USA:n apu Neuvostoliitolle II-maailmansodassa

USA:n APU NEUVOSTOLIITOLLE "SUURESSA ISÄNMAALLISESSA SODASSA".

Hiljattain julkaistiin eräässä iltapäivälehdessä kirjoitus siitä, että neuvostojoukot olivat täydessä valmiudessa työntymään Suomeen lokakuun 15. päivänä 1944, elleivät suomalaiset olisi viisitoista minuuttia aikaisemmin  joutuneet saksalaisten kanssa rauhanomaisesta vetäytymisestä tehdyn sopuratkaisun asemesta aseelliseen yhteenotoon Rovaniemellä.  Edellä oleva aikamäärä ja paikka on väärin, oikea  määräaika oli lokakuun 1. päivä 1944 ja vihollisuuksien alku oli suomalaisten maihinnousu Torniossa, kuten olen aikaisemmin Lapin sodasta kirjoittanut.  Aikaa venäläisten puuttumiseen asioiden kulkuun oli tosin vain nuo iltapäivälehdessäkin mainitut 15 minuuttia.  Jokatapauksesssa Tornioon tehty maihinnousu oli Lapin sodan ensimmmäinen ja  viimehetkessä tapahtunut aseellinen yhteenotto, mikä eliminoi venäläisten välirauhansopimukseen perustuvan interventio-oikeuden puuttua maamme asioihin.  Tosin epävirallisesti oli jo aikaisemmin osapuolien välillä ollut taistelun poikanen saksalaisten yrittäessä epäonnistunutta maihinnousua Suursaareen, Suomen Neuvostoliiton kanssa tekemän erillisrauhan vuoksi.   

Lappiin sijoitetut saksalaisjoukot huolehtivat maamme pohjoisosan puolustamisesta, mutta käsittääkseni niiden eräs päätehtävä koko sodan kannalta oli  Muurmanskin radan katkaiseminen, jota he eivät saaneet aikaan, sen sijan suomalaiset kaukopartiomiehet kävivät radalla tavan takaa ja sen takanakin aina Maaselän kannaksella ja Sorokassa saakka.  Vaikka suomalaisten  tiedustelutoiminta ulottui pitkälle Itä-Karjalaan eivät he saksalaisten harmiksi katkaiseet rataa, jota pitkin amerikkalaisia aseita  kuljetettiin Muurmanskista, Jäämeren ainoasta avoinna olevasta   satamasta jatkuvana virtana, Suomen rajaa myötäillen etelään puna-armeijan käyttöön.  Jo omien rintamiemme taisteluissa olivat suomalaislentäjät todenneet hämmästyksekseen neuvostolentäjillä olevan käytössään amerikkalaisia hävittäjiä.  Asia tuli mieleeni, kun käsiini sattui lehtileike artikkelista, jonka mukaan USA:n apu Neuvostoliitolle sen suuressa isänmaallisessa sodassa oli valtavaa, ellei suorastaan ratkaisevaa luokkaa.
Niinpä olikin, joskin tämän kirjoituksen puiteissa pyrin vain suuntaa antavaan kuvaukseen kyseisen avun laajuudesta edellämainitsemani lehtikirjoituksen puitteissa.  Aluksi lienee syytä mainita, että amerikkaisten massiivinen ruoka-apu ja ravintotiivisteet mm. Leningradin piirityksen aikana oli huomattava tekijä kaupungin selviytymisen, kuin myös muun itärintaman sodankäynnin kannalta.


AMERIKAN APU NEUVOSTOLIITOLLE 

Lokakuusta 1941 toukokuulle  1945, lähetettiin USA:sta Neuvostoliitolle ns. lendlease-apuna 2660 laivatoimitusta, jotka käsittivät 16,5 miljoonaa tonnia sotilasmateriaalia, mikä tuohon aikaan merkitsi noin 11 miljardin dollarin rahallista arvoa.  Näillä toimituksilla oli tärkeä merkitys , kun Neuvostoliiton oma tuontanto ja tekninen taso olivat vielä täysin riittämättömiä. Vaikka öljyn tuotantoa lisättiin kaksinkertaiseksi, ei 100 oktaanista lentobensiiniä saatu tuotettua riittävästi, niinpä  vielä vuonna 1943 täytyi USA:n toimittaa Neuvostoliitolle 5000 tonnia lentobensiiniä kuukaudessa ja vielä maaliskuussa 1945 tarvittiin 400 amerikkalaista säiliöautoa pelkästään kyseisen lentobensiinin kuljetuksiin Persianlahdelta ja yhtä tärkeää kuin kuljetus, oli tuonti, siirto ja syöttö eri ritamakaistoille, joten tarvittiin autojen lisäksi vielä lisää säiliölaivoja ja putkkijohtoja. 

