VANHA VENÄJÄ 2 - ROMANOVIT

Venäjän menneisyys on niin monisäikeinen asia, että lyhyessä esityksessä on mahdotonta käsiteällä  asiosta ehjänä temporaalisena kokonaisuuutena, joten palaan vielä Kultaiseen Ordaan, mongoolien hallinnon aikaan.  Kyseinen olatila kesti noin kaksisataa vuotta mutta toisellapuolen maata vallitsi toinen vitsaus.  Samaan aikaan kun mongoolit ahdistivat maata ruotsalaiset ja saksalaiset.  Novgorod, joka ei ollut joutunut mongolien alistamaksi, kävi ruhtinaansa Aleksanteri Nevskin johdolla pohjoisia valloittajia vastaan ja löi v. 1240  Birger-jarlin johtamat ruotsalaiset Nevalla ja muutamaa vuotta myöhemmin kalpaveljien riariston  Pihkovassa ja Peipsenjärven jäällä.  Mongoolien kanssa hän solmi  sopimuksen verotuksesta, jota muutamat toiset kaupungit eivät suostuneet noudattamaan, mutta kyseisen sopimusrikkeen hän sai selvitettuä diplomaattisin keinoin. Hänen nuorin poikansa Daniel valittuun  v.1263 Moskovan ruhtinaaksi ja kaupungin valta-asema kasvoi ja vahvistui, niin että siitä ennen pitkää tuli myös  Venäjän kirkon keskuspaikka.  Ja vihdoin, kun v. 1378 venäläisten ja Kulteisen Ordan mongoolien välit särkyivät Moskovan - tuolloinen hallitseva ruhtinas  - Dimitri Donskoi voitti heidät taistelussa  Donin varrella sijatsevalla Kulikovon tasangolla. 

Näihin aikoihin tapahtui yritys palauttaa Venäjän kirkko Rooman paavin alaisuuteen.  Moskovan metropoliita Isidor oli Firezessä järjesteyssä  kirkolliskokoouksessa osallisunut kirkkojen väisten erimielisyyksien selvitelyyn ja onnellisena siitä luki sovintokirjan Moskovassa pidetyssä jumalanpalveluksessa sekä lisäsi Rooman paavin julkisen rukoukseen yhteyteen,mitä venäläiset eivät voineet hyväksyä.  Isidor joutui pakenemaan ja kirjjojen välinen muuri vahvistui entisestään.  Venäjän kirkko itsenäistyi Bysantista lopullisesti  Boris Godunovin saatua  Konstantinopolin patriarkan Jeremias II tunnustamaan Moskovan metropoliitta patriarkaksi.


Moskovaan v.1612 kokoontunut suuri kansankokous valitsee Mikael Romanovin tsaariksi ja hänet  löydetään Ipatjevin luostarista, missä hänen äitinsä on nunnana.  Boris Godunov oli valtaan tultuaan pakottanut hänen isänsä Moskovan patriarkan - Filemonin - munkiksi,  jonka puolalaiset puolestaan olivat kuninkaansa Vladislavin tunkeuduttua Venäjälle - tsaarin kruunua pojalleen vaatiessaan - vieneet vangituna Puolaan.  Aika on levotonta.  Monenlaiset sisäiset riidat ja skismat vallitsevat Venäjällä uuden tsaarin aloittaessa.  Mikael on hyväluonteinen eikä hallitseminen kiinnosta häntä, mutta sitten puolalaiset vapauttavat hänen isänsä patriarkka Filemonin, joka saavuttuaan jatkaa hallitsemista poikansa nimissä ja hänen viisaan hallintonsa aika on venäläisille onnellista aikaa.

Mikaelin pään painuessa nousi tilalle v.1645 hänen poikansa Aleksei.  Suurikoinen ja komea mies, mutta tehoton hallitsijana.  Hänen toimestaan kutsuttiin koolle neuvosto, jonka oli määrä säätää uudet lait, jotka sunniteltiin lähinnä maanomistajien etuja ajatellen.  Kun unohdetut ukrainalaiset talonpojat muutamaa vuotta myöhemmin nousivat kapinaan puolalaisia isäntiään vastaan kutsui Aleksei neuvon uudelleen koolle ja kysyi miten tilanteeseen tulisi suhtautua, päätettiin lähettää talonpojille apujoukkoja.  Seuranneessa sodassa olivat venäläiset juuri pääsemässä voitolle, mutta kun Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa  valloitettuaan suuria osia Puolasta tunkeutui Ukrainaan tarkoituksenaan auttaa maata itsenäistymään, täytyi Venäjän liittoutua Puolan kanssa.  Ruotsalaiset lyötiin ja Puola palautti laajoja Venäjältä anastamiaan alueita, Kiovan Ukrainan jäädessä edelleen tukevasti osaksi vanhaa Venäjää.

Aleksein aikana tapahtui kirkon piirissä suuri murhenäytelmä.  Moskovan patriarkka Nikonin  ehdotuksesta koollekutsuttiin  kirkollikokous, jonka tarkoituksena  pyhien toimitusten uudelleen järjestely.  Muutokset sinänsä olivat vähäpätöisiä ja koskivat lähinnä rituaaleja ja sermonioita, kuten esimerkiksi tapa, jolla se suositti - venäisten omaksuman kahdella sormella tehtävän ristinmerkin tekemisen asemesta yleistä kreikkalaiskatolisen tavan mukaista kolmella sormella tehtävää ristinmerkkiä - aiheutti valtavan vastalauseiden aallon.  Riidat kärjistyivät niin kiihkeiksi, että lopuksi piispainkokous julisti kaikki uudistuksista kieltäytyvät kirkonkiroukseen. Vanhauskoiset ja lahkolaiset "raskolnikit" eivät voineet sittenkään hyväksyä  muutoksia, mistä seurasi riitoja ja vainoja.  Veri vuoti, kun joukoittain ihmisiä kidutettiin ja mestattiin.  Kymmenentuhannen ihmisen lasketaan kärsineen "tulikasteen", - sulkeutuessaan taloihin ja kirkkoihin, joissa he - ne palamaan syytettyään - menehtyivät  vapaaeahtoisesti liekkeihin.

