VALOKUVAUS, ERIKOISESTI VIDEOINTI,
päälle muodostunut aikoinaan harrastuksekseni, JOKA päälle pysynyt kiinnostavana Läpi pitkän elämäni.
Valokuvaamaan aloitin Agfan laatikkokameralla vuonna 1952. Kamerat ja välineet ovat ajanmyötä vaihtuneet, kuten muutkin alan välineet, mutta harrastus on jäänyt ja niipä olenkin taittanut matkaa kamerani kanssa yhdessä jo kuusikymmentäkaksi vuotta. Maisemakuvaus ja erityisesti koskevat ollut minulle mieluisinta kuvattavaa, mutta olen kuvannut paljon myös kukkasia ja erilaisia tapahtumia ja matkoillani on minulla ollut aina kamera mukanani. Ja niin se kulkee nykyäänkin: pieni Lumix-digi, melkein jatkuvasti. Kinofilmikameranani on viimeiksi ollut Asahi Pentax - Spotmatic, sekä pieni puolikaan kinokokoa aikaansaava Yashica, digikamerani on Olympus Pen, josta pidan erikoisesti sekä edella mainitsemani Lumix. Vaikka olen kuvannut näin kauan en koskaan ole suuremmin paneutunut kuvauksen taiteelliseen puoleen vaan olen tyytynyt olemaan näppäilijä, joka joskus on onnistunut saamaan hyvänkin kuvan. Nykyään olen tallettanut kaikki kuvani kovalevyille ja muistikorteille, joista niitä on tarvittaessa hyvä ottaa käsiteltäväksi. Alkuaikana kehitin kuvat itse, lyhyen alkujakson tein koemielessä värivalokuviakin, mutta jonka, seni vaikeuden vuoksei ja painopisteen siirryttyä kokonaan värivalokuviin, jätin valokuvausliikeiden tehtäväksi.
Videoinnin aloitin 1979, jolloin ensimmäiset videokamerat tulivat markkinoille ja siitä on tullut minulle aikaa myöten suurempi intohimo kuin valokuvauksesta konsanaaan. Videokuvattua materiaalia lienee minulle kertynyt kaikkiaan sadan tunnin verran, jonka olen suurimmaksi osaksi polttanut levykkeille arkistoksi ja näiltä levykkeiltä olen sitten kopionut pätkiä, joita liittämällä olen saanut aikaan ihan kivoja videokokonaisuuksia. Vidokameroita on vaihtunut jo useampiakin. Aluksi kalusto oli vaatimatonta kuvaa tekevää VHS-formaattia, joka vaihtui SVHS: si ja sittemmin analoogiseksi 8 mm kameraksi. Sitten hypättiin 8mm digikameroihin ja nykyään käytän verrattain hyvää jälkeä minikasetille tekevää Sonyn HDV 1080i:tä. Kirpputorita ostin joskus kympilllä Sharp'in digikameran, vähan epäkuntoisen, mutta kun sitä aikani sormeilin, osottautui se verrattain hyväksi apuvälineeksi. Viime syksynä onnistuin saamaan edullisesti pienen Canon Legrian, jota on perin helppo kuljettaa mukana (mit) ja jolla saan tilapäisesti käyttööni sopivia täytekuvauksia.
Nauhojen ja muistikorttien materiaalin kaäsittelen Corel'in VideoStudio Pro7: llä , joka on mielestäni erittäin hyvä kohtuullisen huokeaksi ohjelmaksi ja kasaamani videot poltan levykkeiksi AVCHD-formaatilla, joka tekee 18000: lla pikselillä melko hyvää - melkein bluray-tasoita videota ja vaatii näkyäkseen vastaavan soittimen. Hiljattain löysin netistä ohjeet kiertää em.rajoitus ja niin ollen pääsen aiona 28000 bittiin saakka.
En vielä aikaisemmin ole yrittänyt videoitani nettiin, mutta nyt yritän. Kyseinen video kuvattu VHS-nauhalle Itävallassa, viettäessämme Ainon - vaimoni kanssa lomaa Zell am Seessä elokuussa 1984. Kuvaus-päälle Yli kolmekymmentä vuotta Vanhaa ja kyllähän senin jäljestä huomaakin, mutta ihmeen hyvää sellaisenaan kuitenkin päällä .., ja kun tuossa kahden minuutin pätkän lopussa annetun aihen pieneen hymynhäiveeseenkin, niin kokeeksi julkistan sen nähdäkseni miten homma sujuu ja toimii. POISTETTU VIDEO
Poistin alkuperäisen videon tietyistä syistä, jotkut lukijat kun eivät nähneet sitä vedon lyönnistä johtuneena pilana, enkä halua tahallani pahoittaa kenenkään mieltä. Lisäksi tämä blogini muovautui nyt kokonaan toisenasuiseksi, kuin mitä alkuperäinen, kun (nähtävästi) sivulliset palstanpitäjät olivat muutelleet, pilanneet ja rikkoneet tekstiä, josta lienee hyvä kysyä julkisen sanan neuvostolta. Laitan nyt alkuperäisen videon tilalle pienen eläin-sketsin, jonka toivon korvaavan alkuperäisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti