VIDEO Auschwitz'in kuvakirja

Auschwitz' in kuvakirja

video ja kuvia Auschwitz'in ja Dachaun keskitysleirimuseoista

Elämä kulkee omituisia polkuja,  tekee mutkia, joskus jopa täyskäänöksiä.  Normaali elämä sellaisenaan kun me sen käsitämme voi yhtäkkiä muuttaa suuntaa, tai suistua täysin raiteiltaan. Noiden mutkien syitä on usein vaikea käsittää, etenkin jos ne koskevat jotakin suurempa instituutiota, kuin yksilöä ja perhettä ja niiden keskinäisiä suhteita.  Vallan kääsittämättömäksi valtion sisäiseksi toiminnaksi jää esimerkiksi vuosien 1933 - 1945 välisen ajan Saksan juutalaiskysymys ja siihen liittyvä keskitysleirilaitos.  Poikkeustilan vallitessa, johtuipa se sitten mistä tahaansa on tietenkin tarpeellista eliminoida maanalainen ja omaa ja maata vahingoittava toiminta, mutta kun toimenpiteet alkavat rajoittamattomasti ja perusteettomasti levitä oman kansa keskuuteen muodostuu siitä kaiken kaikkiaan kästtämätön tilanne    

Kyseinen järjestelmä ei kuitenkaan ole yksinomaan saksalainen ilmentymä, vastaavia tiedämme toki olleen olemassa eri maissa kautta aikojen.  Soltzenitshinyn"Arkipel kulag - Vankileirien saaristo" kertoo Neuvostovenälisestä systeemistä,  Siperian talvista, pakkotyöstä ja nääntyvistä ihmistä. Syyttöminäkin - kansan vihollisen ylelisnimikkeellä  tuomituista. USA:n Kuubassa sijatseva Quantanamon vankileiri edustaa niin ikään keskityleirejä ja siihen verrattavissa on myös  vuosisatojen taakse ulottuva orjalaitos, mistä alku nykyiselle mustan väestön toisaarvoiselle kohtelulle on saanut alkunsa unohtamatta keskiaikana koko Eurooppan kattannutta feodaalilaiatosta.  Ne kaikki ovat varmistaneet ettei vankeja, orjia ja kurjia ole koskaan maailmasta puuttunut, sen sijaan erikoista on saksalaisissa keskitysleiressä oli, että valtiolle vihamielistä politiikkaa harjoitavien lisäksi sinne tietyn rotuopin mukaisesti valikoitui oman kansan parhaimmstoa, tiedemiehiä, virkamiehiä, tutkijoita ja taitelijoita, joiden ainoana yhteisenä nimmittäjänä oli juuutalainen syntyperä.  Eikä Saksa ollut ainoa Euroopan maa missä heitä vanottiin, tavat vaan saattoivat olla toisenlaisia.  Vainot alkoivat   Englannista keskiajalla, kun juutalaisille pankkiireille ylivelkaantunut kuningas Edward I:n karkoitti heidät v. 1290  ja samaa velkojensa kuittausta sovelsivat sitten ruhtinaat ympäri Eurooppaa. Ensimmäinen juutalaisghetto perustettiin Venetsiaan v.1516.  