Aleksei oli naimissa kaksikertaa, ensimmäinen vaimo Maria Milovskalevskaja, joka  kuoli kahdenkymmenenyhden avioliittovuoden jälkeen, mutta ehti tehdä Alekseille kolmetoista lasta, joista eloon selviytyivät vain tytär Sofia, poika Feodor sekä Iivana, joka oli sairaaloinen ja melkein idiootti.  Toinen vaimo oli Natalia Nyryskaja, jonka kanssa Alekseilla oli vain yksi lapsi - poika - Pietari, joka sittemmin hallitsijana tunnettiin Pietari Suuren nimellä.  Natalia on Aleksein taitavan pääministerin Artemon Matjevev ja hänen puolisonsa skotlantilaisen lady Hammiltonin kasvattitytär ja siten joutunut kosketuksiin myös länsimaisen sivistyksesen kanssa.   

Tuo aika  1600-luvun loppu, 1700 - luvun alku oli tsaarin huoneessa kriittistä aikaa.  Aleksein kuollessa valtaistuimen perii Feodor, jonka hallitusaika jää vain muutaman vuoden pituiseksi. Hänen väistyessään tulevat  tsaareiksi  mielipuoli Iivana  ja  9-vuotias Pietari ja heidän holhoojakseen määrätään Pietarin  äiti, Natalia.  Holhoojan suhteen tulee kuitenkin ogelmia.  Ensimmäisen vaimon suku ei hyväsy Nataliaa, vaan kapina on puhkeamaisllaan ja Naryskinan veli ja kasvaatti-isä Artemon Matjevev surmataan.  Tilanne rauhoittuu kuitenkin kun Natalian tilalle holhoojaksi vaihdetaan Iivanan sisar ja  Pietarin sisrpauoli Sofia.  Uusi tsarevna on kyvykäs ja vallantahtoinen ja järjestelystä on se hyöty, että Sofia karkoittaessaan Natalian lähiseudulla olevaan maalaiskartanoon saa Pietarin  viettää lapsuutensa aidosti ja varttua maaseutuelämän vapaudessa.  etenkin kun Sofian valtaantuloa edeltavässä kapinassa murhat tapahtuivat hänen nähdensä, nostipa muuan streltsi häntä kainaloista ja vetäisi hänen jalkansa verilammikon lävitse.  

On selvää, että kokemus järkyttää lasta ja vaikka Pietarista kehittyykin melkoinen velilkulta saavat synkät ajatukset usein hänet valtoihinsa.  Hänestä kasvaa komea mies, jolla on pituutta peräti 208 senttimetriä.  Luonteeltaan hän on energinen ja impulsiivinen.  Hän kiivastuu helposti, jolloin hän on pelottava.  Sofian hallitessa Pietari viettää nuoruutensa Moskovan lähettyvillä sijaitevassa maakaratanossa ja hänen ystäväppiirinsä rakentuu samanikäisistä pojista, joista hänaen parhaaiksi ysävikseen nousevat kadulla piiirakoita myysä poika Aleksandr Mensikov sekä  sveitsiäinen Francoise Lefort ja skotlaintilainen Patrik Gordon.  Ulkomaiset ystävät avartavat Pietarin näkemyksiä, lisäksi hänellä on loppumaton tiedonjano  ja hän on niin perusteellinen, että jos hän haluaa tietää miten kello toimii hän purkaa sen alkutekijöihinsä.  Hän läytää hollantilaisen puusepän, joka opettaa hänet tekemään puutöitä ja hän tuntee kaikki kylän käsityöläiset ja hänellä riittää mielelnkiintoa kaikkiin mahdollisiin toimiin.  Hänen ollessaan seitsemäntoistavutias valitsee hänen äiitnsä hänelle vaimoksi Eudoksia Lopuhinan, kauniin, mutta värittömän neidon,  johon Pietari kyllästyy kolmessa kuukaudessa ja jatkaa elämäänsä ulkomaalasiten rakastajattariensa kanssa.  Eudoksia synnyttää kuitenkin Pietarille pojan -Aleksein.  

Hallitusta johtava Sofia käy entistä itsevaltaisemmaksi.  Hän ei suostu istumaan tavan mukaan verhon takana, vaan hän siirtyy tsaareja alempana olevalle valtaistuimelle.  Hän levityttää lähettiläillä sanomaa, jonka mukaan Venäjän valtaistimella istuu kaksi komeaa ja älykästä tsaaria ja että heidän sisarensa hallitsee heidän kanssaan.  Hän lyöttää omalla kuvallaan varustetun rahan,  julistautuu itsevaltiaaksi ja julistaa pyhän Sofian päivän kansalliseksi juhlapäivääksi.  Hän pitää rakastajia, joista ensimmäisenä on ruhtinas Vasili Galitsyn.  Hovissa tapahtuu niin paljon  ja niin moninaisia asioita, että niitä on mahdotonta esittää suppeissa puitteissa.  Pietarin ollessa seitsemäntoista, hän  Kazanin Pyhän Äidin juhlaa viettäessä hermostuu nähdessään Sofian, joka tosin on valtionhoitajaksi tulonsa jälkeen joka vuosi osallistunut juhlaan ja käskee häntä palaamaan palatsiin ja kun Sofia kieltäytyy ryntää Pietari  ulos, ottaa  hevosensa ja ratsastaa tiehensä.  

