JOULUAJATUKSIA

JOULUAJATUKSIA

Vuoden synkimmän ajan ollessa käsillä tulee hämäryyttä tuijotellessa mieleen kaikenlaista elämän varelle tapahtunutta.  Vuodet ovat valuneet ohi ja pitkän elämäni aikana olenkin saanut kokea monalaista mieleenjäänyttä.  Olen aikaisemminkin jo maininnut, että vuosien saattoa katsellessani olen huomannut eläneeni harvinaisen monivaiheisen elämän, mielenkiitoisena maailman ajan, josta ei ole  puutunut vaikeuksia, eikiä pelkoakaan.  Joka on sisältänyt jännitystä ja  kaiken mahdollisen elämän kirjon.  Lapsuudessamme eli ikäluokkani maailman vaiheen, jonka  koimme synkkänä ja toivottomana, mutta joka vähitellen  muuttui toiveikkaaksi ja valoisaksi ja kaikesta siitä  olen kiitollinen sen antajalle - Hänelle jonka syntymän muistoa me näin jouluna vietämme.

Joulumietteeni lähtivät liikkeelle lapsuuttani ajatellessa, mikä valitettavasti vei minut jälleen yhdeksäntoistasataakolme- ja neljäkymmentä luvuille.  Meidän kansallisen olemassaolomme kohtalon vuosiin - sota-aikaan, jota jo niin kovin monta kertaa aikaisemmin olen kuvannut. Talvisodan joulu 1940 oli kylmä, luminen ja köyhä.  Se oli koko kansaamme koettelevaa, ankeaa aikaa.  Taistelut riehuivat rajoilamme eivätkä ne ennen joulua meille hyvää luvanneetkaan, mutta kun luonto laittoi voimansa mukaan lumen ja pakkasen muodossa näytti sitkeä  ja pohjoisiin oloihin tottunut suomalainen peräänantamattomuus kyntensä.  Ensimmäisen varsinaisen voittonsa suomalaiset saavuttivat Tolvajärvellä, missä eversti (myöhemmin keraali) Paavo Talvelan joukot laukaisivat ensimmäisen saartamansa motin.

Sukset, lumipuvut, hiihtotaito olivat yhdistelmä, joka toimi ja johon  "molotovin koktailit" - polttopullot antoivat kotikutoista leimaa.  Aron poikien kolonnan eteen suhahti lumisesta metsästä lumipukuinen mies.  Heitti polttopullon ensimmäisenä ajavan panssarivaunun kuumuutta hehkuvaan jäähdyttäjään, joka lehahti tuleen, samalla kun heittäjä oli jo häipynyt lumisen metsän suojaan. Kolonna pysähtyi  ja sen takse alkoi kaatua puita tielle poikittain.  Saatiin aikaan motti.  Hyökkäävät joukot ositeltiin ja tuhottiin solmu solmulta. Saatiin saalista.  Ajoneuvoja, aseita ja materiaalia.  Kun suomalaisilla oli  keisarivallan peruina lisäksi saman kaliperiset aseet kuin venäläisillä, alkoi ammuspulakin lientyä.  Olosuhteet olivat ankarat, mutta vielä ankarammat olivat neljänkymmenen aseteen pakkaset suurimmaksi osaksi Etelä-Venäjältä tulleille miehille, ukrainalaisille ja tatareille. Raatteen tiellä läpimurtoa poikki Suomen yrittävät kenraali Vinogradovin komentamat joukot hyytyivät neljänkymmenen asteen pakkasessa Kuusamon lumiseen korpeen.  Niiden Ouluun tähdännyt hyökkäysvoima tyrehtyi ja venäläiset oppivat tuntemaan valkoiseen kuolemaan - "beloussija smert"niin kuin he sitä nimittivät.  Raatteen tiellä pääsi neljästäkymmenestätuhannesta miehestä vain viisituhatta palaamaan takaisin, heidän joukossaan sen komentaja Vinogradov, jonka armeijan poliittinen upseeri ampui tappion syitä käsiteltäessä järven jäälle.  (Raatteen tien tapahtumat siirtyvät tosin seuraavan vuoden 1940 tammi-helmikuulle...)

Jouluksi oli rintama kuitenkin rauhoittunut ja kodeissa saatettiin viettää 1940 joulua toiveikkaina. Miehet valvoivat ja kärsivät, mutta kestivät.  Noissa olosuhteissa kirjoitti Pentti Mustapää, alias Martti Haavio joulurunon sovitettaen sen silloiseen ajankohtaan.  En löytänyt mistään kyseistä runoa enkä muista sitä kokonaan, mutta niiltä kodin kun pystyn, kuvailen sen mittaa ja sisältöa itse sen ajatusta täydennellen:

Oli siellä Jooseppi - kirvesmies, oli siellä missä me muutkin.
Jäi hältäkin vaimo ja kotilies ja vierähti viikot ja kuutkin.
Ja harvoin hän kirjoitti Marjalleen, ja havoin hän kirjeitä saikin, vaan:
Jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harveneen,
niin kuulla saimme me kaikin.
On lapsi syntynyt Joosepille ja Marjatalle - ja Marjatalle,
sen mustista mustimman orren alle
ja taivaat kiitosta soikin...

...ja me kaikki soturit harmaa päät...

...- seimen ääreen me polvistuimme ja
kumarsimme sitä pientä lasta ja...
vartiomme sitä...
petojen saaliiksi joutumasta...

Niinhän se jotenkin meni, ajatus kuitenkin oli yhtenevä.  Harmi, että en löytänyt sitä, jollakin tavoin kun se kuvaa hyvin koskettavasti sen ajan tunnelmaa. Kuten mainitsin, tuona ankarana aikana meillä oli joulu.  Köyhä joulu, mutta sanan mukaisesti kuitenkin rikas.  Meillä oli pienei armeija, mutta myös toivo, jota antoi meille Joulun Herra.  Kansalla oli hätä ja se kääntyi hänen puoleensa. Siihen aikaan kirkot täyttyivät. Tänä päivänä kun ei hätää ole, ei ole niin kovin tarvis Jumalaakaan.  Yksi sama kuka oli syntynyt talliin, tai orren alle.

Kristitty kirkko on kantanut meitä jo vuosituhannen, nykyään liberalismi kukkii kaiken yli. Maailman kansalaisina me uskomme kaikiin jumaliin ja toisaalta emme mihinkään. Me haluamme ola unversaaleja. Uskonnollisuus on hävinnyt synkretismin ja yleisen pakanallisuuden tieltä.  Sen opetusta vähennetään ja tunnutuksellisuus on siitä jo poistettu siitäkin huolimatta ettei siitä ole sinänsä ollut mitään vahinkoa ja EU:n määräyksestä on loputkin poistettava, koska se ei sovi niille, jotka tunnustavat toista oppia. Muistelen, että se oli Leibnitz, joka totesi, että uskonnottomuus merkitsee yleisen moraalittomuuden lisääntymistä ja kun olen sitä mieltä, että useinkin vanhan mukana poistaan hyvinkin käyttökelpoista ja tapeellista olisi uusimisinnossa kuitenkin syytä säilyttää jonkilainen itsetutkiskelun muistutuspaalu meille jokaiselle.

Kaikesta huolimatta olemme ehtineet jo jouluiltaan ja harvinaista, että tänään on täysikuu.  edellisen kerran jouluna se oli 1977 ja seuraava menee jo jonnekin 2030-luvulle.  Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2016

KAUHU ON TULLUT EUROOPPAAN

KAUHU ON TULLUT EUROOPPAAN

Kun katselin illan tummuessa ulos ikkunasta totesin mielessäni, että tämä päivä oli kokonaan toista aikaa, kun eilinen.  Jo kauan tuo muuttuminen on ollut nähtävissä, maailmalla vallitsevassa levottomassa kaaoksessa sekä Lähi-Idästä ja Afrikasta Eurooppaan valuvina maahanmuuttajien joukkoina, mutta tämän aamun uutissa se kokretisoitui.   Kauhu oli tullut Eurooppaan.  Pelko oli tullut vieraaksemme maahanmuuttajien mukana.   

Isiksen terroristit tekivät iskun Pariisissa eilen ja toistasataa ihmistä kuoli, toisten toistasataa ollessa parhaillaan kriittisessä tilassa sikäläisissä sairaaloissa.  Lievemmin vammautuneita lienenee paljon, puhumattakaan aineellisista vahingoista, lisäksi yhtenäinen, vapaa Eurooppa Schengen-sopimuksineen kärsi kovan kolauksen.  Se ei enää ole turvallinen, vaan terrorismin pilvet ovat nousseet taivaalle.  Missä päin maanosaamme, mitä tahansa juhlaa, tai urheilun massatapahtumaa vietetäänkin, peruselementtinä siihen kuuluu tästä lähtien pelko.  Lähi-Idän kaaos lepää hiljaisena kaiken yllä ja pakolaisten nimellä tulee jatkuvasti massoittain terroristeja Eurooppaan.  Sen jokaiseen maahan, myös meille ja me otamme heidät vastaan.  Annamme suojaa, ruokimme ja hoidamme heidät.  Tulee mieleen De la Fontein' in faabeli - elänsatu, joka kertoo suutarin syksyllä löytämästä kohmettuneesta käärmeestä, joka sisällä talossa, lämpimän takan edessä löytäjänsä elvytettyä sen, se virkistyneenä puraisi hoivaajaansa käteen.  

Oliko sattuma, että tämä isku tapahtui 13. päivä perjantaina, vai oliko kysymyksessä sattuma. Olen kirjoittanut kyseisestä päivästä ja sen merkityksestä jo eräässä aikasemmassa blogissani ja huomasin, että alkuperäisen perjantain tapahtumat, jotka niinikään olivat tapahtuneet Ranskassa (14.10.1314) tapahtuivat nyt, tasan 701 vuotta ja yksi kuukausi myöhemmin. Kysymyksessä olivat silloinkin Lähi-Idän ja Euroopan väliset tapahtumat, joita terroristit ehkä nyt halusivat juhlistaa. 
Joka tapauksessa perjantai 13. päivä oli jälleen maineensa veroinen.  
Olen puhunut puolikuun karavaanista ristiretkien vastatapahtumana.  Se on alkanut pikkuhiljaa vuosikymenien saatossa, vilkastunut koko ajan ja jatkuu nyt massaliikkeenä. Muslimit tulevat ja kansoittavat Euroopan. Tulevat itsevarmoina, ja tehtävästään tietoisina, aikomuksenaan alistaa alkuperisväestö ja käännyttää se islamin opin pappisvaltaan, kylmään, kovaan ja rakkaudettomaan uskontoon, joka osoittaa tarkoituksensa ja tapansa terroriteoillaan. Joka kasvaa vihasta, vaatii hampaan hampaasta ja tappaa Allahinsa kunniaksi. Vaarallisen momentin muodostaa uskomus, että uskontonsa puolesta kuolleet pääsevät automaattisesti paratiisiin, he eivät joudu kuollessaan mustien enkeleiden kuulusteluun, jota muslimit nimen omaan pelkäävät.

Islamin keskeisessä roolissa ovat enkelit, joista arkkienkeli Gabriel on toiminut Muhammedin mukaan islamin uskonskonnon ilmoittajana. Lucifer hallitsee helvettiä, jonka portteja vartoi yhdeksäntoista enkeliä.  Muslimin kuollessa tulee kaksi mustaa enekeliä hänen luokseen kiusaamaan häntä kaikin tavoin, josta pääasian muodostaa kuulustelu ja tivaaminen kuka on kuolleen jumala ja profeetta.  Nämä tiedot ovat luettavissa ja tarkennettavissa internetissä islamin omilta sivuilta ja samoilta sivulta voi hakea kaiken muunkin asiaa koskevan tietämyksen.

