KIRVES ON PANTU PUUNJUURELLE
Pihakoivu on jo kaadettu, mutta kirves on pantu jo puunjuurelle!
Kehittelen tekstin ja julkaisen sen pikapuolin.
Tämä kirjoitus on syntynyt henkisessä masennustilassa. Jo aikaisemmin kirjoitin alkuvuodesta minulle tehdystä sydänoperaatiosta, jolloin sain uudella pallolaajennuksella toisen stentin, jolla kuitenkaan ei ollut toivomaani vaikutusta, niin, että kesäkuun alussa jouduin vielä uuteen operation ja sydämeeni lisättiin kaksi stenttiä, niin että niitä on siellä nyt kaikkiaan neljä putkitusta. Tuolloin kun kolmas sairaalamatka tuli eteen tuntui sille ettei mitään olisi tehtävissä, tosin Keski-Suomen Keskussairaalan nuori, synpaattinen sydänkirurgi Jarkko Niva sanoi minulle ettei läheskään kaikkia keinoja oltu vielä käyttetty. Kuitenkin tuolloinen ahdistava olotila rasitti tavattomasti ja siksi ajattelin lopettaa tämän palstani kaiken muun turhan ohella. Lopettaminen sinänsä lienee samantekevää, kuitenkin se on merkinnyt minulle henkistä, purkautumistietä, mikä tuolloin tuntui merkityksettömältä kaiken muun merkityksettömän joukossa, mutta nyt kun elämä tuntuu jokatapauksessa jatkuvan, päätin vointini mukaan jatkaa tättäkin, onpa se sitten toivottavaa, tahi ei,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti