VOITONPÄIVÄ (ei ole vielä) 1.osa
Tänä vuonna, huhtikuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan seitemänkymmentä vuotta toisen maailmansodan päättymisestä - sodan, jonka lopputuloksena oli Saksan ehdoton antautuminen. Hyötyä siitä tuskin oli, vahinkoa senkin enemmän ja ja olkook tulos miten suuri tahaansa se jää miinusmerkkiseksi. Muutamia miljoonia kuolleita - sen kummemmin siviilejä ja sotilaita erottelematta. Miljoonia pakolaisia, leskiä ja orpoja. Kuolleita aatteita ja ihanteita. Kyteviä raunioita, suunnattomia taloudellisia vahinkoja ja määrätöntä määrää inhimillistä kipua, tuskaa ja surua. Päättynyt sota merkitsi uusia rajoja, uusien valtioiden muodostumista.
Euroopan uusjakoa ja blokkien syntymistä. Kuudessa vuodessa oli tapahtunut valtava väkivaltainen mullistus, joka oli ravistellut koko vanhaa Eurooppaa kolkasta kolkaan. Vanhojen aatteiden oli pitänyt kuolla, jotta uusi aika uusine tuulineen saattoi astua esiin. Suomen kannalta merkttävää on se, että kun ensimmäisen maailmansodan seurauksena maamme mukaan luettuna syntyi kuusitoista uutta valtiota, niistä toisen maailmansodan jälkeen ainoastaan Suomen lippu jäi vapaana liehumaan.
Koko ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan hautovan kyräilevä ilmapiiri oli 1930-luvulla alkanut tiivistyä kymmenluvun lopua kohden ja uhkaavat mustat pilvet olivat nousseet taivaalle. Eurooppaa jaettiin poliitisten ja taloudellisten näkökohtien perusteella suurvaltojen etupiireihin eikä pieniltä mailta kysytty olivatko ne halukkaita littymään niihin vai ei. Merkille pantavaa oli tuolloinen diplomaattinen toimeliaisuus, mutta vähitellen alettiin pitää todennäköisenä ettei se riitä, vaan ilmeisen selväksi alkoi käydä von Clausewiz´n päätelmän totetuminen sodan seuraamisesta diplomatian jatkeena. Saksan voimakas varustautumienen, vuonna 1938 tapahtunut Itävallan Saksaan liittäminen, lisäksi sen muut omavaltaiset alueliitokset, jotka tosin koskivat lähinnä sen ensimmäisessä maailmansodassa menttämiä alueita. Meemelin alue, Lietuassa liitettiin takaisin Saksaan 28.maaliskuuta 1939 ja Tshekkoslovakian viikkoa myöhemmin tapahtunut miehitys ilmensivät hyvin Hitlerin laajentumispyrkimysten tarkoituksen. Tshekkoslovakian miehityksen yhteydessä sen Sudeettimaiden liittäminen kiinteäksi osaksi Saksaa. Hyäkkäämättömyys sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä, sekä, Suomen ja Balttianmaiden nimeäminen Neuvostoliiton etupiiriin sekä kyseisten maiden salainen sopipmus Puolan jakamisesta loivat sodan elementit, jotka laukesivat syyskuun ensimmäisenä päivänä 1939, kun saksalaiset joukot työntyivät Puolaan.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Saksa, kansallissosialistien noustua valtaan oli vastoin Versaillesin rauhansopimusta aloittanut voimakkaan asevarustelun sekä strategisen rakennusboomin, johon olennaisena osana liittyi uuden moottoriteiden runkoverkoston rakentaminen, moottoriteillä kun liikekannallepanon aikana oli tärkeä merkitys niiden antaessa poikkeustilan vallitessa neljälle kolonnalle mahdollisuuden ajaa rinnakkain samaan suuntaan.