Rooman keirari Tiberiuksen toimeenpanemassa diasporass juutalaiset hajaantuivat ynpäri silloisen tunnetun maailman ja Babylonia muodostui tuhanneksi vuodeksi heidän keskuspaikakseen.  Siellä tapahtui mm. heidän pyhien kirjojemsa Misnan ja Talmudin kokoaminen.  Nebukatnessarin aikaisen pakkosiirtolaisuuden jälkeen oli  sinne jäääneistä juutalaisista kehittynyt suuri siirtokunta, joka nyt laajeni ja se selittää pakolaisvirran suunnan.  Vuoden 1000 vaiheilla juutalaiskeskukseksi muuttui Espanja, jonka henkinen elämä koki siirtolaisten vaikutuksestaan voimakkaan elpymisen, mikä ulottui kaikeille henkisille tasolle. Toledossa ja Zaragossa oli lukuisia juutalaisia noitakouluja.  Tuolloin mm. juutalainen Hasdai ibn Saprut toimi Cordoban Umaijadi-kalifin ministerinä, vaikka muslimit eivät yleensä tulleet hyvin toimeen heidän kanssaan Muhammedin lagettaman fatwan vuoksi. Muista juutalaisista henkisen elämän edustajista mainittakoon mm. filosofi Baruch Spinotza,      Moshe Mendelsohn, jota Mirabeaun ihaili ja niinpä kansa, joka oli käynyt vuosisatojen läpi ilman oikeuksia sai vallankumouksen aikana Ranskassa - ensimmäisenä maailmassa - täydet kansalaisooikeudet.  

Useimmissa  Euroopan  vallitsivat keskiajalla juutalaisvastaiset asentet, parhaat olot länsimaissa tapahtuneiden karkoitusten jälkeen heillä pisimpään olivat Ukrainassa ja Puolassa, joissa kuitenkin 1600-luvulla oli 600.000 ihmisen kohtalona  joutua läänitysherrojaan vastaan nousseiden Donin kasakoiden surmaamiksi. Juutalaisten avuttomuutta kuvaa mm. se, että katolinen kirkko ei koskaan ole osoittanut haluaan puolustaa heitä, pitihän se juutalaisia "Jumalan murhaajina", niinpä ei toisen maailamsodan aikana myöskään Paavi Pius XII tehnyt elettäkään holokaustin tuomitsemiseksi, tai uhrien auttamiseksi..   

Israelin kansan koossapitävänä voimana ovat olleet fariseukset, joiden vaikutuksesta yhteisöt eri puolilla maailmaa ovat säilyttäneet keskinäisen yhteytensä ja etnisen itsenäisyytensä koko kuluneen kahdentuhannen vuoden ajan. Kun juutalaisten periaatteisiin on kautta aikojen kuulunut ehdoton lojaalisuus asuinmaataan, kohtaan omaksumansa isänmaa-statuksen puitteissa, osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan sen lakien ja säädösten noudattamisessa, mm. verojen maksun ja asepalvelukseen puitteissa, on heidän äitikaupunkinsa on aina ollut Jerusalem, jonne heidän hartaat toiveensa ja rukouksensa ovat kantaneet maailman ääristä saakka. Yleisesti ottaen heidän pyrkimyksiinsä on kuulunut yhteisen hyvän edistäminen asunmaassaan, mistä esimerkkinä mainittakoon Suomen asevelvollisista juutalaisista muodostetun joukko-osaston aktiivinen osanotto talvi- ja jatkosodan taisteluihin, mutta eiväthän suomalaiset ole koskaan eristäneet, tai vainonneet juutalaisväestöään.   