Sofia on arvannut jossakin vaiheessa saavansa haasteen ja naittanut idiootti-veljensä Iivanan ja varmistanut perillisen saannin sijaamalla hänen vuoteeseensa raavaita nuorukaisia ja vaikka jälkeläisiä syntyykin lyhyessä ajassa peräti neljä,he kaikki ovat tyttöjä.  Sofia on aikonut syrjäyttää Pietarin ja hallita Iivanan ja hänen mahdollisen perillisens holhoojana  edelleen.  Hän on soluttanut Pietarin palvelukseen rakastajana ruhinas Galitsynin serkun, Boris Galitsynin, joka kuitenkin siirtyy salaa Pietarin puolelle.  Tietäen Sofian junitteluista hän neuvoo Pietaria kutsumaan rykmenttien everstit koolle - neuvonpitoon, mutta vain harva uskaltaa noudattaa kutsua.  Jonkin ajan kuluttua Pietari lähettää uuden kutsun - 24 tunnin sisällä pitää saapua kuolemanrangaistuksen uhalla.  Seuraa odottava hiljaisuus.  Vuorokauden ajan on kaikki vaakalaudalla, sitten taphtuu kummallista.  Saksalaisessa kaupunginosassa olevasta käsityöläisten kylästä lähtee väki liikkeelle, kaikki ulkomaalaisia, jotka ovat tutustuneet Pietariin häntä opettaessaan. Kulkue suuntaa luostariin, jonne everstit on kutsuttu ja ennen pitkää venäläiset musketöörit liityvät kulkueeseen eivätkä streltsirykmenttejä  komentavat everstit  uskalla enää viivytellä vaan kiirehtivät paikalle.  Pietari on voittanut.  Sofiaa ohjailleet rakastajat saavat karmean lopun.  Sofia karkotetaan luostariin, samoin Eudoksia.  Rujo Iivana hallitsee kuitenkin Pietarin kanssa kuolemaansa saakka, sen jälkeen Pietari jatkaa itse.

Lähdeaineistoa:  Grimberg - Kansojen historia
Kansakuntien vaiheet
Tietokirja Oy- Suuri maailmanhistoria






Jatkan Pietarista eteenpäin seuraavassa Blogissa.

VANHAN VENÄJÄN TARINOITA

                                                                                         

   VanhanVenäjän tarinoita
                                                                                                                                                                                                            Viikinkejä

Ikä ja epäsuotuisat olosuhteet ovat vaivanneet minua viimeisen puolenvuoden aikana niin etten ole saanut juuri montakaan riviä tekstiä aikaan.  Fyysiset ja psyykkiset vastoinkäymiset ovat saaneet aikaan yleisen haluttomuuden tilan, mistä ponnistaminen ottaa todella voimmille.  Mielihyvällä olen kuitenkin pannut merkille, että vierailjoita on blogillani käynyt siitä huolimatta, joskin itsestään selvää on että uusien aiheiden puuttuessa kävijämäärä eittämättä on pienentynyt.  
Ajatukset ovat kuitenkin liikkuneet jatkuvasti tämän blogini tiimoilla ja mieleen on tullut monta hyvää aihetta, jotka saataisivat kiinnostaa vierailijoitanikin ja niinpä vihdoin viimein onnistuin tarttumaan asiaan uuden tekstin muodossa.
Kiinnostuin nimittäin Venäjän keisarisuvusta, Romanoveista, jotka hallitsivat melko tarkasti yhteensä kolmensadan vuoden ajan.  Löysin heitä käsittelevän kirjan ja sitä lukiessani totesin omaavani niin suuria muistiaukkoja venäläisen kansan ja sen mukana oman suomalaisen heimoni alkuvaiheista, että syvennyin asiaan eikä yksinomaan Romanoveihin, vaan  koko Venäjän historian todeten sen niin mielenkiintoiseksi, että se saattaisi kiinnostaa muitakin.  Niinpä kävin asiaan kiinni ja huomasin tartuneeni perin suuritöiseen ja monimuotoiseen aiheeseen.  

Venäjän valtakunnan alkuaika häipyy  keskiajan hämärään.  Se on monenkirjavaa ja hyvin hajanaista. Maa oli jakaantunt alati pieneneviin ruhtinaskuntiin, kun alueitaan hallitsevat ruhtinaat jakoivat niistä niitä pojilleen.  Yleistä sekaannusta aiheuttiavet myös monet maahan tunkeutuneet ryöstelevät heimot ja joukkiot, eikä vähien Skandinaaviasta peräisin olevat varjaagit - viikingit, jotka matkasivat Riianlahden pohjukkaan laskevaa Väinäjokea (Daugavajokea) pitkin suurten venäläisten virtojen  latvoille, mistä Volgalta oli pääsy suoraan Kaspianmerelle - sieltä  Kaukasukselle ja Lähi-Itään.  Dnjneprin ja Dnestrin viedessä Mustallemerelle mistä edelleen pitkin Välimerta antiikin rikkaisiin kauppakeskuksiin aina Kreikkaan, Roomaan ja Pohjois-Afrikkaan saakka.  Paitsi kauttakulkijoita liikkuivat reiteillä myös venäläiset itse käyden huomattavan suurta kauppaa orjilla, turkiksilla, metsähunajalla ja mehiläisvahalla.  Konstantinopolissa ja muissa  Välimeren satamissa, he myivät tavaransa ostaen tuomisiksi kotona tarvittavia tuoeita.  Näillä   kauppamatkoillaan he suuntautuivat myös Moosuliin ja Bagdadiin ja Damaskokseen, minne he toivat tavaransa kamelikaravaaneilla Kaspianmeren satamien kautta

                                                                                                                           Sjatoslavl uhraa jumalilleen

Ensimmäisenä alkaa korostua Novgorodin alue ja Suzdal, myöhemmin Moskova, mutta mahtavimmaksi kohosi aluksi Kiova,  joka sijaitsi Ukrainassa, Dnjepr joen keskijuoksun vaiheilla. Kiovasta pohjoiseen - Itämereen rajoittuvalla soisella ja metsäisellä alueella asui rauhallisia suomensukuisia kansoja, joista ei ollut sanottavammin vaivaa, sen sijan Ukrainan alueet ja Dneprin jokivarret, jotka olivat turkkilaissyntyisten - juutalaisuskoisten - kasaarien hallitsemia ja vilisivät pesenegejä ja rosvoja eikä joellakaan ollut rauhallista skandinaavisten varjaagien - viikinkien liikkuessa kauppaakäyden ja ryöstellen edestakaisin.  Vallitsevan levottomuuden vuoksi Kiovan ruhtinas osti rauhan hurjilta  viikingeiltä palkkaamalla heistä vartioväkensä ja viikingit modostivaatkin pitkän aikaa sen varusväean raungon.  Kiovasta modostui näin ruotsalaisten ja norjalasten viikinkien onnela, asuinpaikka missä miehet kuluttivat aikansa siveettömästi eläen, juoden ja tapellen, kunnes lopulta  kävivät niin sietämättömän  mahtaviksi ja omavaltaisiksi, että venäläiset eivät enää kestäneet heitä, vaan ruhtinaskunnat liittyivät - Novgorod etunenässä  yhteen ja karkoittivat heidät maasta.  Toimenpide osottautui kuitenkin virheeksi rosvojoukkojen ja petsenegien päästessä mellastamaan valtoiminaan jolloin venäläiset muuttivat mielensä ja pyysisivät viikinkejä takaisin, jolloin kolme veljestä Rurik, Sineus ja Truvor ottivat kutsun vastaan ja saapuivat Kiovaan.
Ruurikin suku nousi valtaan.   

