SAVOLAISTA KEVENNYSTÄ...

HEIMOSOTIA 

Kirjoituksissani on tullut ja tulee esiin yleensä aiheita, jota itse märehdin, mutta todellisuudessa en kutenkaan ole ihan tosikko.  Täytyyhän ihmisen ajatella asioiden keveveämpiäkin puolia.  Huumori on tietty keventämiskeino, joka tietysti on aina paikallaan, niinpä päätinkin tehdä tästä blogistani täysin asiattoman...?  

---

Vaimoni on hämäläinen ja minä savolainen (oikeastaan keskisuomalainen, tarkasti Keski-Suomen maakunnan itälaidalta, siis sudeetisavolainen) ja niinpä meillä käydäänkin joskus verbaalisia heimosotia.  Jos heimokohtaisesti ajatellaan, niin ainakin meissä toteuu horoskooppien perusominaisuudet. Vaimoni on kauris ja minä jousimies, mutta  hämäläisistä minä en siitä huolimatta  muista muuta kuin hitauden ja yhden Larin Kyöstin runon, jonka tekijästä, Eino Leino sanoi, että hän opetti kämppiksensä Kössin tekemään runoja ja Kössi opetti hänet ryyppään.  Kyseinen runo on  Hidas Hippo ja tämä on kantähämäläistä, jos  viitsisit  kääntääkin sen, vaikkapa puoliksi kontin kielelle, niin tosi on.

Hän istuu penkillä ja 

on niin kauan vait. 

Kuin ei ois kiirtettä ja 

istuu tiiman kait?

Hän lataa piippua ja 

katsoo salaa

kun väki pöydänpäässä illastaa.

- No mitäs Hippoon kuuluu, 

- Hyvää kait...

mutt´meidän mökki

parast´aikaa palaa..!

Riimittelyä ja lauseiden järjestystä en muista, en edes sitä, muistinko kaikkia säkeitäkään, mutta asian ydin oli tämä; vaimooni nähden se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä hän on Hämeen nopein, ja sopii kisaan vaikkapa koko maata ajatellen.

Entä savolaiset:  Kaksi miestä löysi Iisalmen aseman vessasta viinapuollon.  Toinen otti ryypyn ja sanoi: - "Ka otahan sinnäe".  Toinen otti ryypyn ja sanoi: Ka - kustahan se" - johon toinen: "Ka - sitähän minnäe" - jätin huutomerkit pois, niin on selvempi. Vahinko laitettiin kiertämään.

Mutta asiasta toiseen.  Helsingin yliopiston suomenkielen professorina toimi 1800 luvun puolivälissä K.A. Gottlund, joka esitti, että Suomen kirjakieli uudistettaisiin Savon murteen pohjalta, mikä tietysti olisi ollut vallan hyvä asia.  Gottlundilla lienee ollut kirjallisuusmiehenä  mutenkin vaikea paikka.  Hän kadehti Lönnrothia Kalevala-eepoksesen julkaisemisesta ja vastaeepokseksi hän oli itse kyhännyt  tekeleen "Saunala", jonka sisältöä en tunne, mutta erään savolaisiin liittyvän tarinan voin kyllä kertoa ja tämä on tosi. 

Helsingissä tunnetusti (ainakin aikaisemmin) katsottiin savolaisia vähän nenän vartta pitkin, mikä ei kyllä ole minun syytäni,  jos vaikka siihen aihetta olisikin, seuraava tapaus on kuitenkin henkilökohtainen.  

Istuimme hotelli Hesperian yökerhossa 1980-luvun alkupuolella ja joukossamme oli muuan voimakkasti savolaisittain puhuva ystävämme.  Naapuripöydässä kiinnostuttiin meistä, nähtäväästi juuri edellä mainitsemastani syystä ja kohta joku heitti olkansa yli kysyvän toteamuksen:  "Taidetaan olla Savosta päin?"  Arvasin heti mistä oli kysymys.  Käännyin puhujaan ja sanoin kuuluvasti: "niin ollaan,  ja asiaa selventääkseni voin kertoa siihen liityvän pienen jutunkin".  

Oli tovin hiljaista - naapurit odottivat, sitten jatkoin: 

"Muuan Savolaisukko oli Helsingissä käymässä  ja kävellessään katua, huomasi jossakin ovenpielessä soittokellon nappulan, jonka alla luki, että paina nappia.  Ukko painoi ja ovelle ilmestyi herra, joka kysyi, mitä ukko halusi"Em minä mittää haluva, mutta ku tuossa luk, että paena nappija, nii minä paenon".  Helsinkiläinen huomasi, että mies oli savolainen, niin hän vähän vinosti hymyillen totesi: "Taidetaan olla sieltä... Savosta päin... siellähän niitä tulee hulluja - kylyvämättä ja kyntämättä", johon ukko, että:  "Niihän niitä tulloo, mutta tiällä Helsingissä nuita näättää tuleva nappija paenamalla!"

Lopun iltaa istuimme kohteliaasti kukin omissa pöytäseurueissamme, mutta jos joku sattuisi muistamaan, tämän tapahtuman,  olisi aika kivaa.  Se tapahtui nimittäin syyskuun 7. päivä 1983, yli 29 vuotta sitten.

Edellä kirjoittamallani en halua pahoittaa kenenkään mieltä enkä heimotunnetta.  Me savolaiset olemme tietenkin perusluonteeltamme vähän äkkivääriä, kuten ystäväni, entinen Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Aimo Hiltunen ilmensi Johannes Linnankosken romaaniin Pakolaiset perustuvassa filmatisoinnissa.  Minä tosin olen, edellä mainittuja sudeettisavolaisia mutta kuulun kaikesta huolimatta keskisuomalalaisiin, joista edesmennyt sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja Lassi Utsjoki aikoinaan kirjoitti, että alkujaan täällä asuivat lappalaiset, sitten tulivat savolaiset asuttamaan hämäläisten erämaita ja sotkeutuivat heihin.  Lopuksi tuli pohjalaiset ja kun sotien jälkeen tulivat vielä karjalaiset, niin rotu sen kun vain paranee...