Ennen EuroopanUnionia ja Schengen-sopimustakin oli Eurooppassa eurooppalaisen hyvä liikkua. Rajavalvonta piti siitä huolen ja lisäksi siitä, että ei-toivottuja henkilöitä ei pääsyt maahan enempää kuin paperittomia kulkijoitakaan.  Kyseinen järjestys oli hyvä ja sillä suojauduttiin juuri nykyisen kaltaisilta joukkovaelluksilta.  Maahan tulivat ne joilla oli lupa ja viipyivät niin kauan kuin luvat olivat voimassa.  Hallitsematon muutoliike on vaarallinen, vaikka tiedettäisiinkin muutamat mukana tulevat teroristeiksi, joka tapauksessa mukana tulee automaattisesti aina joitakin ylimääräisiä, sitäpaitsi muuttoliike on jo niin paisunutta, että jokaisessa EU-maassa on tietty harmaa asujaimistonsa, jonka henkilöllisyys pitää selvittää nyt jälkikäteen ja miten sen selvittää?
Voisiko ajatella niin, että maahantulija on tietyn ajan kuluessa velvollinen tekemään itse rekisteröitymisilmoituksensa, josta saatava todistus olisi viranomaisen vaatiessa esitettävä ja jota ilman olevat henkilöt ko. määräajan kuluttua voitaisiin välittömästi karkottaa.  

PUOLIKUUN KARAVAANI JA MUUTAKIN

PUOLIKUUN KARAVAANI...

Kansainvaellusten katsotaan alkaneen vunna 375 ja ne myllersivät koko tulloisen Euroopan perinpohjin.  Kansanjoukot kulkivat alueelta alueelle, maasta maahan ja etsivät elintilaa suvulleen, heimolleen, tai koko kansalleen.  Syntyi uusia valtioita.  Pohjois-Euroopasta ja Skandinavista ja lähteneet alkuperäiskansat vaelsivat Etelä-Euroopen oliivilehtoihin ja viljaville viinimaille. Pysähtyivät välillä ja jatkoivat etenemistään. Niinpä maaosan alueet vaihtoivat käytännössä koko hallitsevan kansanryhmän uusiin tulijoihin, vanhan asujaimiston tapoineen, tottumuksineen uskontoineen jäädessä katoavaksi alakulttuuriksi.  Tuhatvuotinen maailmanvalta - Rooma pirstoutui, hajosi hiljalleen, niin että jopa siellä puhuttu kielikin katosi, latinasta tuli kuollut kieli ja Rooman valtakunnan suuruudesta jäi kertomaan vain rauniot ja upea historia.  Pohjoisesta, Scandinaviasta, (jossa sijaitsi Skanzda, kansojen koti)  mistä alunperin lähteneet länsigootit asettuivat Espanjaan ja itägootit Italiaan. Burgundit lähtivät alkuperäisiltä asuinsijoiltaan Bornholmin saarelta ja asettuivat ensin Reinin keskijuoksulle, nykyiseen Elsassin seuduille, mistä jatkoivat myöhemmin Etelä-Ranskaan, missä asuttivat Burgundin maakunnan.  Puolasta, Itämeren rannoilta vaelsivat Vandaalit läpi Euroopan ja päätyivät lopuksi Gibraltarin salmen taakse,  Pohjois-Afrikkaan ja valloittivat ikivanhan Karthagon alueen, minkä yhteydessä mm. kreikkalaissyntyinen tiedemies Arkhimedes sai surmansa. Balkanilla ja Lähi-Idässä kansat vaihtoivat asuinpaikkoja ja alueet väestöryhmiä. Bysantin valtakunta - Itä-Rooma joutui puolustamaan olemassa oloaan gootteja vastaan, minkä onnellisesta säilymisestä ansio lankeaa heidän taitavalle sotapäällikölleen Belisariukselle,  Konstantinopoli murtui vasta 1452 pitkän piirityksen jälkeen.  Tuolloin, toukokuun 29. päivä kavaltaja saattoi sen ottomanien sulttaanin Mohammed II:nnen käsiin neuvomalla turkkilaisille kaupungin muurissa olleen pienen portin - Kerkonportan, josta muhamettilaiset yöllä tukeutuivat kaupunkiin.  Taistelu ja ryöstely kesti kolme päivää ja viimeiset taistelut käytiin Hagia Sofian tuomiokirkossa, jonka lattia lainehti puolisäären verestä.  Siellä kaatui myös keisari Konstantins XI muiden soturien joukkoon ja kaupungin länsimaalaisuuden eteen laskeutui esirippu.  Kun suuri krusifiksi pirstoutui pudotessaan kirkon kuorin lattialle ja kun risti laskettiin  sen kupolin päältä ja tilalle nostettiin puolikuu oli Konstantinopolista tullut Istanbul.  Vasta silloin aukeni  yli seitsemänsataa vuotta kestänyt Bosporin salmen salpa islamisteille.  Kaupungin valloitus päättyi kristityn asujaimiston täydelliseen teurastukseen.

Tuon ajan pyörteissä kiitävät ohi hunnit, langobardit, friisiläiset, anglosaksit, mutta arabit tulevat vasta 700-luvulla heidän alkaessa  luoda maailmanvaltaansa ja levittää oppiaan.  Heidän käännytystyönsä oli tehokasta miekkakäännytystä.   Veri vuoti, päitä katkesi ja kokonaisten kaupunkien asujaimistoja nyljettiin elävältä.  Kun vaihtoehdot olivat näin vähissä, kääntyminen islamiin oli kansoille helpompi vaihtoehto ja kulovalkean tavoin islamistit levittäytyivät yli koko Lähi-Idän, Intian ja Kaakkois-Aasian, toisella suunnalla yli Pohjois-Afrikan ja sieltä Espanjaan, vain Balkanilla he joutuvat pysähtymään Bysantin sotilasmahdin edessä Bosporin salmen Aasian puoleiselle rannalle, mihin heidät sitten torpatiinkin seitsemäksisadaksi vuodeksi, lukon taakse joka murtui, kuten edellä mainittiin, vasta turkkilaisten valloitukseen v. 1452.
Vain Espanjaasta käsin he tuolloin vielä uhkasivat Eurooppaa johon tunkeutuessaan kohtasivat Pyreneiden vuoriston takana Poitiersin kentällä Yhtyneen-Euroopan joukot lokakuun 10 päivä 732 ja kun Kaarle Martel, viimeisen merkittävän merovinkikuninkaan, Dagobert II:n majordomus voitti heidät ja islamin uhka väistyi.

KAARLE MARTEL - VASARA
oli jo toisen polven majordomus isänsä Pippin Landelaisen jälkeen.  Pippin oli järjestänyt hyvin Merovinki-kuningas Kolthar IV hallinon, mutta hänen työnsä oli vaarassa mennä hukkaan, kun hän taipui vaimonsa Plektrudiksen tahtoon - (Pippinin molemmat aikuiset pojat hänen edellisestä avioliitostaan kun olivat kuolleet) nimittää kuusivuotias poikansa seuraajakseen.  Onneksi hänellä oli kuitenkin Klodio-nimisen naisen kanssa avioton poika - Kaarle Martel, jota hänen äitipuolensa edellä mainittu Plektrudis - pikkupoikansa holhoojana piti vankina Meersburgin linnassa Bodenseellä. Vaikutusvaltaisten ylimysten avulla Kaarle Martel kuitenkin jääsi pakenemaan ja hakeutui Merovinki-kuningas Klothar IV:n palvelukseen, sittemmin viimeisen merkittävän Merovingin Dagobert II majodomukseksi, jonka aikana Poitiersin taistelu käytiin.  Kroniikka kertoo joukkojen asettuneen kentän kahtapuolen vastakkain.  Viisi päivää rintamat tuijottivat toisiaan, kunnes vihdoin käyrät miekat paljastettuina arabit karauttivat taisteluun.  Raivokkaasti he taistelivat, mutta järkkymättömänä otti ritaririntama vastaan heidän rajut hyökkäyksensä joiden voima koko ajan heikkeni kevyiden ratsukkojen kilpistyessä kerta toisensa jälkeen frankkien teräksiseen muuriin, kunnes vihdoin hyökkääjien voima ehtyi ja he kääntyivät ja pakenivat.

On sanottu, että tämä taistelu ratkaisi länsimaisen kirkon ja kristinuskon kohtalon Eurooopassa, tosin on esitetty ettei kysymys ollut niin ratkaisevsta seikasta, vaan pienen ryöstöretkellä olleen arabijoukon tuhoamisesta, mutta kun taistelussa oli mukana itse cordoban kalifi Abd-ar-Rahman, täytyy kysymyksessä olla ollut islamin maailman valloitukseen tähdännyt käännytysretken yritys, tai mahdollinen  yritys päästä maitse Konsatinopoliin, joka Bosporin salmen rannalla oli tuohon mennessä jo toistasataa vuotta pidätellyt Eurooppaan tunkevia islamin laumoja Aasian puolella.

Palaan vielä Merovinkeihin.
 Suvun kantaisä Klodovig oli raaka ja julma, petollinen ja valapatto hallitsija, jolle ei mikään asia ollut pyhää. Oli suuri ihme, että hän omaksui kristinuskon ja taipui kastettavaksi, mutta se oli nähtävästi hänen kristyn vaimonsa Klotilden ansiota, lisäksi erään taistelun ollessa kallistumassa tappioon, Klodovig kääntyi kristittyjen jumalan pioleen ja lupasi antaa kastaa itsensä mikäli taistelu päätyisi hänen joukkojensa voitoksi.  Vaikka voitto tuli ja hän astui suuren frankkilaisjoukon etunenässä kasteelle, ei hänen hallintonsa juurikaan muotoaan muuttanut, vaan vahat tavat ja tottumukset vallitsivat ja pitivät pelkoa yllä.  Petoksella hän hankki etuja ja petoksella ne maksoi.  Erään pikku-kuninkaan pojan hän lahjoi murhaamaan isänsä ja kun poika tuli palkkionaan valtakuntaansa kyselemään hän mestautti tämän - isänsä murhaajan.  Petoksilla hankituista  palveluksista hän antoi kulta- ja hopeaaarteita ja kun asianomaiset tulivat valittamaan niiden olevan halpoja, kullattuja jäljennöksiä hän totesi maksavansa petokset petoksella.

Parin miespolven ajan Merovingit riehuivat mielipuolisesti.
Klodovikin pojat jakoivat isänsä kuoltua valtakunnan ja heitä Sigbert sai Mezin, Kildebert Pariisin, Klothar Soissonin ja Guntram Orleansin.  Klodovikin pojista Siegbert, Autraasian kuningas kosi länsigoottien kuninkaan Atanagildin tytärtä - kaunista ja raikasta Brunhildeä ja ja sai hänen mukanaan runsaat myötäjäiset, josta syystä Kilperik tuli kateelliseksi. Vaikka hän eli tiviissä suhteessa jalkavaimoonsa Fredegunden kanssa, kosi hän Brunhilden kaunista sisarta Galesvintaa ja luvattuaan luopua paheellisesta elämäntyylistään ja jalkavaimoistaan saikin hänet puolisokseen. Myöjäiset olivat niin muodoin suuret, mutta häiden jälkeen Kiklperikin mielenkiinto Galesvintaan lopahti. Voimakastahtoinen ja häikäilemätön Fredegunde otti paikkansa takaisin, uudesta kuningataresta tuli palatsivanki ja kun hän pettyneenä halusi palata isänsä luokse hänet eräänä aamuna löydettiin vuoteestaan kuristettuna.  Frdegunde oli oli ollut asialla. Brunhilde uhosi kostoa ja Kilperik joutuikin luovuttamaan saamansa myötäjäiset, joukossa mm. viisi kaupunkia Brunhildelle ja Sigbertille.

Näiden kahden naisen, Brunhilden ja Fredegunden kaksintaistelu jatkui koko heidän elämänsä ajan.
Kosto seurasi kostoa ja aseina käytettiin myrkkyä ja tikaria.  Ajan myötä kansa kyllästyi Kilperikin hallintoon ja Sigbert huudettiin vanhan tavan mukaan - kilvelle nostaen yhdistyneen valtakunnan kuninkaaksi, mutta jo samassa tilaisuudessa kaksi joukkoon soluttautunutta Fredegunden palvelijaa murhasi Sigbertin tikarilla.  Valtakunnan yhdistyminen jäi puolitiehen ja Sigbertin maat ja vallan peri hänen poikansa Klodomir. Näiden tapahtumien jälkeen tulee Kaarle Martel kuvaan,

Klodovigin suvusta tulen kertomaan seuraavissa blogeissani, se kun on mielestäni perin mielenkiintoinen.  Se on paljolti yhtenevä Saksan kansalliseepoksen Niebelungen Liedin ja Pohjoismaisten Edda-taustojen kanssa, mutta nyt vaihdan aiheeni käsittelemään uudelleen islamia ja se maailmanvalloitusta.