Ruurkin suvun valtakaudeksi muodostui loppujen lopuksi yli kuusisataavuotiseksi. 

Ruurik asettui Novgorodiin, Sineus Kiovaan ja Truvor Iborskiin, mutta kun nuoremmat veljekset  kuolivat hallitsi Ruurik Novgorodista käsin yksin koko Venäjää.  Ruurikin jälkeen, kun hänen poikansa Igor (Ingemar) oli alaikäinen tuli hallitsijaksi Ruurikin nuorempi veli Oleg (Helge), Igorin jatkaessa täysikäiseksi tultuaan. Igorin poika Svjatoslav oli isänsä kuolessa alaikäinen ja merkittäväksi nousee se, että holhoojana toimi hänen äitinsä Olga (Helga), joka Bysantissa vieraillessaan oli viehättyneenä sen loistosta ja upeista jumalanpalvelusmenoista kääntynyt kristinuskoon. (Hänet julistettiin myöhemmin Venäjän ensimmäisenä ruhtinattarena pyhimykseksi).  Hän koetti vaikuttaa poikaansa Sjatoslaviin, mutta tämä ei suostunut vaihtamaan pakanajumaliaan vaan vastasi äitinsä puheisiin toteamalla, että hänen soturinsa halveksisivat häntä jos hän sen tekisi.

Sjatoslavin poika, (em. Olgan pojan poika) Vladimir I teki vihdoin kristinuskosta Venäjän  valtionuskonnon, vaikka tuskin sentään ihan tunnesyistä.  Luonteeltaan hän oli paheellinen ja julma, lisäksi hän tsaariksi päästäkseen oli murhannut veljensä Jaropolkin.  Kerrotaan, että kun hänen luokseen oli tullut eri uskontojen edustajia taivuttelemaan häntä ottamaan oman uskontonsa Venäjän valtion uskonnoksi oli tsaari kysynyt pajareiltaab heidän mielipidettään, jolloin he olivat ehdottaneet että lähetettäisiin edustajia eri uskontokuntien luokse tutkimaan mikä niistä olisi sopivin venäläisille.  Tutkiessaan sitten bulgaarien,  muhamettilaisten ja juutalaisten uskontoja he katsoivat ne liian synkiksi, mutta tullessaan bysantilaiseen upeaan ja tunteelliseen jumalanpalvelukseen edustajat kuvailivat sitä  kertoen -  luulleen olevansa taivaassa.   Bysantin kanssa Vladimirin  välit olivat melko hyvät, mutta sitten hän lähti ja valloitti Krimillä erään bysantilaisen kaupungin ja lähetti Konstanitnopolin kesareille Basileiokselle  ja Konstantinokselle viestin, että ellevät he lähettäisi sisartaan Annaa hänelle puolisoksi tulisi hän valloittamaan Konstantinopolin.  Keisarit vastasivat ettei kristitylle ollut mahdollista naida kastamatonta pakanaa, johon Vladimir ilmoitti, että keisarien olisi sitten paras tulla sisarensa kanssa kastamaan hänet.  Liitto toteutui. Kastajaiset ja häät vietettiin  ja Vladimir määräsi kaikki Kiovan asukkaat kastettaviksi. Kun kansa sitten seisoi kaulaansa myöten Dneprin vedessä kronikoitsija toetaa kirjoituksessaan, että "Maa ja Taivaas riemuitsevat niin monta pelastettua sielua nähdessään ja paholainen valittaa kun hänet on häädetty eikä hän  enää ole valtias näissä maissa."  Vladimir totetutti  pakanajumalien ja moniaviosuuden  poiston ja Venäjä omaksui kreikkalaiskatolisen uskon, mikä erotti sen Euroopan puolella, (lähinnä sitä) Puolassa vallassa olevasta roomalaiskatolisesta uskosta ja sen alueella vallitsevasta länsimaisesta sivistyksestä.  Oikeastaan se ei normaalin kehityksen mukaan olisi sitä tehnyt, mutta kun vuonna 1154 Rooman paavi julisti Konsatantinopolin patriarkka Mikael Kerullarioksen pannaan, nousi aita näiden kahden uskonnonhaaran - Itä- ja Länsi-Euroopan - väliseen sivistykseen. 

1200-luvulla lankeaa Venäjän ylle raskas mongoolivaltikka. Kun Tzingis-kaani laumoineen lyö yhtyneen venäläis-petsenergien armeijan Kalka-joella 1224 mongoolit ryöstävät ja hävittävät Kiovan niin, että 400 kirkon kaupungista jää jäljelle vain mutama talo ja kourallinen ihnisiä.  Pääkaupunkinsa - Kultaisen Ordan  rakentavat mongoolit Mustanmeren rannnalle.  Voittajina ja hallitsijoina he eivät kuitenkaan karkoittaneet venäläisiä, vaan alistivat heidät verolle ja muhamettiläisyydestään huolimatta he sallivat venäläisten pitää oman uskontonsa.