Toki moottoriteiden oli tarkoitus palvella sotilaskäyttöä ainoastaan mahdollisen sotatilan vallitessa, rauhan aikaisissa olosuhteissahan niillä oli tietty merkityksensä, mutta tämä optio ilmensi jo maan v almistautumista aseellisen konfliktin varalle. Kun nykyaikana puhutaan paljon luonnonsuojelusta, oli nekin näkökohdat otetttu jo tuolloin huomioon. Jokaisen kartoittajaryhmän mukana oli bilogeja ja geologeja, jotka tutkivat maaperän, sekä kasvillis- ja eläinpopulaatiot, niin ettei harvinaisia kasveja, luonnonmuodostumia eikä mitään luonnonsuojelukohteita jäänyt rakenteilla olevien moottoriteiden alle.
Aseteollisuus noudatti armeijan strategista suunnittelua ja niinpä teollisuuden pää paino panntiinkin panssari- ja ilma-aseen kehittämiseen ja tuottantoon. Ilma-aseen tehokkuus oli kokeitu Espanjan sisällissodan puitteissa, saksalaisen Condor-lentolaivueen suorittamissa Guernican kaupungin pommistuksisssa. Uudet suunnitelmat oli luotu salamasodan periaatteelle jossa panssarit näyttelivät keskistä osaa. Toiminta strategia yksityiskohtineen oli panssarikenraali Heinz Guderianin käsialaa ja se perustui voimakkaalla kiilalla tehtävään vastustajan rintaman massiiviseen läpimurtoon ja sen jälkeen levittäytymiseen molempiin suuntiin vastustajan rintamalinjojen taakse lujaksi pihtiliikkeeksi, minkä jälkeen saaroksissa oleva vihollinen voitiin tehdä taistelukyvyttömäksi.
Hyökkäys Puolaan tapahtui 30. syyskuuta 1939. Sen vanhanaikainen, ratsuväkeen perustuva puolustus luhistui nopeasti saksalaisten moottoroidun uudenaikaisen ja nopeasti liikkuvan aremeijan edessä ja Varsova saavutettiin neljässä viikossa. Miehitetyksen jälkeen seurasi hiljainen kausi, joka alkoi puolalaisille kohtuullisen lupaavasti, kun Varsovan ensimmäiseksi komendantiksi nimitetty von Blaskowitz kielsi ryöstelyn ja väestön mielivaltaisen kohtelun, mutta mikä päättyi myös nopeasti, kun Hiltler - saatuaan tietää asiasta erotti hänet, jolloin oli selvä, että miehityksen luonne raaistui.
Vuoden 1940 aikana Saksa miehitti Tanskan ja Norjan. Tanskalaiset oli nopeasti alistettu, eikä Norjakaan tehnyt poikkeusta. Oslon vuono oli saksalaisille tulijoille kysymysmerkki. Se oli varustettu tehokkailla kallioon hakatuilla tykkiasemilla, mutta kun taistelulaivas Tirpitz lipui satamaan olivat bunkkereiden miehistöt hakeutuneet väestösuojiin eikä niistä ammuttu yhtäkään laukausta.
Tanskan miehitys mahdollisti Tanskan salmien valvontaan, Norjan miehityksellä puolestaan turvattiin ruotsalaisen Kirunan kaivoksen hyvälaatuisen rautamalmin saanti. Norjan pieni kansallissosialistinen puolue aloitti yhteistyön ja hallituksen muodosti puolueen johtaja Vidkun Quisling. Kuningas ja hallitus pakenivat Englantiin, sen sijan Tanskan iäkäs kuningas Kristian X jäi paikoilleen, hän katsoi velvollisuudekseen jakaa kansalaistensa kanssa samat kohtalot. Siinä kysymyksessä hän meni niin pitkälle, että kun miehittäjät määräsivät Tanskan juutalaiset kantamaan rinnnassaan keltaista Daavidin tähteä, kehoitti Kristian-kuningas kaikkia tanskalaisa tekemään samoin, esiiintyen niin muodoin myös itse keltainen tähti rinnassaan, kaikki tanskalaisethan olivat hänen julistuksensa mukaansa saman arvoisia.