PUOLIKUUN KARAVAANI

Parhaillaan on käynnissä keskiaikaisia ristiretkiä jäljittelevä liikehdintä, tosin päinvastaiseen suuntaan.  Jos ristiretket olivat aseellisia valloitussotia on nyt käynnissä rauhallinen, aseeton miehitys.  Jos ristiretkien tarkoitus oli saada Pyhä Maa kristittyjen hallintaan, niin islam puolestaan jatkaa nyt sitä lähetystyötä, mikä jäi siltä kesken, viimeiksi 1400-luvulle kun turkkilaiset valloitettuaan Konstantinopolin työntyivät Eurooppaan ja kävivät Pannonian tasangoilla asti, mutta jotuivat palaamaan Euroopan puoleiseen tynkä valloitukseensa takaisin.

 MAAILMAN VALLOITUS JATKUU 

Islamin internetissä oleva esite mainitsee kyseisen seikan:  Maailaman valloitus keskeytyi Kontantinopolin valtaukseen ja islam hävisi Euroopasta, mutta muslimien mukaan 1800-luvulla oli jo joitakin yrityksiä ja - artikkelista ilmenee lisäksi, että valloitus jatkuu. Ja niinhän se jatkuu. Sivistysvaltioiden on vaikea estää aseellisesti aseettomia vaeltajia ja siksi onkin odotettavaissa  uusi maailmanjärjestys. 

Kansat tulevat muutumaan etnisesti ja moraalisesti. Internetissä islamin uskonnon leviämisen edellytyksiä selitettäessä mainitaan mm. että "jos sinua vaivaa sairaus nimeltä ajattelu, ei islam ole sinun uskontosi".  Itsenäinen ajattelu -on muslimilta kiellettyä ja sitähän ilmentää koko Lähi-Idän nykytilanne.  Islam-nimi merkitsee alistumista, nimen omaan perinteistä alistumista islamin opin pohjalta, myös maallisissa asioissa, vaatihan Muhammed itselleen ylimmän vallan, jota sitten kalifit ja imaamit ovat käyttäneet.  Muslimillehan ei sovi itsenäinen ajattelu, sillä kaikki maallista valtaa myöten on papiston käsissä.  

Myös naisten asema on heikko, mm. moniavoisuuden vuoksi, Naisella ei ole oikeuksia, vaan mies omistaa hänet.  Niin myös profeetta Muhammed kertoo ilmestyksistään - hänelle kerran näytetyn välähdyksen helvetistä.  Hänen nähdäkseen suurin osa siellä olevista oli naisia.

Tämä aika on omituista aikaa, Etelän ihmiset saapuvat maahamme pohjoista tietä.  Uusi maailman järjestys vaeltaa meille aseettomina joukkoina, suurin osa asekuntoisina nuorina miehinä.  He eivät ole tyytyväisiä pelkästään rauhallisiin oloihimme, he vaativat etuja.  He vaativat oikeutta jäädä maahan.  He eivät hyväksy meidän yhteiskuntajärjestystämme eikä uskontoamme, mm kristillisiä tapojamme ja niinpä niitä mm. Ruotsissa on muutettu heidän vaatimuksestaan, meillä tosin ei vielä ole menty samaan.

Näistä aiheista enemmän.  Seuraaviin blogeihini sisältyy historiaa ja nykyfaktaa, siihen asti moi!

*  Käsite Ruotsista - "Kansojen koti" - Skandzda mielletään entisen Ruotsin pääministeri Albin Hanssonin lanseeraamaksi.  Kuitenkin se on paljon vanhempi ja ulottuu vanhalle ajalle saakka..

Lähdeteoksia:  
Grimbergin maailmanhistoria
Weber: Ihmiskunnan historia
Tietosanakirja Oy: Maailmanhistoria

AY-LIIKE TAISTOJEN TIELLÄ

AY-LIIKE TAISTOJEN TIELLÄ

Suomen kansantalous on huonolla pohjalla!

Se on luhistumispisteessä - räjähtämisillään.  Keväällä pidetyt vaalit antoivat murskatuomion harjoitetulle politiikalle.  Kansa vaati muutosta ja antoi luottamuksensa kolmen miehen käsiin.  Se luottamus annettiin nyt yli puoluerajojen nykyisen hallituksen muodostajille.  Kun kaikki edellisen hallituksen toimet olivat epäonnistuneet herättiin  vihdoinkin näkemään, että ristiriidat puoluepolitiikkojen ja kyvyttömien henkilöiden käsissä  olivat tuhoamassa yhteiskuntamme elinkelpoisuuden.  

Sipilän hallitus on istunut nyt kolmisen kuukautta.  Alusta alkaen on yleisesti ollut tiedossa, että edessä on vaikeat ajat ja vaikeat asiat eikä tietoisuutta vähennä lainkaan se, että toverit vasemmalla ovat kaivautuneet poteroihin ja taisteluhenkeä uhkuen heittelevät kalikoita rattaisiin yritttäen kaikin tavoin vaikeuttaa Sipilän hallituksen työtä.  Ei päivääkään mene etteikö hallitukselle esitettäisi uusia vaatimuksia ja ehtoja siltä taholta, joka on ajanut maan tähän jamaan. Demari-johtaja, entinen ay-änkyrä Antti Rinne puhisee pyhää vihaa ja tarjoaa neuvojaan.  Miksi hän ei korjannut asioita ollessaan edellisessä hallituksessa niistä ministerinä vastuussa? Troijan hevosena hän tarjoaa hallituksen avuksi nyt Lauri Ihalaista, entistä ammattiyhdistys-pomoa, miestä joka ansioltaan tuo mieleen ainoastaan tulitikkujen lainaajat ja joka niin ikään istui edellisessä hallituksessa jo housunsa hajalle saamatta mitään aikaan

Nyt on kysymyksessä Suomen pelastaminen kansakuntamme säilyttäminen elinkelpoisena.  Se ei kaipaa yhtä miestä, mutta yksimielisyyttä kylläkin.  Sitäpaitsi se tarvitsee uutta ajattelua, selkeää ja nopeaa päätöksen tekoa sekä hallittuja toimenpiteitä. Kun kaikissa piireissä - ulkomaita myöten myönnetään Sipilän suunnitelmat ja toimenpiteet oikean suuntaisiksi, on vaikea käsittää miksi se ei mahdu opposition ja ammattiyhdistyksen piirustuksiin. Jos on olemassa parempia suunnitelmia ne pitäisi esittää nyt heti jatkoneuvottelujen pohjaksi,niin kuin hallitus on pyytänyt, kuitenkin oppositio ja ammattiyhdistysliike ovat valmiit ilman korvaavaa ehdotusta tuhoamaan keskeneräisen, hyvältä vaikuttavan konseptin puoluepoliittisen pelin vuoksi.  Varmaa kuitenkin on, että joskus tulee pakko vastaan, niin että jos yhä vatuloidaan ja odotetaan on asioiden korjaamiseksi mentävä vielä vaikeampien toimenpiteiden kautta, kuin mitä nyt on tarjolla.  Jos Sipilä epäonnistuu on maallamme todennäköisesti edessä Kreikan tie ja joutuminen EU:n holhoukseen.  Ollaanko asiasta tietoisia?  

Nyt kun demareilla ja ay-liikkeelä on nähtävästi varaa aiheuttaa maalle 400 miljoonan kulut lakkoilemalla ja kun porukka perjantaina kokoontuu Helsinkiin om syytä muistaa, että joukossa tyhmyys tiivistyy.  Laulettaessa sitten kansainvälistä voi siitä jättää toistaiseksi nälkä-sanan pois, ja orjuudella on kohtuullisinta viitata puolueen sisäisiin elimiin ja Ay-liikkeeseen.  

Taisteluun toverit!  Yhteiskunnassamme on vielä paljon henkistä, aatteellista ja konkreettista tuhottavaa! Itse olen elänyt kahdeksankymmentä vuotta, kohtalon oikusta niin hyviä, kuin huonojakin aikoja, mutta ei tätä teidän monenkaan osalta enää sataa vuotta kestä enempää hyvänä kuin huononakaan, sitä paitsi itselleenhän sika kiusaa tekee kun purtilonsa kaataa.  

VIDEO Auschwitz'in kuvakirja

Auschwitz' in kuvakirja

video ja kuvia Auschwitz'in ja Dachaun keskitysleirimuseoista

Elämä kulkee omituisia polkuja,  tekee mutkia, joskus jopa täyskäänöksiä.  Normaali elämä sellaisenaan kun me sen käsitämme voi yhtäkkiä muuttaa suuntaa, tai suistua täysin raiteiltaan. Noiden mutkien syitä on usein vaikea käsittää, etenkin jos ne koskevat jotakin suurempa instituutiota, kuin yksilöä ja perhettä ja niiden keskinäisiä suhteita.  Vallan kääsittämättömäksi valtion sisäiseksi toiminnaksi jää esimerkiksi vuosien 1933 - 1945 välisen ajan Saksan juutalaiskysymys ja siihen liittyvä keskitysleirilaitos.  Poikkeustilan vallitessa, johtuipa se sitten mistä tahaansa on tietenkin tarpeellista eliminoida maanalainen ja omaa ja maata vahingoittava toiminta, mutta kun toimenpiteet alkavat rajoittamattomasti ja perusteettomasti levitä oman kansa keskuuteen muodostuu siitä kaiken kaikkiaan kästtämätön tilanne    

Kyseinen järjestelmä ei kuitenkaan ole yksinomaan saksalainen ilmentymä, vastaavia tiedämme toki olleen olemassa eri maissa kautta aikojen.  Soltzenitshinyn"Arkipel kulag - Vankileirien saaristo" kertoo Neuvostovenälisestä systeemistä,  Siperian talvista, pakkotyöstä ja nääntyvistä ihmistä. Syyttöminäkin - kansan vihollisen ylelisnimikkeellä  tuomituista. USA:n Kuubassa sijatseva Quantanamon vankileiri edustaa niin ikään keskityleirejä ja siihen verrattavissa on myös  vuosisatojen taakse ulottuva orjalaitos, mistä alku nykyiselle mustan väestön toisaarvoiselle kohtelulle on saanut alkunsa unohtamatta keskiaikana koko Eurooppan kattannutta feodaalilaiatosta.  Ne kaikki ovat varmistaneet ettei vankeja, orjia ja kurjia ole koskaan maailmasta puuttunut, sen sijaan erikoista on saksalaisissa keskitysleiressä oli, että valtiolle vihamielistä politiikkaa harjoitavien lisäksi sinne tietyn rotuopin mukaisesti valikoitui oman kansan parhaimmstoa, tiedemiehiä, virkamiehiä, tutkijoita ja taitelijoita, joiden ainoana yhteisenä nimmittäjänä oli juuutalainen syntyperä.  Eikä Saksa ollut ainoa Euroopan maa missä heitä vanottiin, tavat vaan saattoivat olla toisenlaisia.  Vainot alkoivat   Englannista keskiajalla, kun juutalaisille pankkiireille ylivelkaantunut kuningas Edward I:n karkoitti heidät v. 1290  ja samaa velkojensa kuittausta sovelsivat sitten ruhtinaat ympäri Eurooppaa. Ensimmäinen juutalaisghetto perustettiin Venetsiaan v.1516.  