Vasemalla: Kastejuhla Dneprissä

Seuraa ruhtinaita ruhtinaiden jälkeen. Ohitse vilahtavat Vladimirit, Dimitrit ja monet muut. Monenlaisten hallitsijain kavalkaadi sijoittuu Vanhan-Venäjän kehyksiin, tuossa Itämerestä Mustaanmereen ja Jäämerestä Kaukasukselle ulottuvassa - salaperäisessä ja oudossa - vuolaiden virtojen, laajojen tasankojen, synkkien metsien ja sumuisten vuorten maassa. Kun sitten Moskovassa valtaapitävä tsaari Iivana IVJulma  kuolee v. 1584 nousee  hänen jälkeensä hallitsjaksi  Feodor I, viimeinen Ruurikin sukua edustava hallitsija ja hänen jälkeensä seuraa valtatyhjiö. Feodorin poika Dimitri murhataan. Seuraa puolalaisten tsaarien ja vale-Dimitrien hallitusajat, joka päättyvät jälleen tiettyyn merkkipaaluun Boris Godunovin  noustessa v. 1598 valtaistuimelle, joka tosin -  on johtanut valtiota koko heikon Fedor I hallitusajan.  Tämäkin tsaari on slaaviruhtinaiden tavoin oikullinen ja julma, mutta hän vakiinnuttaa Venäjän valtapiirin kauas itään ja on aikeissa perustaa yliopistonkin Moskovaan, jonka haaveen kuitenkin kreikkalaiskatolinen kirkko estää.   Kun päästään vuoteen 1612 joudutaan etsimään uutta tsaaria ja Mikael löydetään vihdoin Ipatjevin luostarista lähellä Jekatrienburgia, missä hänen äitinsä on nunnana ja millä seudulla kolmesataa vuotta myöhemmin Romanovien hallitsijasuku sammuu. 


Oikealla: Troikka - kuvituskuva

Väliaikaisesti Boris Godunovin jälkeen hallintoa johtaa Moskovan partiarkka Filemon ja uudeksi tsaariksi nousee hänen poikansa Mikael Romanov.  Pariarkka Filemonin hallinto on venäläisille hyvää aikaa ja Mikaelin - jota hallitseminen ei kiinnosta - tullessa tsaariksi patriarkka jatkaa hallitsemista kuolemaansa saakka.

Seuraavassa blogissa jatkan kirjoittamalla Romanovien suvusta
                                        
Lähdeteokset: Kansakuntien vaiheet
                        Grimberin Kansojen Historia 
Kuvat:             Kansakuntien vaiheet                                          

NETTI- ja PUHELINHUIJAUKSIA
- älä ilmoita kenellekään tutemattomalle tilisi numeroa

Puolenvuoden aikana olen oppinut katsomaan ennen vastaamista kuka soittaa.  Englantilaiset ystäväni ovat innostuneet  muistamaan minua epämääräisillä soitoillaan.  Ystäväni???  On melkoisen vaikeaa mieltää soittelijoita ystäviksi sillä niin paljon vaivaa ja mieliharmia nuo tyhjänpäivaiset huijaussoitot aiheuttavat.  Alkuun mieliharmia arvoituksellisuudellaan, sittemmin ärsytystä turhanpäiväisyydellään aiheuttaneet soitot - soitot jotka on selvinneet puhtaaksi huijausyritykseksi. 

Luin hiljattain lehdestä erään vastaavaan tilanteeseen joutuneen henkilön katsoneen asian tappia myöten, jolloin oli selvinnyt, että aan erittäin suuren salaisuuden verholla suomalaisille kaupattiin osallistumista osakeantiin, jonka järjestää Google, Apple ja muuan vähemmän tunnettu kiinalainen autonvalmistaja tarkoituksenaan perustaa uudenlaisia sähköautoja tuottava jättiläismäinen autotehdas.  Nyt olisi suomalaisille tarjolla tämän tehtaan osakkeita, joihin ppääsisi käsiksi maksamalla niin paljon enemmän kuin haluaa hävitä rahojaan.  Huijarit ottatavat kyllä rahasi ja vastikkeeksi saat katteettomia lupauksia enemmän kuin tarpeeksi.   Muunkinlaisia jippoja osataan  esittää, sillä mitä monipuolisempi ja vaikeatajuisempi idea on kysymyksessä sen helpommin varomaton menee lankaan.  Nämä puhelut tulevat pääasiassa Englannista, yhden puhelun olen saanut myös Sveitsistä, mitä suuresti ihmettelen, koak sieltä en ole tottunut kokemaan epärealistisia silmänkääntotemppuja, vaikka kaikkialtahan niitä tänäpäivänä saa odottaa.

Erityisen silmään pistäviä ovat nettihuijasyritykset, jotka viimepäivinä ovat pilvin pimein täyttäneet roskapostini.  Luulen sen olevan Linkedinin ja tämän blogini ansiota, osoitteenihan on kaikkien tiedossa, samoi ikäni - vahoja ihmisiä kun on tiettäväti  helppo pistää silmään ja yrittäjiä näyttää olevan kautta maapallon ja aiheita määrättömästi.  Jonkin viestin mukaan olen tilannut jostakin jotakin ja nyt odotetaan vain visatilini numeroa (tyhjenntäväksi)  yleistapauksessahan tilinnumeron saaminenhan olisi huijareille ihanteellisin tilanne.  Saat myös ostaa älypuhelimen, tai hipputelevision maksamalla yhden euron, jos annat näin tilini numeron huijareille ja välittömästi seuraavan päivänä voinkin huomata sen täysin tyhjennetyksi.  Tästä on peräti omakohtainen kokemus useamman vuoden takaa.  Tanskalainen Point-Club, monine Point-sisaryhtiöineen ilmoitteli Sokoksen,  Suomen Valtionrautateiden, Finnairin ja lukemattomien muiden suomalaisten suurfimojen rinnallatoimijana.  Samassa yhteydessä ilmoittaja tarjosi hyvälaatuista kameraa yhden euron hintaan ja luotettavien suomalaisfirmojen hämämäänä maksoin tuon yhden euron seurauksella, että seuraavana päivänä tililtäni oli notettu neljäkymmentäviisi euroa ja tanskalainen Point-Club ilmoitti jäsenyyteni avatun. Suljin tilini ja pyysin uuden kortin,  nosteluhan ei olisi tuolloin loppunut vielä siihen.  Oli nimittäin samaan lankaan menneitä, joilta oli nosteltu kuukausittain kyseistä jäsenmaksua satoja euroja, joten minä pääsin vähällä.  Sen jälkeen on minulta ollut turha pyytää tilieni numeroita. 