Vuonna 1941 kävi Saksan Gestapon päällikkö Heinrich Himler Suomessa valmistelemassa  Suomen juutalaisten joukkoluovutusta, kuitenkin suomalaiset viranomaiset osasivat varautua neuvotteluihin oikealla tavalla, kun maamme tiedustelupalvelu valokuvasi yöaikaan hänen asiakirjasalkkunsa sisällön, joka sisälsi mm. luettelon maamme juutalaisista.  Vaadituista viisi luovutettiin esitettyjen "faktojen" perusteella, kaikki muut vaatimukkset evättiin. Vähemmän tunnettu tapaus lienee se, että jossakin yhtedessä sisäministeri Toivo Horelli ja valtiollisen poliisin päällikkö Aarne Anthoni olivat sopineet luovutuksista ja satamassa odottavaan laivaan oli ehditty kerätä jo muutama sata ihmistä, jotka odottivat ruumassa lähtöä.  Tilanne näytti toivottomalle kunnes muuan vangituista onnistui pudottamaan  Helsingin juutalaisen seurakunnan rabiinille, Abraham Stillerille (Ruben Stillerin isoisä) osoitetun, tilanteesta kertovan kirjeen laivasta laiturille ja jonka muuan ohikulkija löysi ja toimitti perille.  Stiller puolestaan hoiti kirjeen Urho Kekkoselle, joka yhdessä K.A Fagerholmin kanssa otti yhteyttä muihin hallituksen jäseniin, Horelli oli tuolloin lomalla eikä Anthonikaan ollut tavoitettavissa.  Hallitus kokoontui ja laivan lähtö estettiin siksi kunnes ihmiset saatiin vapautettua.   Saatuaan tiedon tapahtuneesta Horelli raivostui, , mutta vain nuo viisi henkilöa, luovutettiin, vapaaehtoisesti heitä seurasi kolme muuta perheenjäsentä, ja noista kahdeksasta vain eräs itävaltainen lääkäri selvisi hengissä ja muutti sodan jälkeen Israeliin, muut kuolivat Auschwitz´issa.  

ISRAELIN LAPSET  ELÄVÄT EDELLEEN VAINOTTUINA...

Olen jo aikaisemmin kertonut käynnistäni Auschwitz´in keskitysleirimuseossa, joka sijatsee Etelä-Puolassa, Tatravuroiston juurella, niin muodoin aikoinaan matkoillani Euroopassa poikkesin myös Münchenin liepeillä sijaitsevassa Dachaun keskitusleirimuseossa, jota ylläpitää sikääläinen Karmeliittaluostari.  Tunnelmat ovat molemmissa jokseenkin yhtenevät.  Siellä avautuu ihmisen silmät näkemään elämän raadollisuuden ja julmuuden.  Sen olemuksesta voi herkistynyt kävijä kuulla tuskanhuudot, kaasukammiosta avautuu näkymä ruumiskasoihin, samalla kun sieraimissa voi aistia kerematorioiden savun yhdistyneenä palaneen lihan hajuun.  Esiin nousee väkisinkin kysymys hylkäsikö Jahve esikoiskansansa, vai oliko tuohon kaikkeen jokin muu syy?  Mutta kansan sitkeät juuret kestivät ja versoivat uuden elämän.  Nisun jyvän piti kuolla jotta uutta satoa tuotava kasvu saattoi alkaa.

Ristiriitaisn tunnelmin seurasimme 40-luvun loppupuolella juutalaisten paluumuuttoa - exodusta, joka oli sekin kärsimyksiä täynnä.  Pallaava yhteisö osti ja vuokrasi laivoja, jotka täpätäynnä ihmisiä lähtivät Éuroopan eri satamista kohti Luvattua Maata.
Laivat olivat sellaisia kuin tuolloin oli saatavissa, yleensä vanhoja ja huonokuntoisia, jonkin laista sodan ylijäämää.   Matkustajien olot niissä olivat puutteelliset. Kun Lähi-Idän tilanne oli tuolloin vielä täysin selvittämätön ja englantilaiset hallitsivat Palestiinaa territorionaan, juutalaisten maihin pääseminen oli epäselvää ja saapuvat laivat pidätettiin aluksi Kyprokselle, missä ne joutuivat kuukausikaupalla odottelemaan alati kurjistuvissa olosuhteissa.  Ihmisä täynnä olevilta aluksilta puttui kaikkea.  Vettä ei ollut, ruuasta ja lääkkeistä puhumattakaan. Tilanne oli epäinhimillinen, mutta kun laivat vihdoin saivat luvan jatkaa, oli Pyhän Maan satamiin saapuminen - kaikista vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta onnekasta. Vuodelta 1917 olevaan Balfourin julistukseen perustuva oma maa toteutui ja vuonna 1948 julistettiin Israelin valtio syntyneeksi. Alistumisen aika oli ohi. Vuosituhasien ajan sorrettu kansa aikoi elää ja sen se joutui osoittamaan välittömästi, kun naapurien armeijat hyökkäsivät nuoren valtion kimppuuun.  Ase kädessä he rakensivat maansa, josta he  tähän mennessä he ovat tehneet kauniin, edistyneen ja vauraan olinpaikan eivätkä he enää koskaan tule vapaaehtoisesti alistumaan teuraiksi, sen takaa heidän armeijansa, joka on maailman neljänneksi suurin asemahti.  