Rooman keirari Tiberiuksen toimeenpanemassa diasporass juutalaiset hajaantuivat ynpäri silloisen tunnetun maailman ja Babylonia muodostui tuhanneksi vuodeksi heidän keskuspaikakseen.  Siellä tapahtui mm. heidän pyhien kirjojemsa Misnan ja Talmudin kokoaminen.  Nebukatnessarin aikaisen pakkosiirtolaisuuden jälkeen oli  sinne jäääneistä juutalaisista kehittynyt suuri siirtokunta, joka nyt laajeni ja se selittää pakolaisvirran suunnan.  Vuoden 1000 vaiheilla juutalaiskeskukseksi muuttui Espanja, jonka henkinen elämä koki siirtolaisten vaikutuksestaan voimakkaan elpymisen, mikä ulottui kaikeille henkisille tasolle. Toledossa ja Zaragossa oli lukuisia juutalaisia noitakouluja.  Tuolloin mm. juutalainen Hasdai ibn Saprut toimi Cordoban Umaijadi-kalifin ministerinä, vaikka muslimit eivät yleensä tulleet hyvin toimeen heidän kanssaan Muhammedin lagettaman fatwan vuoksi. Muista juutalaisista henkisen elämän edustajista mainittakoon mm. filosofi Baruch Spinotza,      Moshe Mendelsohn, jota Mirabeaun ihaili ja niinpä kansa, joka oli käynyt vuosisatojen läpi ilman oikeuksia sai vallankumouksen aikana Ranskassa - ensimmäisenä maailmassa - täydet kansalaisooikeudet.  

Useimmissa  Euroopan  vallitsivat keskiajalla juutalaisvastaiset asentet, parhaat olot länsimaissa tapahtuneiden karkoitusten jälkeen heillä pisimpään olivat Ukrainassa ja Puolassa, joissa kuitenkin 1600-luvulla oli 600.000 ihmisen kohtalona  joutua läänitysherrojaan vastaan nousseiden Donin kasakoiden surmaamiksi. Juutalaisten avuttomuutta kuvaa mm. se, että katolinen kirkko ei koskaan ole osoittanut haluaan puolustaa heitä, pitihän se juutalaisia "Jumalan murhaajina", niinpä ei toisen maailamsodan aikana myöskään Paavi Pius XII tehnyt elettäkään holokaustin tuomitsemiseksi, tai uhrien auttamiseksi..   

Israelin kansan koossapitävänä voimana ovat olleet fariseukset, joiden vaikutuksesta yhteisöt eri puolilla maailmaa ovat säilyttäneet keskinäisen yhteytensä ja etnisen itsenäisyytensä koko kuluneen kahdentuhannen vuoden ajan. Kun juutalaisten periaatteisiin on kautta aikojen kuulunut ehdoton lojaalisuus asuinmaataan, kohtaan omaksumansa isänmaa-statuksen puitteissa, osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan sen lakien ja säädösten noudattamisessa, mm. verojen maksun ja asepalvelukseen puitteissa, on heidän äitikaupunkinsa on aina ollut Jerusalem, jonne heidän hartaat toiveensa ja rukouksensa ovat kantaneet maailman ääristä saakka. Yleisesti ottaen heidän pyrkimyksiinsä on kuulunut yhteisen hyvän edistäminen asunmaassaan, mistä esimerkkinä mainittakoon Suomen asevelvollisista juutalaisista muodostetun joukko-osaston aktiivinen osanotto talvi- ja jatkosodan taisteluihin, mutta eiväthän suomalaiset ole koskaan eristäneet, tai vainonneet juutalaisväestöään.   

Vuonna 1941 kävi Saksan Gestapon päällikkö Heinrich Himler Suomessa valmistelemassa  Suomen juutalaisten joukkoluovutusta, kuitenkin suomalaiset viranomaiset osasivat varautua neuvotteluihin oikealla tavalla, kun maamme tiedustelupalvelu valokuvasi yöaikaan hänen asiakirjasalkkunsa sisällön, joka sisälsi mm. luettelon maamme juutalaisista.  Vaadituista viisi luovutettiin esitettyjen "faktojen" perusteella, kaikki muut vaatimukkset evättiin. Vähemmän tunnettu tapaus lienee se, että jossakin yhtedessä sisäministeri Toivo Horelli ja valtiollisen poliisin päällikkö Aarne Anthoni olivat sopineet luovutuksista ja satamassa odottavaan laivaan oli ehditty kerätä jo muutama sata ihmistä, jotka odottivat ruumassa lähtöä.  Tilanne näytti toivottomalle kunnes muuan vangituista onnistui pudottamaan  Helsingin juutalaisen seurakunnan rabiinille, Abraham Stillerille (Ruben Stillerin isoisä) osoitetun, tilanteesta kertovan kirjeen laivasta laiturille ja jonka muuan ohikulkija löysi ja toimitti perille.  Stiller puolestaan hoiti kirjeen Urho Kekkoselle, joka yhdessä K.A Fagerholmin kanssa otti yhteyttä muihin hallituksen jäseniin, Horelli oli tuolloin lomalla eikä Anthonikaan ollut tavoitettavissa.  Hallitus kokoontui ja laivan lähtö estettiin siksi kunnes ihmiset saatiin vapautettua.   Saatuaan tiedon tapahtuneesta Horelli raivostui, , mutta vain nuo viisi henkilöa, luovutettiin, vapaaehtoisesti heitä seurasi kolme muuta perheenjäsentä, ja noista kahdeksasta vain eräs itävaltainen lääkäri selvisi hengissä ja muutti sodan jälkeen Israeliin, muut kuolivat Auschwitz´issa.  

ISRAELIN LAPSET  ELÄVÄT EDELLEEN VAINOTTUINA...

Olen jo aikaisemmin kertonut käynnistäni Auschwitz´in keskitysleirimuseossa, joka sijatsee Etelä-Puolassa, Tatravuroiston juurella, niin muodoin aikoinaan matkoillani Euroopassa poikkesin myös Münchenin liepeillä sijaitsevassa Dachaun keskitusleirimuseossa, jota ylläpitää sikääläinen Karmeliittaluostari.  Tunnelmat ovat molemmissa jokseenkin yhtenevät.  Siellä avautuu ihmisen silmät näkemään elämän raadollisuuden ja julmuuden.  Sen olemuksesta voi herkistynyt kävijä kuulla tuskanhuudot, kaasukammiosta avautuu näkymä ruumiskasoihin, samalla kun sieraimissa voi aistia kerematorioiden savun yhdistyneenä palaneen lihan hajuun.  Esiin nousee väkisinkin kysymys hylkäsikö Jahve esikoiskansansa, vai oliko tuohon kaikkeen jokin muu syy?  Mutta kansan sitkeät juuret kestivät ja versoivat uuden elämän.  Nisun jyvän piti kuolla jotta uutta satoa tuotava kasvu saattoi alkaa.

Ristiriitaisn tunnelmin seurasimme 40-luvun loppupuolella juutalaisten paluumuuttoa - exodusta, joka oli sekin kärsimyksiä täynnä.  Pallaava yhteisö osti ja vuokrasi laivoja, jotka täpätäynnä ihmisiä lähtivät Éuroopan eri satamista kohti Luvattua Maata.
Laivat olivat sellaisia kuin tuolloin oli saatavissa, yleensä vanhoja ja huonokuntoisia, jonkin laista sodan ylijäämää.   Matkustajien olot niissä olivat puutteelliset. Kun Lähi-Idän tilanne oli tuolloin vielä täysin selvittämätön ja englantilaiset hallitsivat Palestiinaa territorionaan, juutalaisten maihin pääseminen oli epäselvää ja saapuvat laivat pidätettiin aluksi Kyprokselle, missä ne joutuivat kuukausikaupalla odottelemaan alati kurjistuvissa olosuhteissa.  Ihmisä täynnä olevilta aluksilta puttui kaikkea.  Vettä ei ollut, ruuasta ja lääkkeistä puhumattakaan. Tilanne oli epäinhimillinen, mutta kun laivat vihdoin saivat luvan jatkaa, oli Pyhän Maan satamiin saapuminen - kaikista vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta onnekasta. Vuodelta 1917 olevaan Balfourin julistukseen perustuva oma maa toteutui ja vuonna 1948 julistettiin Israelin valtio syntyneeksi. Alistumisen aika oli ohi. Vuosituhasien ajan sorrettu kansa aikoi elää ja sen se joutui osoittamaan välittömästi, kun naapurien armeijat hyökkäsivät nuoren valtion kimppuuun.  Ase kädessä he rakensivat maansa, josta he  tähän mennessä he ovat tehneet kauniin, edistyneen ja vauraan olinpaikan eivätkä he enää koskaan tule vapaaehtoisesti alistumaan teuraiksi, sen takaa heidän armeijansa, joka on maailman neljänneksi suurin asemahti.  

Vanhan Testamentin aikana alkaneet taistellut filistealaisten kanssa jatkuvat.  Ei vieläkään - edes omassa maassaan saa israelilaiset elää rauhassa.  Palastiinalaisten hyväksi he ovat luopuneet Gazan alueesta, jota terroristijärjestöt käyttävat nyt sitten tihutöiden tekemiseen Israelissa.  On kutenkin aivan turhaa ottaa tätä asiaa enemmän esille, se kun on käsitelty mediassa ja pöytäpuheissa jo liiankin usein, mutta on hämmästyttävää todeta miten sokeita ja arvostelukyvttömiä läsimaalaiset voivat olla kyseisen konfliktin syiden suhteen.  

Olen kuvannut videon Auschwitzin keskitysleirimuseosta ja se on nähtävissä myöskin youtubessa.  Tämän julkaisun yhteyteen olen kerännyt kuvia möskin sekä Aushwitz´ista että Dachau'sta.
Tässä yhteydessä on todettava kaiken olevan onneksi mennyttä aikaa.  Miten sitten muissa maissa lienee, mutta saksalaisten asenne on tänä päivänä kokonaan toinen.  Kaikin tavoin he ovat yrittäneet hyvitää tekemiään historiallisia vääryyksiä ja niinpä juutalaiset kokevatkin nykyään Saksan itselleen Euroopan turvallimmaksi valtioksi.

Seuraavat kuvat ovat Dachaun keskitysleiriltä.

Se sijatsee Baijerissa, muutama kymmen kilometriä Münchenistä pohjoiseen ja oli ensimmäinen käyttöönotettu työleiri ja alunnperin tarkoitettu kommunisteille ja kansan vihollisille. Leirillä tehtiin myös sekä lääketieteellisiä että fysiologisia kokeita.  Kartassa pyöreät, mustat pisteet ovat paikkakuntia, joiden teollisuuslaitoksissa vangit kävivät työssä.  Nykyään leiri on museiotu ja karmeliitta-munkisto toimii sen ylläpitäjänä.  

Krematorio ja varastorakennus

 Kartta, johon leirin sijainti on merkitty mustana neliönä, Münchenistä pohjoiseen Augsburgiin      vievän moottoritien tuntumassa

Valtion johtoa tutustumiskäynnillä.  Kuva 1930-luvulta Kuvassa valtakunnankansleri Adolf Hitler, valtakunnanmarsalkka Herman Göring.  Käsittääkseni kuvassa jompi kumpi siviileistä, (ehkä oikealla) on von Pappen, neljättä en muista. Takaa näkyy ulkoministeri Joachim von Ribbentrobin kasvot.  Moolemmin puolin seisovat sotilaspukuiset miehet ovat Hitlerin adjutantteja.
Ryhmässä etualalla keskitysleiriin internoitu vanki. 

Krematorion uuni on samalta valmistajajalta ja samaa mallia, kuin Auschwitz'issä.

Muistomerkki: Eläville muistutukseksi, kuolleille kunniaksi!

Gestapon päällikkö Heinrich Himler ja leirille tuotu vanki.

 Muuan Dachaun portti.  Sen yläpuolella on karmeliittojen tunnus.

Kuvista ryhmäkuvat ja kartta museosta myytävää materiaalia, muut itse otettuja.