Olen saanut tekstiviestinä tietää voittaneeni englantlaissa arpajaisissa 2.000.000 puntaa, ja nigerialaiskirjeen mukaan olen saamassa tekemällä sopimuksen 18.000.000 dollarin perinnön. 
Tietämättäni minulla on talletustilejä joilla olevat varat on nostettava tietyyn päivään mennessä, tarvitaan vain nykyisen pankkini tilin numero.  Huijausnimikkeitä on valtavan paljon ja kaikki nojaavat ihmisen  inhimillisen heikkouteen: lupaamalla lisää rahaa ihmisen todellisuudentaju himmenee. 

SAAT HIRVEÄN PALJON KUN MAKSAT VÄHÄN -  JA VIELÄ ENEMMÄN KUN MAKSAT PALJON.

On helppoa olla rikas, rahat ovat tosin vielä afrikkalaisessa pankissa ja on mukavaa kun tietää rahaa olevan jemmassa siksi on tuhaa nostaa sitä ja särkeä mielikuva kun muutenkin tulee vielä toimeen.  Luulen muuten, että tavallinen kirjeposti tulee vielä palaaman, kun nettiposti käy näin epäluotettavaksi..

Alla liitteitä joissa olevia yhteyksiä on syytä välttää.''

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Lisäys 12.8.2017
Tutkailin juuri nettiä ja silmiini sattui erittäin vaarallinen huijaus;
Googlen nimissä mainostetaan Sansungin ja Aplen parhaita älypuhelimia ja tabletteja 1 euron hintaan.  Sinua pyydetään osallistumaan "tietokilpailuun, jonka voit uusia niin moneen kertaan, että saat oikeuden lunastaa kyseisen tavaran 1 euron hintaan". Kymmenet ihmiset vakuuttavat saaneensa kyseisen tavaran tarjottuun 1 euro hintaan, mutta kyseessä on huijaus, jolla kalastetaan MASTER- ja VISA-TILISI numeroa.  Tavaraa et tule saamaan, sen sijaan tilisi tyhjennetään varmasti.

Alla olevassa sähköpostileikkeessä "pankin kirjettä imitoiva ilmoitus olemattomalla tilillä olevista olemattomista varoista".

Lisänä esimerkkejä erilaisista nettirikollisten huijausyrityksistä 

Joitakin virheitä on näissäkin, esimerkiksi  TOP 10 Matkatarjous on täysin asiallinen ja luotettava ilmoituskirje.  Myös MAGIX  on ollut luotettava, mutta tätä en varmuussyistä avaa koska huiauksia yritetään luotettujenkin firmojen, kuten esimerkisi Googlen, Finnairin ja Prisman nimissä.  Käsitykseni mukaan nyös listoilla esiintyvä Apple on huijausyritys.  
Kukin tutkikoon itse tykönään, mutta varokoon vaaraa.

ALVAR AALTO -KUVIA MUURAMEN KIRKKO

MUURAMEN KIRKON KUVIA
ALVAR AALTO  

Tämä vuosi on ollut blokini  kannalta perin löysää.  Olen käyttänyt aikani lähinnä vanhojen kirjoitelmieni keräillyyn, korjailuun ja jos  blogini on siitä kärsinyt olen löytänyt uusia aiheita.  

Alvar Aalto on muuan tunnetuimmista suomalaisista arkkitehdeistä ja kun oman seurakuntamme  Muuramen kirkko - muuan hänen varhaisempia suunnittelmiaan - entisöitiin alkuperäiseen asuunsa, kuvasin sitä tarkoituksenani tarjota kuvat nähtäväksi blogissani.  Niin muodoin olen kuvannut muitakin hänen käsialaansa olevia rakennuksia, joista Säynätsalon kunnantalo on lähimpänä listalla ja onhan tällä seudulla enemmänkin hänen suunnittelmiaan rakennnuksia.  Jyväskylän teatteri, niin ikään  Jyväskylän työväentalo sekä paljon huomiota saanut valtiontalo, perin ristiriitainen suojelukohde joka alunperin on rakennettu suojelluskuntataloksi.  Tässä vain muutamia manintoja joita olen kuvaillut ja joita mahdollisuuksien mukaan olen ajatellut vielä tutkailla kamerani kanssa.

Aalto on siksi tunnettu persoona ettei minulla ole aihetta maallikkona kummemmemmin referoida häntä, mutta laitan ottamani - oheisen kuvasarjan aiheesta kiinnostuneiden nähtäväksi.

Nämä kuvani ovat rajattu lähdemaininnalla vapaasti käytettäviksi  - AM 3/18

LUOKKATAPAAMINEN JA RUNOKIRJA

Kuvassa: Aino (Mehto), sivutt. Ilpo, takana Ilkka  (Hautsalo), Juhani, Raija, Pekka, Leeena, Riitta, selin Ritva-Liisa





LUOKKATAPAAMINEN JA KIRJANI JULKISTUS


Kovin pitkään on tämä palstani ollut kesannolla, liian kauan olen ollut kirjoittamatta, vaikka tämä merkitsee kuitenkin minulle henkireikää.  Syitä  on ollut  monia, jos vaikka aiheita on edelleen jonoksi asti.  Yksi syy aikailuuni on ollut päätökseni runokirjan julkaisemisesta ja kun  vihdoin keväällä sain kyseisen projektin valmiiksi on sen aiheuttama jännnitys-/kiiremomentti nyt hellittänyt ja tuli aika palata jälleen blogini pariin.  
Runojen kirjoittaminen on ollut elinikäinen harrastukseni.   Joskus niitä on syntynyt pöytälaatikkooni vauhdilla, toisinaan menee pitkiä aikoja niin etten saa mitään aikaan ja sittenkin vain muutama noista kirjoitetuista läpäisee oman kritikin, kuinka moni sitten yleisen, joten tässä tässä uhkapelissä altistaa odellakin  itsensä julkisen teurastusuhkan alaiseksi.   Niinpä olo on ollutkin kuin osuuskaupan hoitajalla - hyvin epävarmaa, hiljaista  odottamista kunnes  Suolahden Yhteiskoulun aikaisista luokkatovereistani  Riitta (Sipilä) tarttui asian.  Niinpä sitten viimekertainen luokkatapaamisemme Suolahdessa, hotelli Keiteleessä  muodostui kirjaseni julkistamistilaisuudeeksi.  Riitta lanseerasi sen hienolla tyylillä ja kaikilta paikalla olleilta tovereiltamme sain mahtavaa kannustusta, jopa kiitostakin.  Siksi mukaan liittämänirunot olen omistanut kaikille ystävilleni ja lukijoilleni huolimatta siitä olemmeko koskaan tavanneet. Tekstiin liiittyvät kuvat ovat viimekertaisesta  tapaamisestamme. 





