KUVIA KESÄYÖSTÄ

JOSKUS - VIIME KESÄNÄ...

Ulkona tuiskuttaa lunta ja on pimeää.  Joulu on ovella, mutta kuvia järjestellessä  kääntyvät ajatukset menneeseen.  Ehkä muutama hämyinen kuva, lisäksi jokunen suvinen säe.  Voisivatko ne hivenen lämmittää?

  

Autereeseen, sinihämyyn hienoon

maa peittyy taas, kun ilta tummentuu.

Saa kuulas kesäyö ja hämärtyvän tienoon

ylle sadun harso laskeutuu.

---

Soi soitto huilun, Panin huilu soi,
yön terhenessä keijut karkeloi...

- On kuulas kesäyö...

Helisee satakieli, pöllö huhuilee;

ne kuulee kulkija ja seisahtuu.

Hän uneksien hiljaa katselee

kun hämy hopeaksi kutoutuu.

---

Unelma sadun on herännyt unestaan

Pohjolan suviyöhön valkeaan...

- Oi hohde kesäyön...

Koin värein maalaa rusko taivaan rantaa,

kalvoon lammen sävyt heijastuu.

Jo kohta yötön yö taas aamun antaa

ja luonto hehkuvana havahtuu..

---

Taukoaa soitto, keijut katoaa.

Tienoille häikäisevä valo valahtaa...

- On mennyt kesäyö...      (c)AM

Puolen vuoden kuluttua elämme taas kesää, laitanpa sitten kuvia talvesta.