1950 - 2015 RAHAPOLITIIKKAA

RAHAPOLITIIKKAA 
1950 - 2015 vuosien varrelta nähtynä

Ajattelin palata vieläkin menneisyyteen, vuosien taakse, aikoihin jotka soveltuvat melko hyvin nykypäivien  negatiiveiksi.  Kaikkiea oli vähän ja niinpä ihmisten vaatimukset pitäytyivätkin niissä puitteissa jotka kehystivät jokapäivästä elämää.  Päivä kerrallaan.  Elintasoa merkitsi jo elanto ja hengissä pysyminen eikä nirsoiluun enempää kuin suuriin vaatimuksiinkaan ollut mahdollisuuksia. Yhteiskuntasopimus oli tuolloin itsestään selvä ilman erillistä sopimistakin, kansakunnan hengissäpysyminen kun ei sallinut miltään ryhmältä suuria irtiottoja.  Ei ollut leikattavaa, koska tilanne edellytti kansalta tyytymistä vähään, jopa minimiin ja vaikeudet voitettiin tuolloin - tavallaan itsekseen muodostuneella yhteiskuntasopimuksella, sitäpaitsi eihän nytkään ole kysymys juuri leikkauksista, vaan ihmisille ei anneta niin paljoa kuin he haluaisivat.

Elämän alkaessa vakiintua mainittakoon vielä kerran 40-luvulla setelien leikkauksen muodosssa valtiolle otettu pakkolaina, joka merkitsi tuolloin puolta koko liikkeellä olevan setelistön määrästä, sekä toisena kohtana  400.000 siirtokarjalaisen asuttamisen ja sen vaatimat pakkolunastukset ja Neuvostoliitolle maksetut sotakorvaukset.  Kaikki ne hoidettiin enempiä nurkumatta, mutta niiden jälkeen alkoikin elämä verkkaisesti kohota, joskin säännöstely joiltakin osin jatkui vielä 50-luvun puolivälille saakka. Vaika se elintarvikkeiden ja useimpien kulutustavaroiden  osalta se jo oli loppunutkin, jatkui valuutan säännöstely vielä 1980-luvulle saakka ja siinä välillä 60-luvulle saakka oli eri asteista palkka-, hinta- ja vuokrasäännöstelyä.  Tavaroiden maahantuonti oli niinikään säännösteltyä. Useille tavaroille ja tuotteille tarvittiin tuontilisenssi, mikä merkitsi ulkomaankaupan ja valuuttavarannon jatkuvaa seuraamista.  Työttömyys oli alituisena peikkona  ja sitä hoidettiin suureksi osaksi siirtotyömaiden avulla,   Työttömiä ei avustettu vastikkeetomasti, vaant kun mm. maantieverkostmme uusittiin se tehtiin nimenomaan työttömyystöinä. Kauempaa tulevat työntekijät oli majoitettu parakkeihin, ja tällä tavalla saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla:  Työttömät saivat toimeentulonsa työstä ja liikenneyhteydet saatiin samalla toimiviksi. Tämä  käytäntö vallitsi työttömyystöissä vielä 60-luvulla.  jonka  alkuvuosina pelattiin vielä mummonmarkoilla, jotka vuonna 1963 tehdyssä rahanuudistuksessa ne muutettiin penneiksi.   Markasta leikattiin pois kaksi nollaa jolloin sen nimellisarvo nosi satakertaisesti sen edelliseen arvoon nähden.

Tuohon aikaan oli vaihdettavat valuutat sidottu USA:n dollarin johdolla kultakantaan, mikä merkitsi sitä, että maan keskupankilla täytyi olla hallussaan liikkeellä olevaa setelistön määrää vastaava määrä vakuuksia, jotka muodostuivat ensisijaisesti keskuspankin hallussa olevasta kultamääästä minkä lisäksi siihen laskettiin myös tietyt kiinteistöt ja ensisijaiset ulkomasiet vekselit ja muut saatavat.  Järjestelmä takasi verrattain vakaan rahan arvon, josta oli osoituksena mm. että uudistuksen jälkeen maamme uudet markat lyötiin hopeaseoksesta ja ensimmäsinä uudistuksen jälkeisenä vuotena vuotena myöskin kupariset yhden pennin rahat käytössä.  Hinta- ja palkkatasosta saa jonkinmoista kuvaa, siitä että esim. autokorjaamon tuntitaksa oli vuonna 1964 noin 16,- markkaa, kun se nykyään on 60 euroa, siis palvelyun arvo oli yli 20 kertainen. Markkamme oli tuolloin todella vahva: Valuutoista puhuen, sadalla suomalaisella markalla saimme tuolloin 120 Saksan markkaa ja Sveitsin frangejakin samalla markalla heltisi suunnilleen 110, nythän juuri euroon liityttäessä molemmat mainitsemani valuutat kieppuivat 2-4 kerkaisina Omaan markkaamme verrattuna  

Kyseinen rahanuudistus tehtiin vuonna 1963 ja vahvana markka säilyi kymmenisen vuotta, kunnes sitten  1972 paikkeilla tekniset toimihenkilöt ryhtyivat Jorma Reinin johdolla lakkoon. joka kesti kauan ja oli päättymässä lakkoilijoiden tappioon, kun sitten Venäjän painostuksesta oli presidentti Kekkosen puututtava asiaan.  Työntekijät saivat suorastaaan kohtuuttomat korotus
vaatimuksensa läpi ja koko työmarkkinakenttä kiehahti.  Seuraavina vuosina inflaatio eteni sitten pitkin harppauksin.  Ja siitähän se repesi.  Siitä lähtien kansantaluoden tuotto syötiin joka vuosi etukäteen, aina arvioidun kasvun mukaan ja kun huonot ajat sitten tulivat ei mitään puskureita ollut varalla ja vaikka hyvän ajan hyödyn mukaan palkkoja oli nostettava, ei niitä matalasuhdanteen tultua saanut siitä huolimatta alentaa saati millään muullakaan tavalla kohtuullistaa.  

Entisen pankinjohtajan, Mauno Koiviston tultua presidentiksi  rysähti iso vaihde päälle. Ensitöikseen Koivisto alkoi telekoida presidentin tehtäviä keskittyen itse pääasiassa matkailuun. 
Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa oli uusitun markan ostovoimasta jäljellä vielä suunnilleen 40-60% riippuen talousvyöhykkeiden olosuhteista.  Länsimaiset tuotteet olivat kallistuneet jo selvästi Kauko-Idän ja itäblokin tuotteisiin nähden, tosin laatukin noudatteli kyseisisiä rajoja. Japanilaiset tuotteet olivat laatutuotteina edelleen huomattavasti länsimaisia edullisempia, itävyöhykkeeltä tulevat puolestaan olivat jääneet jälkeen niin hinnassa kuin laadussakin. Autoteollisuus on hyvä mittapuu, esimerkiksi 50-60 luvulla tuotiin Neuvostoliitosta Popeda-merkkistä henkilöautoa, joka oli verrattain laadukas ainoa negetiiviseksi mainittu seikka oli muistaakseni sen laiska sivuventtiilimoottori, mutta kun länsituotteet kehittyivät nopeasti, jäivät itätuotteet polkemaan paikallaan, niin laadussa kuin hinnoissakin.  On syytä muistaa, että tuolloin  itä- ja länsi kauppamme kävi kahdessa eri muodossa:  Itä-Euroopan maihin se tapahtui bilateraali- ja clearinkauppana, länsimaihin puolestaan multilateraalikauppana.

Bilateraalikaupassa ei käytetty maksuvälineenä vaihdettavaa valuuttaa, vaan se tapahtui valtioiden välisen kauppasopimuksen puitteissa, jolloin mm. Neuvostoliiton kanssa käytävään kauppaan osallistuvien suomalaisfirmojen oli ensin saatava tuotteensa hyväksytyksi tehdyn, dollarimääräisen tavaranvaihtosopimuksen  puitteisiin.  Kun sitten esimerkiksi kenkätehdas myi Neuvostoliitton kenkiä, sai Koneliike Tshekkoslovakiasta maksuksi autoja, jolloin Neuvostoliitto ja Thekkoslovakia tekivät keskinäisessä kaupassaan oman selvityksensä ja Suomen Pankki teki suomalaisten firmojen kesken clearingin - selvitti tilit, jolloin (tavallaan) autojen ostaja maksoi kenkien myyjälle. Multilateraalikauppaa käytiin vaihdettavien valuuttojen pohjalta, jolloin hinta määrättiin yleensä dollareina, joskin kaikki vaihdettavat valuutat kelpasivat maksuksi. Itävyöhykkeen valutat eivät kuuluneet vapaasti vaihdettaviin valuutoihin, toisin sanoen niillä ei ollut vastaavaa katetta, ainoastaan sovittu arvo, ja mm. matkailijat saivat ostaa niitä Suomen Pankista.  Itäblokin valuuttaa ei saanut myöskään viedä pois kyseistä maasta, vaan se oli vaihdettava maasta poistuttaessa, rajalla siihen hintaa minkä kyseinen maa oli sille asettanut.

Mutta palaan Mauno Koiviston aikaan.  Kehitys jatkui 80-luvuvun puoliväliin nousujohtaisena. Palkat nousivat ja hinnat tietysti mukana, kunnes sitten uudet mahdollisuudet uudistettujen valuuttamääräysten muodossa antoivat varakkaille keinottelumahdollisuuden viedä rahansa ulkomaille.  Valuuttapakoa torppaamaan tarvittiin järeitä keinoja mm. korkoase jouduttiin ottamaan tilapäiseen käyttöön, ja niinpä tuohon aikaan lainojen ja vekseleiden korot laskettiin päivittäin Suomen Pankin noteerauksen mukaan jolloin korko käväisi josakin vaiheessa peräti
40:ssä prosentissa.  

Vuoden 1987 vaaleissa Kansallinen Kokoomus sai, (vielä tähänkin asti) parhaimman tuloksensa, kun 53 sen edustajaa valittiin eduskuntaan.  Oikeisto menestyi tuolloin kokonaisuudessaan hyvin. Keskustapuolue sai 40 paikkaa ja Ruotsalainen Kansanpuollue 13 paikkaa, yhdistyneellä oikeistolla oli niin ollen 106 paikkaa, mikä merkitsi eduskunnan enemmistö.  Vaalien edellä puheenjohtajat Ilkka Suominen ja Paavo Väyrynen olivat tehneet ns. "kassakaappisopimuksen", jonka puitteissa he olivat sopineet oikeistohallituksen perustamisesta, mutta kun presidentti Koivisto sai siitä vihiä, hän pyysi kokoomuslaista Harri Holkeria muodotamaan hallitusta sosialidemokraattien kanssa, jolloin tehty sopimus mitätöityi ja aikaansaatu sini-punahallitus ajoi suomalaiset kulutusjuhlista lamaan ja sodanjälkeisen ajan syvimpään talouskriisiin.

Taloudessa 80-luvun alusta lähien vallinnut talouden noususuhdanne jatkui, mutta sini-punahallituksen toteuttamat valuuttauudistukset muuttivat ratkaisevasti kehityksen suuntaa. Hallituksen päätös poistaa valutan vienti ja tuonti rajoitukset ja lisäksi sallia liike-elämälle ja yhteisöille oikeuden ottaa velkaa suoraan ulkomaisesta pankeista kuumensivat rahamarkkinat hetkessä ja pankkien lainantarjonta räjähti. Tavaraa tarjottiin luotolla ja vähittääismaksulla - myös ilman käsirahaa ja kansa velkaantui.  Valtiovaranministerinä oli tuolloi nykyisen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja valtion butjetit paisuivat etenkin sosiaalimenojen osalta. Hallitusohjelmaansa Liikanen oli ottanut mm. lapsilisien nostamisen nelinkertaiseksi, mutta kyseinen uudistus jäi tekemättä taloudellisen tilanteen synkistyessä.  

Vuosi 1990 muodostui synkäksi.  Luottohanat pantiin kiinni ja annettuja luottoja alettiin periä voimallisesti takaisin.  Pankit asettiin vastuuseen ja lopullisen selvityksen yhteydessä joutuvat Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki lyömään hynttyyt yhteen Merita-Pankiksi, eikä se vielä riittänyt.  Apua piti saada Ruotsista ja niinpä Merita naitettiin loppujen lopuksi sikäläisen Handelsbankenin kanssa. Säästöpankit puolestaan lyöytiin lihoiksi ja sen filiaalien johtajia ja hallintoneuvostoja haastettiin käräjille ja henkilökohtaisiin korvauksiin.  Osuuspankit selvisivät kuin koira veräjästä. Pankkiliittona ne säilyttivät  itsenäisyytensä, mutta alueelliset Osuuskassoina alkaneet osuuskunnat  yhdistettiin saman otsikon alle ja niin Osuuspankeista tuli yksi, suuri liikepankki, jolloin mutamat vakaavaraiset paikalliset erosivat ja muodostivat yhdessä entisillä periaatteilla toimivan Paikallisosuuspankki-järjestön.  Postisäästöpankki myytiin tanskalaisille Danske Bank' in osaksi ja kokonaan uusi Arsenal-Pankki aloitti toimintansa jätteiden siivoajana ja luottotappioiden sulatusuunina, joka sittemmin selvitystyön loputtua lakkautettiin. 