Kuvassa Leena, Riitta, Ritva-Liisa, Ilpo

PS: Kirjaa saa kirjakaupoista, ainakin tilaamalla

KYSYMYS: MAAHANMUUTTAJAT - ?

KYSYMYS: MAAHANMUUTTAJAT - ?


Seuratessani viimeaikaisia tapahtumia en ole voinut olla pohtimatta maahamme jo vakiintunutta pakolaisongelmaa ja sitä seurannutta tuvapaikanhakijakysymystä  ja maahanmuutopolitiikkaa.
Pari vuotta sitten puhjennut pakolaiskriisi ei onneksi jatkunutkaan samanlaisena tulvana kuinpelättiin.  Tulijajoukot pienenivät ja harvenivat ja saatoimme huokaista helpotuksesta kun maahantulijoiden määrä pysähtyi melkoisen maltilliselle tasolle eikä tällä hetkellä voi  enää puhua varasinaisesta kriisistä, vaan melkoisen hyvin hallittavissa olevasta tilanteesta.    Näin tilanne tällähetkellä, mutta onko se lopullinen.vaiko vain väliaikeinen.  Nykyinen olotila on rauhoittanut meidät ja saanut unohtamaan, että Etelä-Euroopassa, Turkissa ja Kreikassa on tilanne hoidettu vieläkin väliaikisin järjestelyin, mikä tekee tilanteesta arvaattoman ja on mahdollista, että se aktivoituu  tulevaisuudessa uudelleen mikäli  Euroopa uniooni ei  jatka keikkalaisen jäsenistönsä elättämistä, tai Turkin oikukas presidentti Erdögan ei saa tahtoaan tarpelliseksi katsomissaan asioissa läpi ja sikäli kun hän saa, merkinnee se lähinnä sitä, että saamme mahdollisesti muiden tulijoiden lisäksi puolet turkkilaisista ovillemme turvapaikkaa kyselemään.

Olemme mielestäni tulleet tilanteeseen, mistä ei ole paluuta.  Pakolaiset ja maahanmuuttaajat ovat löytäneet Suomen emmekä voi estää heidän saaapumistaan ja nähtävästi meillä on moraalilnen velvollisuus auttaa ja tehdä osamme kansaivälisen yhteisön puitteissa.  Meillähän on tilaa ja meillä on järjestäytyneen yhteiskunnan puitteet ja niissä muodossa mahdollisuudet tarjota suojaa ja elämän varmuutta.  Taloudelliset resurssimme asettavat tosin rajoituksia, mutta jos vilpittömässä mielessä saapuvat maahanmuuttajat saataisiin nopeasti kotiutettua ja heille voitaisiin tarjota tuottavaa työtä olisi  tietyn välimenokauden jälkeen odotettavissa ehkä meitä kaikkia hyödyttävä tilanne, mutta se edellyttää että pakolaisten tulo on saatava pysymään hallitussa puitteissa.
Jokainen tulija on saatava rekiseröityäja jokaisella on oltava tietty osoite niin että jokainen on aina tavoitettavissa.  Nyt maahanmuuttajat protestoivat poliisin heihin kohdistamia ratsioita, mutta jos omatunto on puhdas ei sen pitäisi haitata.  Lisäksi on muistettava, että jokaisen suomalainen on käytännössa viranomaisrekisterissä, kun sen sijan maahanmuuttajien joukossa on paljon alkutohinassa maahan papereitta tulleita, samoin myös maan alle painuneita, karkotusmääräyksen saaneita, joten kysymyksessä on luonnollinen, täysin laillinen ja hyväksyttävä toimenpide.

Kun oleskelulupa myönnetään, oletan että oleskeluluvan saaaneille tehdään selväksi maan tavat ja edellytykset täällä oleskeluun ja että heiltä odotetaan lakien ja maan tapojen noudattamista ja että he myös sitoutuvat niihin.  On selvää, että tulijoiden on sopeuduttava vallitseviin oloihin eikä meidän -alkuperäisväestöön kuuuluvien - tarvitse omaksua vierasta kulttuuria, tai muuttaa totuttuja traditioitamme ja tapojamme mikä paljolti koskee uskontoamme ja sen harjoittamista.  
Meillä on maailman kaunein uskonto ja meidän uskonnolliset menomme ovat hillittyjä ja väkivallattomia.  Olkaamme tunnustuksellisia - niin kuin maahanmuuttajatkin ovat - mutta he harrastakoon tapojaan, riittejään ja kulttuuriaan omissa piirissään kuten esimerkisi juualaisyhteisömme tekee.  En katso myöskään aiheelliseksi saattaa vierasperäisen uskonnon tunnusmerkkejä julkisessa kuvassamme häiritsevän julkisiksi, juutalaisten synagoogathan ovat melko näkymättömiä ja muut uskonnolliset yhteisömme mm. Jehovan todistajat ja mormoonit perustuvat - erovaisuuksistaan huolimatta - kristillisen uskonmme kanssa samaan auktoriteettiin - Raamattuun.