Toki Neuvostoliiton omat tuotantolaitokset vuonna 1944 ylittivät 25 kertaisesti rauhanajan tuotannon, kun jo sodan alkuvaiheessa 1300 teollisuusyritystä siirettiin itään, joista osa toimi rakennusten puutteessa jopa teltoissa, mutta tehostumisen ymmärtää, kun samaan aikaan maahan rakennettiin  amerikkalaisten tuella 2250 isoa koneita- ja kemikaleja tuottavaa tehdasta sekä useita öljynjalostamoja.   Stalin itse myönsi, että 2/3 tehtaista oli jälleenrakennettu USA:n avun turvin ja ne oli varustettu niin ikään  länsimaisin laittein.  Hänen toivomuslistansa oli muutenkin loputon:  moottoreita,  teräslevyjä, ratakiskoja, kemikaleja koneita ja niiden varaosia. Länsiliittoutuneet arvelivatkin hänen varautuvan samalla jo myöhempiä,  rauhan ajan tarpeita ajatellen.  

MATERIAALITOIMITUKSET OLIVAT MASSIIVISIA:

 Amerikkalaiset antoivat Puna-armeijalle 410.000 kuorma-autoa, johon määrään sisältyi rintamien komentosuhteiden hoitooa varten 44.000 Willys Jeepiä.  Lisäksi 6.000 pienempää panssariajoneuvoa,  6.000 itseohjautuvaa tykkiä, 3.000 panssariautoa, 2.000 tykistöajoneuvoa.  Tuhatkunta puolitelavaunua ja mittaamattomia määriä panssariajoneuvojen huoltoyksiköitä, joten - marsalkka Zukovin mukaan - "liikkuvan sodankäynnin edellytykset tottavie paranivat".   Melkein kaikki armeijan käytössä olleet puhelinlaitteet olivat amerikkalaista alkuperää, lisäksi Donin ja Dneprin suurten voimalaitosten menetysten vastapainoksi toimittivat amerikkalaiset neuvostoarmeijalle General Electricin ja Westinghousen vartavasten rintamaolosuhteisiin suunnitelemat voimalaitosjunat, jotka kuljettivat generaattoreita aina tarpeen mukaan taistelualueelta toiselle.  Höyry- ja dieselvetureita toimitettiin Amerikasta n. 2.000 kappaletta, samoin  suuret määrät T-34 panssarivaunuja, jota venäläiset alkoivat valmistaa myös omatoimisesti.  Kyseinen panssarivaunu oli lajissaan eräs toisen maailmansodan parhaista tyypeistä sekä myös ainoa liejussa liikkumaan pystyvä ajoneuvo.  Se oli amerikkalaisen insinööri Christien suunnittelema joissa Amerikasta tapahtuneissa alkuperäistoimituksissa käytettiin  Liberty-lentokoneen moottoreita.  Suuren isänmaallisen sodan historia myöntää, että 12% lentokoneista ja 10% panssarivaunuista olivat amerikkalaista alkuperää, joskin autot näyttelivät avun puitteissa suurinta osaa.

Stalinin urkujen nimellä tunnettujen raketinheittimien laukaisualustoiksi amerikkalaiset toimittivat 3.000 Studebaker kuorma-autoa.  Venäläinen räjähdysaineena käytetty cordiitti sisälsi 56%  nitroselluloosaa, joka oli valmistettu yhteistuotantona Hercules-ruutitehtaan kanssa.   Niin ikään USA toimitti räjähteet 75 miljoonaan kranaattiin.

Toki neuvostoarmeijan ja -väestön taisteluominaisuudet tunnustetaan kaikkialla, mutta ilman tätä "lendlease-sopimuksella" toimitettua materiaalimäärää olisi neuvostojoukkojen menestys todennäköisesti ollut huomattavasti vaisumpaa, niin että - kuten lehtileikkeessä lopuksi todetaan, olisi ollut mahdollista, että venäläiset olisivat joutuneet taistelemaan ratkaisusta vain omalla maaperällään.  

PS. Lendlease tarkoittaa vuokrausta, mutta Stalin jätti vuokrat maksamatta.

USA:n Neuvostoliitolle myöntämästä avusta  oleva kirjoituksen osa on lyhennelmä Sanomalehti Uuden Suomen  Puheenvuoro-palstalla 7.2.1983 julkaistusta Veli Virkkusen kirjoittamasta artikkelista.


Alla kuva amerikkalaisvalmisteisesta Curtis P-400 Kitty Hawk hävittäjä-pommittajasta, joita lensi myös venäläisillä tunnuksilla.  Kuva teoksesta: Toinen Maailmansota - Osa 2