Ruotsalainen rautamalmi oli sotivalle Saksalle elintärkeä raaka-aine ja ennen Norjan miehitystä olivat liittoutneet päättäneet - ounastellessaan tulevat tapahtumat - miehittää Norja estääkseen malmin kuljetukset Saksaan, mutta saksalaiset ehtivät ensin. Ruotsi, joka oli jäänyt puolueettomaksi myi koko sodan ajan raaka-aineita, koneita, räjähteitä ja laitteita Saksan armeijalle ja sotateollisuudelle. Kun saksalaiset joukot saapuivat Norjan kautta Suomen Lappiin suostuivat ruotsalaiset vuokraamaan heille oikeuden käyttää ruotsalaisia rautateitä jolloin mm. loma-, kotiuttamis- ja muut miehitökuljetukset hoidettiin kauttakulkuiliikenteenä, tosin henkilökuljetusten aikana kyseisten junien oli ajattava peitetyin ikkunoin.
Vuonna 1940 operaatioden painopiste siirtyi länsirintamalle. Ranskan puolutus luhistui ja 5. päivä kesäkuuta 1940 ajoi Hitler sotilassaattueessa Pariisiin, tosin virallinen antautuminen tapahtui kesäkuun 14. päivänä Versailesissa, allekirjoitustialaisuuden jäljitellessä ensimmäisen maailamnsodan rauhansopimuksen allekirjoittamistilaisuutta. Ranska jaettiin kahteen osaan, josta Pohjois-Ranska ja pääosa maata jäi varsinaiseksi miehitysalueeeksi, ja Etelä-Ranska, joka käsitti suurin piirtein Haute Savoijin maakunnan muodostettiin Vichy' n nimellisesti puoluolueeton itsehallintoalue, johon miehittäjät asettivat mieleisensä, yhteistyökykyisen hallituksen. Samassa yhteydessä alistettiin myös Belgia ja Hollanti, joista hollantilaiset - vaikeuttaakseen miehittäjien toimintaa avasivat polderiden padot ja laskivat merivedet alaville marskimailleen.
Oman lukunsa muodostaa vielä saksalaisten Pohjois-Afrikan sotaretki, joka kuului olennaisena osana Hitlerin Lebensraum-suunnitelmaan. Vuoden 1940 aikana lähetettiin saksalaisia joukkoja Italian kautta Pohjois-Afrikkaan, missä he operoivat "erämäaan ketun" - kenraali-sotamarsalkka Erwin Rommelin johdolla. Kyseisten joukkojen tarkoitus oli työntyä Egyptiin, jossa oli ennalta valmistellun propaganden mukaan arabit nousemassa englantilaisia siirtomaaisäntiään vastaan, minkä jälkeen oli suunnitelmana miehittää Lähi-Idän öljykentät. Euroopan puolelta oli hyökkäyksen käri ehtinyt jo Kaukasukselle, mistä oli enää suhteellisen lyhyt matka Irakiin ja Iraniin, missä niiden piti kohdata Afrikasta tulevat joukot. Mutta itse suunnitelma oli vieläkin kauaskantoisempi. Yhtyneiden joukkojen oli sen jälkeen tarkoitus jatkaa etenemistä aina Intiaan saakka, missä saksalaisten joukkojen piti saada yhteys Burmasta tuleviin japanilaisiin ja jos tämä pihitliikke olisi onnistunut, olisi Eurooppa ja Aasia saatu näin yhtenäiseen saartorenkaaseen.
Sota rönsyili ja levisi pitkin Eurooppa, voisi sanoa - melkein sen jokaiseen kolkaan, myös Balkanille ja Kreikkaan, yksityiskohtana mainittakoon, että Kreetan miehtys tapahtui laskuvarjojoukoilla, joka tuolloin oli ainutlaatuista sen aikaisessa maailmassa.
Mutta! Mikään ei ole niin varmaa, kuin että kaikki on epävarmaa!
Seuraavassa blogissani kirjoitan sodan vaiheista ja sen lopputuloksesta.