Yksityissektorilla ja liike-elämässä vararikot seurasivat toisiaan. Ylivelkaantuneiden - useinkin juuri kahden asunnon luokkuun jääneiden kohtalo ei jaksanut kiinnostaa ketään. Ulosmittauksia seurasivat pakkohuutokaupat ja pakkohuutokauppoja 10 vuoden velkavankeus, tai itsemurha. Kaikkensa menettäneiltä ulosmitattiin vielä kymmenen vuoden ajan pankkien saatavia, jotka useinkin muodostuivat pelkistä vanhentuneiden lainojen korkokuluista.  Kun sitten lopullisesti päätettiin perintäajan pituudesta oli Nordean johtaja Kari Jordan eduskunnassa lobbaamassa, perinnälle viiden vuoden jatkoaikaa, johon Paavo Lipposen demarihallistus, oikeusministerinä Johannes Koskinen taipuivat ja antoivat pankeille viiden vuoden jatkoajan velallistensa kurittamiseen ja niinpä ne jatkoivat perintää ja velallistensa lypsämistä, tosin hyvä-veli ystävät saivat erillisarmahduksen.  Jossakin vaiheessa lypsämiseen kyllästyttiin ja siirrettiin jämät Arsenalin hoiviin, joka muutamaa vuotta ennen kuin perintäoikeus olisi kokonaan loppunut myi loput,lähinnä koroista muodostuneet saatavansa 600 miljoonalla markalla (100 milj.euroa) ruotsalaiselle Lindorff-perintäyhtiölle, joka hoiteli loput voitot kotiin. 

Valtion kassatilanne oli Holkerin hallitusta seuranneelle Ahon hallitukselle täysi yllätys.  Laman tekijät olivat liuenneet kuka minnekin, mm.valtiovarainministerinä toiminut Erkki Liikanen luiskahti Brysseliin komissaariksi, sieltähän nykyään meidän epäonnistuneet politiikkomme saavat suojatyöpaikan.  Holkerin hallitus oli saanut laman aikaan, mutta Esko Ahon hallitus, joka joutui hoitamaan sen suraukset, sai siitä syyn. Suomen valtion luottokelppoisuuskin oli niin huono, että vain vaivoin valtiovarainministerinä toiminut IiroViinanen, Ahon kumppanina saivat Amerikasta rahaa.  IMF antoi vähän, myös Japanista saatiin jotakin ja niiden vähien rahojen ja edellä kerrottujen teurastustoimien kautta Suomi saatiin nousuun.  

SUOMALAISIA SETELEITÄ ENNEN EUROON LIITTYMISTÄ 

Ajatellessani kulunutta aikaa olen miettinyt miksi Kreikalle ollaan antamassa nyt rahaa pankkien pelastamisaeen, vaikka itse kävimme kenenkäään auttamatta läpi samat vaikeudet, tosin siellä tilanne on nyt vielä  vailkeampi kuin mitä meidän tilanteemme 1990 oli.  Olen jatkuvasti sitä mieltä, että huonosti asiansa hoitavien valtioiden olisi syytä erota EU:sta, tai sitten oliusi Suomen viisainta lähteä. Kreikka käveli Euroopan Uniooniin vilpillisin tiedoin ja tasein, amerikkalaisen Goldman Sachs-pankin avustamana ja nyt amerikkalaiset neuvovat Euroopan Unionia auttamaan Kreikkaa, lieneekö heillä sitten siltä saatavia, jotka he nyt aikovat maksattaa EU:n jäsenmailla, samalla tavoin kun EU:n jäsenvaltiot 2008-lamana aikana pelastivat Saksan ja Ranskan pankit.   Nyt tosin on olemassa jotenkin selvä suunnitelma, mm. Kreikan valtion omaisuuden myymisellä kattaa suurin osa lainaa ,mikä lienee ajatus kuitenkin kohtuullinen, mutta kun Italia ja Espanja ovat lipumassa samaa tietä, niin kysyisin, mitä meille jää kun joskus vuorostamme seisomme rahattomina rannalla, sillä sekin on vielä vallan hyvin odotettavissa. Mielestäni tästä auttamisesta me emme hyödy mitään, suuret maat hyötyvät jollakin tavalla, kenties ainakin se joka pystyy ostamaan Piraeuksen sataman, mutta välittömästi ainoa selvästi hyötyvä on Luxenburg, josta suunnitelman mukaan tulee Kreikan "pesän hoitaja" ja jonka pankkeihin sen varat talletetaan. Vaikka  tämä lama nyt voitettaisiinkin, on mielestäni perusteita odottaa, että vastaisuudessa ne - lamat ja nousukaudet tulevat ja menevät yhä nopeutuvalla syklillä eikä ainakaan päivänkakkaralla voi ennustaa kumpi jää vallitsevaksi, kuitenkin joskus se viimeinen tulija on uskoakseni lama, josta ei ole pääsyä ja viimeistään silloin EU hajoaa.

VOITONPÄIVÄ - 2 OSA

VOITONPÄIVÄ  osa 2


Barbarossa suunnitelma, joka oli käynnistynyt Saksan ja Venäjän väliseksi sotatilaksi oli huolellisesti hiottu suunnitelma, joka  eteni asteettain kohti kaukana siintävää päämäärää. Saksalaisten tarkoituksena oli luoda elintilaa ja Venäjän suhteen suunnitelmana oli luoda siitä suuri vilja-aitta, maatalous alue, joka voisi ruokkia koko muun Eurooppan.  Tietyt alueet oli korvamerkitty palkkioikisi liittolaisille, kuten esimerkiksi Vienankarjala oli määrä liittää Suomeen.

Mutta se mutta.
Sota oli ajateltu lyhytkestoiseksi.  Muutama kuukausi, ehkä vuosi.  Salamasota oli tehokasta ja tuotti nopeasti tulosta.  Laskelmat ehkä pitivät paikkansa, mutta se mitä ei oltu otettu huomioon riittävässä määrin oli sää ja sen vaihtelut vuodenaikojen ja alueiden mukaan. Talvi oli kerran aikaisemmin pelastanut Moskovan - sillä kertaa Napoleonilta, nyt sen olisi pitänyt olla varoittava esimerkki ja niinpä se puutuikin nyt sodan kulkuun.  Saksan armeija oli pysähtynyt talvehtimaan, mutta venäläiset lisäsivät painostustaan kaikilla raintamilla.  Kenraalieversti von Pauluksen kuudes armeija oli saavuttanut vaikeiden taistelujen kautta päätepisteensä Stalingradin, jonka ympärille venäläisten voimistunut vastarinta oli alkanut rakentaa laajaa saartorengasta.  Talven kynnyksellä ei motti ollut vielä luja ja päästäkseen muun armeijan yhteyteen von Paulus pyysi syksyllä 1942 lupaa murtautua siitä ulos vetäytymällä, mutta siihen Hitler ei ylimpänä sodanjohtajana antanut suostumustaan.  Saavutetut asemat oli pidettävä ja tätä jatkui pitkin syystalvea, yli joulun ja koko ajan venäläiseet vahvistivat saartorengastaan ja niinpä varsinaiset taistelut alkoivatkin sitten tammikuun alussa kuudennen armeijan annettua hylkäävän vastauksen saamaansa antautumiskehoituksen. Seurasi saksalaisten kannalta perin toivoton taistelu, jonka kestäessä von Mannstein sai vihdoin luvan lähteä Romaniasta liikkeelle panssariarmeijallaan auttaakseen saarroksiin joutuneita, mutta talvi kääntyi yhä enemmän vastaiseksi ja panssarit tukehtuivat lumeen 60 kilometriä ennen Stalingradia.  Tammikuun 31. päivä 1943, Hitlerin edellisenä päivänä marsalkaksi korottama von Paulus antautui.  Saksan kuudes armeija lakkasi väliaikaisesti olemasta.  127.000 miestä oli kaatunut ja 92000 lähti sotavankeuteen, heidään joukossaan komentajan lisäksi 26 kenraalia. Seuraavana keväänä heidän piti marssia Moskovassa pidetyssä paraatissa.  Yksityiskohtana tulkoon mainituksi, että kolme päivää vankeja pidettiin vähällä ravinnolla ja juuri ennen paraatia heille annettiin vahvaa ja hyvää hernekeittoa, mistä johtui, että marssijoiden vatsat menivät sekasin ja paraati muodostui heille likaiseksi ja haisevaksi kärsimykseksi.  Sitten vangit lähetettiin loppusijoitukseensa Siperiaan, missä lavantautiepidemia vähensi heitä, niin että vain 5-6000 miestä palasi kotiin, heistä viimeinen vuonna 1955.
Stalingradissa murtui saksalaisten selkäranka, jonka myös Suomen sodanjohto huomioi, koska se aloitti vakavat ja vihdoin sodasta irtautumiseen johtaneet neuvottelut.

Toinen saksalaisten itärintamalla kärsimä tappio, joka varmisti Saksan sodanjohdon aavistelut lopputukoksesta oli Kurskin maataistelu, maailman suurin panssaritaistelu, johon otti osaa 1500 saksalaista 3500 venäläistä panssarivaunua.   Afrikan sota oli päättynyt tappioon, samoin idässä onni kääntyi vähitellen ja kun kesäkuun 4 päivä 1944 liittoutuneet nouisvat Normandiessa maihin, alkoin tilanne luisua yhä kiihtyvällä vauhdilla loppua kohden.  Kaikesta edellämainitusta aiheista olisi enemmän, kuin tarpeeksi kirjoittamista, mutta jätän sen tältä osin tähän käännekohtaan, sen sijan jatkan nyt siitä lyhyestä välivaiheesta, kun liittolaiset tulivat Saksan maaperälle.

1944 tapahtuneen maihinnnausun jälkeen joutuivat saksalaiset kahden rintaman välisiin taisteluihin. Amerikkalaiset ja englantilaiset etenivat nopeasti Eisenhowerin ja Montgonmeryn johdolla.  Aikaisemmin Italiassa maihin nousseet joukot yhtyivät Ranskassa amerikkalaisten pääjoukkojen koukatessa etelästä Baijerin kautta sekä osan englantilaisten kanssa Belgian ja Hollannin läpi kohden Keski-Saksaa ja Berliiniä,  jälkimmäiset Pohjanmeren rantaa seuraten Breemeniin ja Hampuriin.  Venäläiset puolestaan tulivat idästä kolmena rintamana.  Pohjoista armeijaa, joka seurasi Itämeren pohjoista rantakaistaa komensi kenraali Tsuikov, keskistä armeijaa Stalinin suosikki kenraalisotamarsalkka, Grigori Zukov ja eteläistä armeijaa niin ikään kenraalisotamarslkka Ivan Konev.  Stalin oli luvannut Zukoville kunnian Berliinin valloittamisesta, mutta yllättäen hänen armeijansa kohtasikin Oder-joen ylitettyään, Seelowin kukkuloilla 60 kilometriä ennen Berliiniä odottamattoman voimakkaan vastuksen  ja eteneminen pysähtyi lähes pariksi kuukautta. Tällävälin olivat länsiliittoutuneet ehtiineet niin ikään jo Saksan alueelle ja Baijeriin tulleilla amerikkalaisilla oli tie Berliiniin käytännössä jo auki, mutta Eisenhower viivytteli tehdyn sopimuksen mukaan ja odotti venäläisten etenemistä, sensijaan englantilaiset kiirehtivät kenraali Montgomeryn johdolla täyttä vauhtia, olihan Churchill antanut täydet valtuudet nopeaan etenemiseen, hän kun oli sitä mieltä, että venäläiset pitivät minkä saivat ja sen vuoksi englantilaiseten tuli ededä Pohjois-Saksassa mahdollisimman nopeasti, päämääränään Hampuri ja Lyypekki, Flensburg - maayhteys Tanskaan, mikä oli ollut Tanskan salmien valvonnan kannalta Stalininkin suunnitelmissa. 
Lyypekkiläinen ystäväni kertoi tuosta ajata miten ihmiset seurasivat venäläisten etenemistä ja olivat jo varmoja heidä ehtimisestään ensimmäisinä, kun englantilaiset panssarit eräänä aamuna ajoivat yllättäen sisään kaupunkiin ja tunnelma rauhoittui.  Englantilaiset ja venäläiset joukot kohtasivat Pohjois-Saksassa  Lyypekin ja Warnemünden välillä ja itä- ja länsivyöhykkeiden raja asettui siten vain vajaat viisi kilometriä itään Lyypekistä.

