SEURUSTELUA NAVAJO-INTIAANIEN KANSSA

SEURUSTELUA NAVAJO-INTIAANIEN KANSSA

Matkustaessani  joskus USA:ssa osui Salt Lake City matkani varrelle enkä voi kieltää etteikö kaupunki omalaatuine leimoineen olisi tehnyt minuun voimakasta vaikutusta. Minneapolisin helmikuun pakkasista tulin Suuren Suolajärven laakson leppeään rauhaan. Neljän tunnin lennolla North-Westen Airlinesin koneella, yli preerioden ja niitä halkovien suurten jokien ja massiivisten Kalliovuorten, kolmenkymmenen asteen hyytävästä pakkasesta viidentoista asteen lämpöön oli vaikuttava ja mieleenpainiuva kokemus.  Niin oli itse kaupunkikin.  Omalaatuinen, vieraanvarainen tuttavuus ystävällisine asukkaineen.
Saapvuin kaupunkiin perjantaina ja viikoloppu oli edessä, joten aikaa jäi myös itse kaupunkiin tutustumiseen.

Olin varannut huoneen Tempple´s Squre Hotell´ista, joka oli kohtuullisen hintainen, siisti majapaikka keskellä kaupunkia, aivan temppeliaukion laidalla.
Olin matkasta väsynyt ja ilmoittautuduttuani pyysin vastaanottovirkailijalta muutamaa pulloa olutta mukaani huoneeseeni, mutta tämä pudisti päätään.  Ei ole.  Kysyin mitä muuta juonaa olisi tajolla, jolloin nainen osoitti nauraen aulan keskellä olevaa vesisuihkua.  Siinä oli juomista - muuta ei ollut.  Kysymykseeni oliko kaupungissa ylipäänsä olutta lainkaan saatavissa nainen selitti, että jossakin laitakaupungin pikkubaareista sitä saattaisi löytyä...

Tässä kohden on syytä mainita, että mormoonit eivät käytä tupakka, kahvia, teetä eikä alkoholia missään muodossa.  Kaupungissa ei juurikaan näe neekeritä, mormoonit kun eivät hyväksyneet orjuutta ja kun he aikoinaan saavuttuaan ostivat maat navajo-intiaaneilta (cheyneiltä) ja sitoutuivat huoltamaan alueen intiaanit - missä määrin, sitä en tiedä, mutta sen mukaan intiaaneilla on paljon vapauksia.  Niinpä sunnuntai aamuna oli hotellin ravintolaan kokoontunut koko joukko lähiseudun alkuperäisväestöä aamiaiselle ja heille puolestaan näytti kelpaavan niin kahvi, kuin myös alkoholi, sen olin tulopäiväni iltana saanut kokoea palatessani iltamyöhällä laitakaupungin pubista takaisin hotelliini. 
Olin löytänyt baarin, jossa olin ottanut muutaman oluen paikanpäällä ja lähtiessäni puolentusinaa pulloa muovikassissa mukaani.  Palaillessani takaisin hotellille kohtasin kadulla kaksi vanteraa, humalaista navajoa, jotka iskostuivat seuraani, vaalea tukkani kun kun oli heistä erikoisen kiinnostava.  Selityksistäni huolimatta he tuskin tajusivat mistä olin kotoisin,eikä sillä niin väliä ollutkaan, suurin hupi kun lienee ollut silitellä tukkaani samalla nauraen, leikillisesti töniä toisiaan ja minua, ja vaikka vähän arvelluttikin, katsoin viisaimmaksi ottaa osaa ja siinä autiolla kadulla me sitten huojuimme, nauroimme ja tönimme toisiamme.  Nauroin, olin epävarma, pelkäsinkin hiukan. Niinikään koko ajan pelkäsin miesten kiinnittävän huomionsa kaljakassiini, koska siinä tapauksessa, päättelyni mukaan, eroon olisin päässyt vain sisällön luovuttamalla. Onnistuin kuitenkin pitelemään kantamukseni kilisemättä kädessäni ja vapaalla kädelläni tönien erosin heistä mielestäni ikuisuudelta tuntuneen seurustelutuokion päätteeksi.

Tähän aiheeseen ajattelin liittää muutakin tekstiä, mutta kun alku pääsi karkaamaan julkisuuteen, ajatusteni juoksu katkesi enkä tältä pohjalta saa enää otetta varsinaiseen aiheeseeni, joten aloitan kokonaisuudessaan uudelleen.  

Näistä kirjoitelmistani yleensä; Sairastuttuani kolme vuotta sitten parkinsonin tautiin, huomasin, että minusta on tullut vanha. Vaikka viimeiset kolmenkymmentä vuotta tuntuvat kuluneen aivan huomaamatta on minun uskottava, että olen tänä aikana vanhentunut ihan yhtä monta vuotta ja että ikäni alkaa olla jo kohtalaisen korkea. Kuitenkin, kun minun on huolehdittava ajatuksistani ja muististani on mielestäni kirjoittaminen hyvä tapa pitää niitä yllä, siitäkin huolimatta, että oikeinkirjoituksessa, lauseenrakenteissa ja välimerkkien käytössä esiintyy virheellisyyksiä, pääasia ja mihin pyrin on varmistaa esittämieni asioiden todenperäisyys ja ainakin se, että voin tarvittaessa viitata luotettavaan asialähteeseen.  Minulle on myönnetty bloginpito-oikeus ensi syyskuulle saakka ja se saanko jatkaa vai en riippuu blogspotin pitäjästä. Mikäli lupani päättyy on minun etsittävä uusi kirjoitusareena, tai sitten lopetettava.   





TÄMÄ JUTTU ON NÄKÖJÄÄN KARKASI KESKENERÄISENÄ, MUTTA OLKOON.  JATKAN TÄTÄ SITTEN PÄTKISSÄ.