Tänä vuonna, huhtikuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan seitemänkymmentä vuotta toisen maailmansodan päättymisestä - sodan, jonka lopputuloksena oli Saksan ehdoton antautuminen. Hyötyä siitä tuskin oli, vahinkoa senkin enemmän ja ja olkook tulos miten suuri tahaansa se jää miinusmerkkiseksi. Muutamia miljoonia kuolleita - sen kummemmin siviilejä ja sotilaita erottelematta. Miljoonia pakolaisia, leskiä ja orpoja. Kuolleita aatteita ja ihanteita. Kyteviä raunioita, suunnattomia taloudellisia vahinkoja ja määrätöntä määrää inhimillistä kipua, tuskaa ja surua. Päättynyt sota merkitsi uusia rajoja, uusien valtioiden muodostumista.
Euroopan uusjakoa ja blokkien syntymistä. Kuudessa vuodessa oli tapahtunut valtava väkivaltainen mullistus, joka oli ravistellut koko vanhaa Eurooppaa kolkasta kolkaan. Vanhojen aatteiden oli pitänyt kuolla, jotta uusi aika uusine tuulineen saattoi astua esiin. Suomen kannalta merkttävää on se, että kun ensimmäisen maailmansodan seurauksena maamme mukaan luettuna syntyi kuusitoista uutta valtiota, niistä toisen maailmansodan jälkeen ainoastaan Suomen lippu jäi vapaana liehumaan.
Koko ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan hautovan kyräilevä ilmapiiri oli 1930-luvulla alkanut tiivistyä kymmenluvun lopua kohden ja uhkaavat mustat pilvet olivat nousseet taivaalle. Eurooppaa jaettiin poliitisten ja taloudellisten näkökohtien perusteella suurvaltojen etupiireihin eikä pieniltä mailta kysytty olivatko ne halukkaita littymään niihin vai ei. Merkille pantavaa oli tuolloinen diplomaattinen toimeliaisuus, mutta vähitellen alettiin pitää todennäköisenä ettei se riitä, vaan ilmeisen selväksi alkoi käydä von Clausewiz´n päätelmän totetuminen sodan seuraamisesta diplomatian jatkeena. Saksan voimakas varustautumienen, vuonna 1938 tapahtunut Itävallan Saksaan liittäminen, lisäksi sen muut omavaltaiset alueliitokset, jotka tosin koskivat lähinnä sen ensimmäisessä maailmansodassa menttämiä alueita. Meemelin alue, Lietuassa liitettiin takaisin Saksaan 28.maaliskuuta 1939 ja Tshekkoslovakian viikkoa myöhemmin tapahtunut miehitys ilmensivät hyvin Hitlerin laajentumispyrkimysten tarkoituksen. Tshekkoslovakian miehityksen yhteydessä sen Sudeettimaiden liittäminen kiinteäksi osaksi Saksaa. Hyäkkäämättömyys sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä, sekä, Suomen ja Balttianmaiden nimeäminen Neuvostoliiton etupiiriin sekä kyseisten maiden salainen sopipmus Puolan jakamisesta loivat sodan elementit, jotka laukesivat syyskuun ensimmäisenä päivänä 1939, kun saksalaiset joukot työntyivät Puolaan.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen Saksa, kansallissosialistien noustua valtaan oli vastoin Versaillesin rauhansopimusta aloittanut voimakkaan asevarustelun sekä strategisen rakennusboomin, johon olennaisena osana liittyi uuden moottoriteiden runkoverkoston rakentaminen, moottoriteillä kun liikekannallepanon aikana oli tärkeä merkitys niiden antaessa poikkeustilan vallitessa neljälle kolonnalle mahdollisuuden ajaa rinnakkain samaan suuntaan.