On vaikea käsittää miksi Stalin halusi Zukovin valloittavan Berliinin vaikka hänen etenemisensä viivästyi Seelowin kukkuiden ankaralla vastarinnalla, mistä aiheutui venäläisille muutakin harmia, olihan venäläisten ensisijainen päämäärä ollut ehtiä ensimmäisenä ottamaan haltuunsa Berliinissä sijatseva Keisari Wilhelm-Instituutti ja siellä olevat saksalaisten siihen astiset atomintutkimustulokset.  Sitä ajatellen Thüringenistä tulevalla marsalkka Konevilla olisi ollut esteettömämpi tie - nopeampikin, mutta lupaa kaupungin valtaamiseen ei annettu, vaan hänkin joutui viivyttelemään, olihan Berliini luvattu Zukoville ja kun venäläiset vihdoin pääsivät voittajina perille, oli instituutti tyhjä, tutkijat paenneet tutkimustulosten kanssa ja antautuneet amerikkalaisille. Yleisestihän tiedetään, että saksalaisilla oli jo tuolloin atomiase valmiina, mutta tiedemiehet eivät antaeneet sitä Hitlerin Wehmachtin käyttöön, koska se sisälsi arvaamattoman suuren riskin, koska on melkoisen varmaa, että  sitä ensimmäisen kerran olisi seurauksista välittämättä käytetty Saksan omalla maaperällä.  Sanomattakin on selvää, että kun amerikkalaiset saattoivat kolmisen kuukautta myöhemmin lannistaa Japanin ja saattaa Kaukoidän sota päätökseen, niin siitä erittäin suuri ansio lankeaa saksalaisille tiedemiehille ja heidän atomintutkimustyölleen. 

Kun useampikin nuori henkilö on kysynyt minulta kyseisen - sota-ajan tunnelmia, yritin palauttaa niitä näin mieleeni, mutta kun tämä vaikutti tulevan liian laajaksi ja kun siitä aiheutui hirveän paljon asioiden taustojen tarkaistamista päätin kirjoittaessani rajoittaa varsinaisen selostuksen sodan ratkaisevin käännekohtiin ja sen loppuvaiheisiin.. 

Lähdeteoksina olen käyttänyt:

Kirjoja:
Toinen Maailmansota
Maailma Palaa
Berliini 1944
Kuohuva vuosisata  

       

VOITONPÄIVÄ - 1.osa

VOITONPÄIVÄ (ei ole vielä)   1.osa

Tänä vuonna, huhtikuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan seitemänkymmentä vuotta toisen maailmansodan päättymisestä - sodan, jonka lopputuloksena oli  Saksan ehdoton antautuminen.  Hyötyä siitä tuskin oli, vahinkoa senkin enemmän ja ja olkook tulos miten suuri tahaansa se jää miinusmerkkiseksi.  Muutamia miljoonia kuolleita - sen kummemmin siviilejä ja sotilaita erottelematta.  Miljoonia pakolaisia, leskiä ja orpoja. Kuolleita aatteita ja ihanteita. Kyteviä raunioita, suunnattomia taloudellisia vahinkoja ja määrätöntä määrää inhimillistä kipua, tuskaa ja surua.  Päättynyt sota merkitsi uusia rajoja, uusien valtioiden muodostumista.
Euroopan uusjakoa ja blokkien syntymistä.  Kuudessa vuodessa oli tapahtunut valtava väkivaltainen mullistus, joka oli ravistellut koko vanhaa Eurooppaa kolkasta kolkaan.  Vanhojen aatteiden oli pitänyt kuolla, jotta uusi aika uusine tuulineen saattoi astua esiin.  Suomen kannalta merkttävää on se, että kun ensimmäisen maailmansodan seurauksena maamme mukaan luettuna syntyi kuusitoista uutta valtiota, niistä toisen maailmansodan jälkeen ainoastaan Suomen lippu jäi vapaana liehumaan.

Koko ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan hautovan kyräilevä ilmapiiri oli 1930-luvulla alkanut  tiivistyä  kymmenluvun lopua kohden ja uhkaavat mustat pilvet olivat nousseet taivaalle. Eurooppaa jaettiin poliitisten ja taloudellisten näkökohtien perusteella suurvaltojen etupiireihin eikä pieniltä mailta kysytty olivatko ne halukkaita littymään niihin vai ei.  Merkille pantavaa oli tuolloinen diplomaattinen toimeliaisuus, mutta vähitellen alettiin pitää todennäköisenä ettei se riitä, vaan ilmeisen selväksi alkoi käydä von Clausewiz´n  päätelmän totetuminen sodan seuraamisesta diplomatian jatkeena.  Saksan voimakas varustautumienen, vuonna 1938 tapahtunut Itävallan Saksaan liittäminen, lisäksi  sen muut omavaltaiset alueliitokset, jotka tosin koskivat  lähinnä sen ensimmäisessä maailmansodassa menttämiä alueita.  Meemelin alue, Lietuassa liitettiin takaisin Saksaan 28.maaliskuuta 1939 ja Tshekkoslovakian viikkoa myöhemmin tapahtunut miehitys ilmensivät hyvin Hitlerin laajentumispyrkimysten tarkoituksen. Tshekkoslovakian miehityksen yhteydessä sen Sudeettimaiden liittäminen kiinteäksi osaksi Saksaa. Hyäkkäämättömyys sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä, sekä, Suomen ja Balttianmaiden nimeäminen Neuvostoliiton etupiiriin sekä kyseisten maiden salainen sopipmus Puolan jakamisesta loivat sodan elementit, jotka laukesivat syyskuun ensimmäisenä päivänä 1939, kun saksalaiset joukot työntyivät Puolaan. 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Saksa, kansallissosialistien noustua valtaan oli vastoin Versaillesin rauhansopimusta aloittanut voimakkaan asevarustelun sekä strategisen rakennusboomin, johon olennaisena osana liittyi uuden moottoriteiden runkoverkoston rakentaminen,  moottoriteillä kun liikekannallepanon aikana oli tärkeä merkitys niiden antaessa  poikkeustilan vallitessa neljälle kolonnalle mahdollisuuden ajaa rinnakkain samaan suuntaan.  

Toki moottoriteiden oli tarkoitus palvella sotilaskäyttöä ainoastaan mahdollisen sotatilan vallitessa, rauhan aikaisissa olosuhteissahan niillä oli tietty merkityksensä, mutta tämä optio ilmensi jo maan v almistautumista aseellisen konfliktin varalle. Kun nykyaikana puhutaan paljon luonnonsuojelusta, oli nekin näkökohdat otetttu jo tuolloin huomioon.  Jokaisen kartoittajaryhmän mukana oli bilogeja ja geologeja, jotka tutkivat maaperän, sekä kasvillis- ja eläinpopulaatiot, niin ettei harvinaisia kasveja, luonnonmuodostumia eikä mitään luonnonsuojelukohteita jäänyt rakenteilla olevien moottoriteiden alle.

Aseteollisuus noudatti armeijan strategista suunnittelua ja niinpä teollisuuden pää paino panntiinkin panssari- ja ilma-aseen kehittämiseen ja tuottantoon.  Ilma-aseen tehokkuus oli kokeitu Espanjan sisällissodan puitteissa, saksalaisen Condor-lentolaivueen suorittamissa Guernican kaupungin pommistuksisssa. Uudet suunnitelmat oli luotu salamasodan periaatteelle jossa panssarit näyttelivät keskistä osaa.  Toiminta strategia yksityiskohtineen oli  panssarikenraali Heinz Guderianin käsialaa ja se perustui voimakkaalla kiilalla tehtävään vastustajan rintaman massiiviseen läpimurtoon ja sen jälkeen levittäytymiseen molempiin suuntiin vastustajan rintamalinjojen taakse lujaksi pihtiliikkeeksi, minkä jälkeen saaroksissa oleva vihollinen voitiin tehdä taistelukyvyttömäksi.

Hyökkäys Puolaan tapahtui 30. syyskuuta 1939.  Sen vanhanaikainen, ratsuväkeen perustuva puolustus luhistui nopeasti saksalaisten moottoroidun uudenaikaisen ja nopeasti liikkuvan aremeijan edessä ja Varsova saavutettiin neljässä viikossa.  Miehitetyksen jälkeen seurasi hiljainen kausi, joka alkoi puolalaisille kohtuullisen lupaavasti, kun Varsovan ensimmäiseksi komendantiksi nimitetty von Blaskowitz kielsi ryöstelyn ja väestön mielivaltaisen kohtelun, mutta mikä päättyi myös nopeasti, kun  Hiltler -  saatuaan tietää asiasta erotti hänet, jolloin oli selvä, että miehityksen luonne raaistui. 

Vuoden 1940 aikana Saksa miehitti Tanskan ja Norjan.  Tanskalaiset oli nopeasti alistettu, eikä Norjakaan tehnyt poikkeusta. Oslon vuono oli saksalaisille tulijoille kysymysmerkki.  Se oli varustettu tehokkailla kallioon hakatuilla tykkiasemilla, mutta kun taistelulaivas Tirpitz lipui satamaan olivat bunkkereiden miehistöt hakeutuneet väestösuojiin eikä niistä ammuttu yhtäkään laukausta.  
Tanskan miehitys mahdollisti Tanskan salmien valvontaan, Norjan miehityksellä puolestaan turvattiin ruotsalaisen Kirunan kaivoksen hyvälaatuisen rautamalmin saanti.  Norjan pieni kansallissosialistinen puolue aloitti yhteistyön ja hallituksen muodosti  puolueen johtaja Vidkun Quisling.  Kuningas ja hallitus pakenivat Englantiin, sen sijan Tanskan iäkäs kuningas Kristian X jäi paikoilleen, hän katsoi velvollisuudekseen jakaa kansalaistensa kanssa samat kohtalot.  Siinä kysymyksessä hän meni niin pitkälle, että kun miehittäjät määräsivät Tanskan juutalaiset kantamaan rinnnassaan keltaista Daavidin tähteä, kehoitti Kristian-kuningas kaikkia tanskalaisa tekemään samoin, esiiintyen niin muodoin myös itse keltainen tähti rinnassaan, kaikki tanskalaisethan  olivat hänen julistuksensa mukaansa saman arvoisia.

Ruotsalainen rautamalmi oli sotivalle Saksalle elintärkeä raaka-aine ja ennen Norjan miehitystä olivat liittoutneet päättäneet - ounastellessaan tulevat tapahtumat -  miehittää Norja estääkseen malmin kuljetukset Saksaan, mutta saksalaiset ehtivät ensin.  Ruotsi, joka oli jäänyt puolueettomaksi myi koko sodan ajan  raaka-aineita, koneita, räjähteitä  ja laitteita Saksan armeijalle ja sotateollisuudelle.  Kun saksalaiset joukot saapuivat Norjan kautta Suomen Lappiin suostuivat ruotsalaiset vuokraamaan heille oikeuden käyttää ruotsalaisia rautateitä jolloin mm. loma-, kotiuttamis- ja muut miehitökuljetukset hoidettiin kauttakulkuiliikenteenä, tosin henkilökuljetusten aikana kyseisten junien oli ajattava peitetyin ikkunoin.