Olen ollut maahanmuuttokriittinen ja olen sitä edelleen, mutta tapahtunut kehitys on ollut pakko hyväksyä, sillä se jatkuu hyväsymmeppä me sen, tai ei.  Mielestäni on parempi valita tässäkin tapauksessa pienempi paha, ottaa ja valita rauhalliset, todella avuntarpeessa olevat pakkolaiset ja niinhän luullaakseni tehdäänkin, mutta lapsia ja lapsiperheitä ajatellen harkintaan pitäisi ottaa mukaan vielä enemmän inhimillinen puoli sillä mielestäni saamme heistä aikaa myöten melko varmasti hyviä kansalaisia ja tarpeellisia työntekijöitä vanhenevan väestömme jättämää työvoimavajausta korvaamaan. Nimenomaan perheelliset maahanmuttajat uskoakseni haluavat vakiinnuttaa elämänsä ja se jo lienee muuan tae siitä, että tulijat haluavat sitoutua valliseviin olosuhteisiin, sen sijaan etenkin yksinäiset, nuoret miehet muodostavat mahdollisesti radikalisoituvan ryhmän, johon on syytä suhtautua huomattavasti kriittisemmin.    

Hiljattain Pauliina Salminen kirjoitti Keskisuomalaisessa afganistanilaisesta tytöstä, jonka perhe oli määrätty palautettavaksi kotimaahansa.  Perhe oli tullut kaksi vuotta sitten ja tyttä oli oppinut Suomen kielen jo melkoisen hyvin, nin että pystyi ilmaisemaan kirjallisesti halunsa jäädä maahamme. Artikkelin yhteydessä tuli esille naisten ja tyttöjen vaikea asema muslimimaissa. Sukupuolielinten silpominen, lapsiavioliitot vanhojen miesten kanssa, lisäksi seuranaan alituinen pelko kidnappauksesta, raiskatuksi tulemisesta ja kidutuksesta aina hengen menetykseen saakka

Maassamme jo vuodenkin ajan oleskelleet lapset ovat useimmiten oppineet niin paljon kieltämme, että heidän on helppo integroitua suomalaiseen yhteiskuntaaan ja uskon heistä kehittyvän aitoja suomalaisia, minkä olen todennut useiden palvelualoilla työelämään päässeiden nuorten maahanmuuttajien suhtatumisessa työhönsä ja yhteiskuntaamme.  Maassamme kolmanneksi suurimpana  maahanmuuttajaryhmänä olevat venäläiset ovat julkisuudessa ilmenneiden tietojen mukaan omaksuneet - venäjän pakollisesta kaksoiskansalaisuudestaan huolimatta - melkoisen täydelliseen lojaliteetin, perustellen sillä, että Suomi on antanut heille paljon - vakaan elämän ja turvalliset olot.

Ja sitten yleisenä - viimaikaisten antropologisten tutkimusten mukaan suomalais-ugrilainen heimomme kantaa roturasitteinaan melkoisen määrän poikkeavia geeniryhmiä, joten ei ole lainkaan hullumpaa, että saamme heimoomme uutta verta, sitäpaitsi itämaisen kauniit, tummat vivahteet suomalaiseen vaaleaan persoonallisuuteen yhdistettyinä eivät millään tavalla satu häiritsevästi ainakaan minun silmiini.

OI HILJAISUUS

OI HILJAISUUS! 



Edellisestä blogistani on mennyt jo useampi kuukausi.  Kirjoittamiseeni on vaikuttaneet monet seikat, joista pahin lienee jonkinlainen turhatuminen, tai väsymys.  
Vuodenvaihteen tienoillahan se aina iskee.

Nelisenkymentä vuotta sitten työstin  ruiskuvalukoneilla muovia ja konehallini lämmityslaitteiden uusintaa urakoi Konnevedellä hyvin tunnettu "Häiskä" -  Erkki Hänninen.  Työ sattui loppuvuoteen ja se valmistui joulun ja uudenvuoden välipäivinä.   Lämpö oli päällä, Erkki ja Masalinin Veikko olivat lähteneet lepäilemään, kunnes uudenvuoden aattona lämmitys sippasi. Vesi lakkasi kiertämästä ja pahaksi onneksi pakkanen alkoi kiristyä pahaenteisesti.  Olihan siinä vakava putkirikkojen vaara olemassa, niinpä minun oli saatava mestarit kiinni aatosta huolimatta - ja sainkin - tosin jo juhlinnan aloittaneena.  Asia oli ihan OK, tilanne vaan sattui väärään aikaan, mutta miehet tulivat ja aloittivat tutkimukset. Tutkittiin ja tutkittiin, mutta vika ei ei vaan ottanut löytyäkseen ja niinpä Häiskä sitten aattoiltana kellon kähestyessä kymmentä lopenväsyneenä nojautuessaan lämmitysuunia vasten totesikin, että "nyt alakaa tuntuva sille, että syksyn haluttommuus alakaa vaehtuva kevätväsymyksee." 
Löytyihän se vika sentään loppujen lopuksi. 

Oikeastaan ajattelin tähän kokonaan toista, vähän  laajempaa juttua, mutta jätän sen seuraavaan kertaan ja julkaisen tämän  katkaistakseni vallinneen hiljaisuuden.  Mainittakoon vielä, että tässä välillä olen paneutunut myös muihin kirjoitus- ja käännöshommin ja niinpä sain julkaistua pienen runokokoelmani "Säkeitä ja ajatuksia" jota on jo kirjakaupoissa, (tai saa ainakin tilaten). Innostuttuani näin asiasta hankin oikeudet myös 209-sivuiseen käännösromaaniin "Sininen talo" - joka kertoo englantilaisen arkkitehtiperheen elämän muutoksesta heidän vaihdettuaan surkaupungista pieneen maaseutukaungista ostanaansa ja kunnostamaansa upeaan kartanoon.  Unelmakoti osoittautuu vihamieliyyttä henkiväksi painajaiseksi. Täämä kirja ei vielä ole kaupoissa, mutta annan kyllä  haluttaessa siitäkin sähköpostilla lisätietoja.  Koska en tiedä oikeuksistani julkaista tämän blogini puitteissa mitään mainosluonteista pidättäydyn tässä vain mainitsemaan nämä pääkohdat, mutta sähköpostilla kerron kyllä tarvittaessa tarkemmin. 

Toukokuu alkoi.