Toki moottoriteiden oli tarkoitus palvella sotilaskäyttöä ainoastaan mahdollisen sotatilan vallitessa, rauhan aikaisissa olosuhteissahan niillä oli tietty merkityksensä, mutta tämä optio ilmensi jo maan v almistautumista aseellisen konfliktin varalle. Kun nykyaikana puhutaan paljon luonnonsuojelusta, oli nekin näkökohdat otetttu jo tuolloin huomioon. Jokaisen kartoittajaryhmän mukana oli bilogeja ja geologeja, jotka tutkivat maaperän, sekä kasvillis- ja eläinpopulaatiot, niin ettei harvinaisia kasveja, luonnonmuodostumia eikä mitään luonnonsuojelukohteita jäänyt rakenteilla olevien moottoriteiden alle.
Aseteollisuus noudatti armeijan strategista suunnittelua ja niinpä teollisuuden pää paino panntiinkin panssari- ja ilma-aseen kehittämiseen ja tuottantoon. Ilma-aseen tehokkuus oli kokeitu Espanjan sisällissodan puitteissa, saksalaisen Condor-lentolaivueen suorittamissa Guernican kaupungin pommistuksisssa. Uudet suunnitelmat oli luotu salamasodan periaatteelle jossa panssarit näyttelivät keskistä osaa. Toiminta strategia yksityiskohtineen oli panssarikenraali Heinz Guderianin käsialaa ja se perustui voimakkaalla kiilalla tehtävään vastustajan rintaman massiiviseen läpimurtoon ja sen jälkeen levittäytymiseen molempiin suuntiin vastustajan rintamalinjojen taakse lujaksi pihtiliikkeeksi, minkä jälkeen saaroksissa oleva vihollinen voitiin tehdä taistelukyvyttömäksi.
Hyökkäys Puolaan tapahtui 30. syyskuuta 1939. Sen vanhanaikainen, ratsuväkeen perustuva puolustus luhistui nopeasti saksalaisten moottoroidun uudenaikaisen ja nopeasti liikkuvan aremeijan edessä ja Varsova saavutettiin neljässä viikossa. Miehitetyksen jälkeen seurasi hiljainen kausi, joka alkoi puolalaisille kohtuullisen lupaavasti, kun Varsovan ensimmäiseksi komendantiksi nimitetty von Blaskowitz kielsi ryöstelyn ja väestön mielivaltaisen kohtelun, mutta mikä päättyi myös nopeasti, kun Hiltler - saatuaan tietää asiasta erotti hänet, jolloin oli selvä, että miehityksen luonne raaistui.
Vuoden 1940 aikana Saksa miehitti Tanskan ja Norjan. Tanskalaiset oli nopeasti alistettu, eikä Norjakaan tehnyt poikkeusta. Oslon vuono oli saksalaisille tulijoille kysymysmerkki. Se oli varustettu tehokkailla kallioon hakatuilla tykkiasemilla, mutta kun taistelulaivas Tirpitz lipui satamaan olivat bunkkereiden miehistöt hakeutuneet väestösuojiin eikä niistä ammuttu yhtäkään laukausta.
Tanskan miehitys mahdollisti Tanskan salmien valvontaan, Norjan miehityksellä puolestaan turvattiin ruotsalaisen Kirunan kaivoksen hyvälaatuisen rautamalmin saanti. Norjan pieni kansallissosialistinen puolue aloitti yhteistyön ja hallituksen muodosti puolueen johtaja Vidkun Quisling. Kuningas ja hallitus pakenivat Englantiin, sen sijan Tanskan iäkäs kuningas Kristian X jäi paikoilleen, hän katsoi velvollisuudekseen jakaa kansalaistensa kanssa samat kohtalot. Siinä kysymyksessä hän meni niin pitkälle, että kun miehittäjät määräsivät Tanskan juutalaiset kantamaan rinnnassaan keltaista Daavidin tähteä, kehoitti Kristian-kuningas kaikkia tanskalaisa tekemään samoin, esiiintyen niin muodoin myös itse keltainen tähti rinnassaan, kaikki tanskalaisethan olivat hänen julistuksensa mukaansa saman arvoisia.