Vuonna 1940 operaatioden painopiste siirtyi länsirintamalle. Ranskan puolutus luhistui ja 5. päivä kesäkuuta 1940 ajoi Hitler sotilassaattueessa Pariisiin, tosin virallinen antautuminen tapahtui kesäkuun 14. päivänä Versailesissa, allekirjoitustialaisuuden jäljitellessä ensimmäisen maailamnsodan rauhansopimuksen allekirjoittamistilaisuutta.  Ranska jaettiin kahteen osaan, josta Pohjois-Ranska ja pääosa maata jäi varsinaiseksi miehitysalueeeksi, ja Etelä-Ranska, joka käsitti suurin piirtein Haute Savoijin maakunnan muodostettiin Vichy' n nimellisesti puoluolueeton itsehallintoalue, johon miehittäjät asettivat mieleisensä, yhteistyökykyisen hallituksen.  Samassa yhteydessä alistettiin myös Belgia ja Hollanti, joista hollantilaiset - vaikeuttaakseen miehittäjien toimintaa avasivat polderiden padot ja laskivat merivedet alaville marskimailleen.  

Oman lukunsa muodostaa vielä saksalaisten Pohjois-Afrikan sotaretki, joka kuului olennaisena osana Hitlerin Lebensraum-suunnitelmaan.  Vuoden 1940 aikana lähetettiin saksalaisia joukkoja Italian kautta Pohjois-Afrikkaan, missä he operoivat "erämäaan ketun" - kenraali-sotamarsalkka Erwin Rommelin johdolla. Kyseisten joukkojen tarkoitus oli työntyä Egyptiin, jossa oli ennalta valmistellun propaganden mukaan arabit nousemassa englantilaisia siirtomaaisäntiään vastaan, minkä jälkeen oli suunnitelmana miehittää Lähi-Idän öljykentät.  Euroopan puolelta oli hyökkäyksen käri ehtinyt jo Kaukasukselle, mistä oli enää suhteellisen lyhyt matka Irakiin ja Iraniin, missä niiden piti kohdata Afrikasta tulevat joukot.  Mutta itse suunnitelma oli vieläkin kauaskantoisempi. Yhtyneiden joukkojen oli sen jälkeen tarkoitus jatkaa etenemistä aina Intiaan saakka, missä saksalaisten joukkojen piti saada yhteys Burmasta tuleviin japanilaisiin ja jos tämä pihitliikke olisi onnistunut, olisi Eurooppa ja Aasia saatu näin yhtenäiseen saartorenkaaseen.

Sota rönsyili ja levisi pitkin Eurooppa, voisi sanoa - melkein sen jokaiseen kolkaan,  myös Balkanille ja Kreikkaan, yksityiskohtana mainittakoon, että Kreetan miehtys tapahtui laskuvarjojoukoilla, joka tuolloin oli ainutlaatuista sen aikaisessa maailmassa.

Mutta!  Mikään ei ole niin varmaa, kuin että kaikki on epävarmaa!

Seuraavassa blogissani kirjoitan sodan vaiheista ja sen lopputuloksesta.

KIRVES ON PANTU...+ jatko

KIRVES ON PANTU PUUNJUURELLE

Pihakoivu on jo kaadettu, mutta kirves on pantu jo puunjuurelle!
Kehittelen tekstin ja julkaisen sen pikapuolin.

Tämä kirjoitus on syntynyt henkisessä masennustilassa. Jo aikaisemmin kirjoitin alkuvuodesta minulle tehdystä sydänoperaatiosta, jolloin sain uudella pallolaajennuksella toisen stentin, jolla kuitenkaan ei ollut toivomaani vaikutusta, niin, että kesäkuun alussa jouduin vielä uuteen operation ja sydämeeni  lisättiin kaksi stenttiä, niin että niitä on siellä nyt kaikkiaan neljä putkitusta.  Tuolloin kun kolmas sairaalamatka tuli eteen tuntui sille ettei  mitään olisi tehtävissä, tosin Keski-Suomen Keskussairaalan nuori, synpaattinen sydänkirurgi Jarkko Niva sanoi minulle ettei läheskään kaikkia keinoja oltu vielä käyttetty.  Kuitenkin tuolloinen ahdistava olotila rasitti tavattomasti ja siksi ajattelin lopettaa tämän palstani kaiken muun turhan ohella.  Lopettaminen sinänsä lienee samantekevää, kuitenkin se on merkinnyt minulle henkistä, purkautumistietä, mikä tuolloin tuntui merkityksettömältä kaiken muun merkityksettömän joukossa, mutta nyt kun elämä tuntuu jokatapauksessa jatkuvan, päätin vointini mukaan jatkaa tättäkin, onpa se sitten toivottavaa, tahi ei,

VAALIT TULEE...

VAALIT TULEE, TURVAT RISTIIN PUHUU PUPUT...

Ajattelin tässä aikaisemmin, että en kajoa tässä blogissani enää politiikkaan, mutta kun kaikki risova, julkinen töppäily on vielä ajankohtaista arvosteltavaa ja kun nuo vaalitkin ovat taas tulossa, niin jos kuitenkin. Tosin siitä ei ole mitään hyötyä, mutta jos nyt tämän kerran vielä antaisi mielipiteilleen periksi, niin sitten ei enää sataan vuoteen... 

Kataisen - Stubb' in hallitus taitaa vihdoin päästä lepäämään ja kansa huokaa helpotuksesta. Eduskunnan lastentarhan palikat saadaan ehkä taas jonkinmoiseen järjestykseen, ainakin polvihousupojat toivon mukaan vaihtuvat aikamiehiin.
Neljä vuotta hallitus istui ja hörysi.  Oli tekeillä uudistuksia. Henna Virkkunen laati kuntauudistusta koko kyseisen neljän vuoden ajan ja kiville karahti,  Ei tullut takkia, ei housuja, ei edes nenäliinaa ja niin rouva Manninen itse pelastautui Brysseliin, jonne jo valtio-laivan karille ajanut entinen pääministeri Katainen oli tehnyt hätälaskun ansiokkaaseen tilapäisen komissaarin virkaan.  Veronmaksajille nämä ihmiset tulivat kalliiksi samoin kuin Jyväskylän tyttö S. Huovinenkin joka yritti viimeiseen asti synnyttää sotea, mutta taisi olla liian iso melooni. Jos Katainen-Urpilainen-Virkkunen meno muutuikin teatteriksi, niin Stubb-Rinne koalitio veti alusta pitäen täyttä farssia.  En ryhdy pitempään noita ruotimaan, jokaisella kun on tiedossa ko. hallituksien maho toiminta, jota ryydittää nuorten miesten uhmakkuus.  Vielä kolmekymmentä vuotta sitten nuoriso kyseli suu auki miksi suomalaiset menivät aikanaan lyömään päätään Karjalan honkiin käsittämättä, että tuolloin oli pakko, nyt nämä nuorukaiset ovat tekemässä uutta aloitetta, missä etenkin Stubb ja Haglund korostuvat äänekäällä Nato-kaipuullaan, tajuamatta, että tuo virsi on suomalaislle kuoleman lalua.  Meillä ei ole tarvtta edes mihinkään pohjoismaiseen yhteispuolutukseen, kun siinäkin tapauksessa suomalaiset saisivat kantaa koko etulinjan vastuun, toisten lusmuillessa selän takana.  Sitä paitsi: ketä vastaan meidän pitää varustautua, sillä kuten puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg sanoi ettei Venäjä ole millään tavalla meille uhka.

Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, jossa se lupaa ettei sen alueiden kautta muodostu Venäjälle mitään vaaraa.  Me olemme jopa asein velvoitettu estämään kyseiset invaasiot.  Kun me hoidamme omat asiamme on se meille turvallisempaa kuin liittoutuminen, sillä Natoon liittyminen tekee meistä välittömästi Venäjälle vihollisen ja ensisijaisen sotilaallisen operaation kohteen, siis: Jos me pysymme puolueettomina on mahdollista välttää kaikki konfliktit ehkä vain poikkeustapauksessa voisimme itse jotua hyäkkäyksen kohtaaksi, Natoon liittyminen sen sijan tekisi meistä välittömän kohteen, joka ensimmäisenä jotuisi taistelutantereksi.

Nuoruuteni aikana hoidettiin sodan haavoja ja opittiin tuntemaan sen seuraamukset eikä minkään lainen varustelu, tai militaristinen propaganda huvita omaa sukupolveani, sillä niin kuin Paasikivi aikanaan sanoi, että maantieteellinen sijaintimme merkitsee sitä, että meidän on elettävä Venäjän naapurina ja mielestäni suhtauduttava siihen niin ettei kävisi toteen neuvotovallan aikainen sanaleikki:  "Luottamus ylirajan, Luottamusrajan yli, Rajaton luottamus!"

Ensi vaaleissa toivoisin suunnan muuttuvam täydellisesti.  Tosin olemme nyt niin huonossa jamassa, että uudella hallituksella ei ole olemassa suuriakaan mahiksia korjata tilannetta ilman kipeitä toimenpiteitä.  Presidentti Niinistö totesi hijan, että me elämme yli varojemme ja se on totta. Kun vuosilaskelmat osoittavat aina jatkuvaa kansantulon kasvua jakuitenkin kaikki tuotot - puskurivarannot leikataan välittömästi palkkankorotuksina ja bonuksina on se merkinnyt jatkuvaa inflaatiota ja kuten nyt laihojen vuosien tullessa ylivoimaisen suuria kansantaloudellisia vaikeuksia.

Joskus nuorempana oli kiinnostunut enemmänkin politiikasta, sen verran, että kymmeniä vuosia sitten sepitin vaaleihin sopivan protestilaulun, tai runon.  Sitä ei ole enemmin viimeistelty, ei sävelletty eikä aikaisemmin esitetty missään muodossa eikä se nyt niin kovin sujuvakaan ole, mutta kun löysin sen papereideni joukosta ja kun se luullakseni kuitenkin tulkitsee paljolti kansalaisten tämänkin hetkisiä mielialoja, niin tulkoon nyt sitten julkaistuksi.

POLITIIKON VIRSI

Sarvikuonot täällä jyllää Suomen maassa.
Varat valtion kun yhteisiä on.
Herrat mesoo meillä niin kuin sonnit haassa,
kahmii rahaa ikiomaan kukkaroon.
Eihän hupi toki sovi politiikkaan,
yksi Kiinaan lentää, toinen Afrikkaan.
Ulosottomies kun täällä kansaa riistää
pääsee herrat mukavasti matkaamaan.

Eihän turhaan toki matkaan lähde kukaan
virka-asiathan tässä hoidellaan.
Suhteet kalliit vaalittava on ja mukaan
pääseen apurit ja - vaimot - luonnostaan.
Kaiken tämän maksaa kiltti Suomen kansa.
Joka ahkerana työssään uurastaa.
Uurastaa ja kiroilee - hikoilee ja kiroilee
itse valitsemiansa - herrojansa.

Raha-alotteita tehdään olan takaa,
siitä pulma vain ken maksumieheks jää.
Kaikki selittävät: Hyvin maassa makaa,
kun vain tyytdyt kuulemaan, et mitään nää.
Herrat kulkee kaikki kissanristiäiset,
sukulaisten asiat myös paikkaillaan.
- Missä kansa on, jäi mihin yksinäiset?
- Peruseläke on toki turvanaan.

Elintasoon lisää ethän vaadi kansa,
nollaratkaisutkin hyvin riittävät.
Kansanedustajat avustajinensa
sievät lisä-sentit kotiin niitävät.
- Siispä uurasta, tee työtä Suomen kansa!
Toivoen on hyvä rakentaa.
Politiikot siten kukin muistelmansa
sinun ostettavaksesi kirjoittaa.

Tulee vaalit - turvat ristiin puhuu puput.
Kovin kaunistellen omaa asiaa.
Paras jokaisen ois päähän ottaa huput.
Samaa virttä kun he silloin hoilottaa.
Eduskunnan taivaaseen kun sitten päästään,
kaikki jatkuu normaalisti ennallaan.
Ensi vaaleihin voi lupaukset säästää,
neljä vuottahan taas tässä mesotaan.

(R)