Vanhan Testamentin aikana alkaneet taistellut filistealaisten kanssa jatkuvat.  Ei vieläkään - edes omassa maassaan saa israelilaiset elää rauhassa.  Palastiinalaisten hyväksi he ovat luopuneet Gazan alueesta, jota terroristijärjestöt käyttävat nyt sitten tihutöiden tekemiseen Israelissa.  On kutenkin aivan turhaa ottaa tätä asiaa enemmän esille, se kun on käsitelty mediassa ja pöytäpuheissa jo liiankin usein, mutta on hämmästyttävää todeta miten sokeita ja arvostelukyvttömiä läsimaalaiset voivat olla kyseisen konfliktin syiden suhteen.  

Olen kuvannut videon Auschwitzin keskitysleirimuseosta ja se on nähtävissä myöskin youtubessa.  Tämän julkaisun yhteyteen olen kerännyt kuvia möskin sekä Aushwitz´ista että Dachau'sta.
Tässä yhteydessä on todettava kaiken olevan onneksi mennyttä aikaa.  Miten sitten muissa maissa lienee, mutta saksalaisten asenne on tänä päivänä kokonaan toinen.  Kaikin tavoin he ovat yrittäneet hyvitää tekemiään historiallisia vääryyksiä ja niinpä juutalaiset kokevatkin nykyään Saksan itselleen Euroopan turvallimmaksi valtioksi.

Seuraavat kuvat ovat Dachaun keskitysleiriltä.

Se sijatsee Baijerissa, muutama kymmen kilometriä Münchenistä pohjoiseen ja oli ensimmäinen käyttöönotettu työleiri ja alunnperin tarkoitettu kommunisteille ja kansan vihollisille. Leirillä tehtiin myös sekä lääketieteellisiä että fysiologisia kokeita.  Kartassa pyöreät, mustat pisteet ovat paikkakuntia, joiden teollisuuslaitoksissa vangit kävivät työssä.  Nykyään leiri on museiotu ja karmeliitta-munkisto toimii sen ylläpitäjänä.  

Krematorio ja varastorakennus

 Kartta, johon leirin sijainti on merkitty mustana neliönä, Münchenistä pohjoiseen Augsburgiin      vievän moottoritien tuntumassa

Valtion johtoa tutustumiskäynnillä.  Kuva 1930-luvulta Kuvassa valtakunnankansleri Adolf Hitler, valtakunnanmarsalkka Herman Göring.  Käsittääkseni kuvassa jompi kumpi siviileistä, (ehkä oikealla) on von Pappen, neljättä en muista. Takaa näkyy ulkoministeri Joachim von Ribbentrobin kasvot.  Moolemmin puolin seisovat sotilaspukuiset miehet ovat Hitlerin adjutantteja.
Ryhmässä etualalla keskitysleiriin internoitu vanki. 

Krematorion uuni on samalta valmistajajalta ja samaa mallia, kuin Auschwitz'issä.

Muistomerkki: Eläville muistutukseksi, kuolleille kunniaksi!

Gestapon päällikkö Heinrich Himler ja leirille tuotu vanki.

 Muuan Dachaun portti.  Sen yläpuolella on karmeliittojen tunnus.

Kuvista ryhmäkuvat ja kartta museosta myytävää materiaalia, muut itse otettuja.