Ruotsalainen rautamalmi oli sotivalle Saksalle elintärkeä raaka-aine ja ennen Norjan miehitystä olivat liittoutneet päättäneet - ounastellessaan tulevat tapahtumat - miehittää Norja estääkseen malmin kuljetukset Saksaan, mutta saksalaiset ehtivät ensin. Ruotsi, joka oli jäänyt puolueettomaksi myi koko sodan ajan raaka-aineita, koneita, räjähteitä ja laitteita Saksan armeijalle ja sotateollisuudelle. Kun saksalaiset joukot saapuivat Norjan kautta Suomen Lappiin suostuivat ruotsalaiset vuokraamaan heille oikeuden käyttää ruotsalaisia rautateitä jolloin mm. loma-, kotiuttamis- ja muut miehitökuljetukset hoidettiin kauttakulkuiliikenteenä, tosin henkilökuljetusten aikana kyseisten junien oli ajattava peitetyin ikkunoin.
Vuonna 1940 operaatioden painopiste siirtyi länsirintamalle. Ranskan puolutus luhistui ja 5. päivä kesäkuuta 1940 ajoi Hitler sotilassaattueessa Pariisiin, tosin virallinen antautuminen tapahtui kesäkuun 14. päivänä Versailesissa, allekirjoitustialaisuuden jäljitellessä ensimmäisen maailamnsodan rauhansopimuksen allekirjoittamistilaisuutta. Ranska jaettiin kahteen osaan, josta Pohjois-Ranska ja pääosa maata jäi varsinaiseksi miehitysalueeeksi, ja Etelä-Ranska, joka käsitti suurin piirtein Haute Savoijin maakunnan muodostettiin Vichy' n nimellisesti puoluolueeton itsehallintoalue, johon miehittäjät asettivat mieleisensä, yhteistyökykyisen hallituksen. Samassa yhteydessä alistettiin myös Belgia ja Hollanti, joista hollantilaiset - vaikeuttaakseen miehittäjien toimintaa avasivat polderiden padot ja laskivat merivedet alaville marskimailleen.
Oman lukunsa muodostaa vielä saksalaisten Pohjois-Afrikan sotaretki, joka kuului olennaisena osana Hitlerin Lebensraum-suunnitelmaan. Vuoden 1940 aikana lähetettiin saksalaisia joukkoja Italian kautta Pohjois-Afrikkaan, missä he operoivat "erämäaan ketun" - kenraali-sotamarsalkka Erwin Rommelin johdolla. Kyseisten joukkojen tarkoitus oli työntyä Egyptiin, jossa oli ennalta valmistellun propaganden mukaan arabit nousemassa englantilaisia siirtomaaisäntiään vastaan, minkä jälkeen oli suunnitelmana miehittää Lähi-Idän öljykentät. Euroopan puolelta oli hyökkäyksen käri ehtinyt jo Kaukasukselle, mistä oli enää suhteellisen lyhyt matka Irakiin ja Iraniin, missä niiden piti kohdata Afrikasta tulevat joukot. Mutta itse suunnitelma oli vieläkin kauaskantoisempi. Yhtyneiden joukkojen oli sen jälkeen tarkoitus jatkaa etenemistä aina Intiaan saakka, missä saksalaisten joukkojen piti saada yhteys Burmasta tuleviin japanilaisiin ja jos tämä pihitliikke olisi onnistunut, olisi Eurooppa ja Aasia saatu näin yhtenäiseen saartorenkaaseen.
Sota rönsyili ja levisi pitkin Eurooppa, voisi sanoa - melkein sen jokaiseen kolkaan, myös Balkanille ja Kreikkaan, yksityiskohtana mainittakoon, että Kreetan miehtys tapahtui laskuvarjojoukoilla, joka tuolloin oli ainutlaatuista sen aikaisessa maailmassa.
Mutta! Mikään ei ole niin varmaa, kuin että kaikki on epävarmaa!
Seuraavassa blogissani kirjoitan sodan vaiheista ja sen lopputuloksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti