ENTÄPÄ SITTEN KUN KAIKKI ON MYYTY..?
Panee vähän miettimään, vai paneeko?
Kovin paljon tulee mietittyä maamme tämänhetkistä tilaa. Sen pysähtynyttä kehitystä ja taantuvaa taloutta. Aikaisemmin olen jo eräässä bloggissani kysynyt miten me aiomme elää - pysymmekö me hengissä ja onko meillä tulevaisuutta, vai olemmeko kenties kävelleet jo onnemme ohi, niin että ainoa suunta olisi jatkuvasti alaspäin.
Minun on hyvä näkijänä ja kokijana arvostella nykyistä valtionhallintoa, myös nykyistä elinkeinnnnoelämämme johtoa, ammattiyhdistysliikettä, yleensä kaikkia. Seitsämänkymmenen vuoden aikana on tullut niin paljon uudistuksia ja parannuksia, että niiden vaikutus on käntynyt päivastaiseksi ja nyt siis elämme takaperoisen kehityksen olotilassa. On todellakin hyvä arvostella, kun vertaukskohdan voi vallan hyvin ottaa pisteestä nolla. Ajasta jolloin ei yksinketaisesti ollut mitään, sillä se mitä vähä mitä oli ollut oli kulunut sodan aiheuttamissa kustannuksissa ja sen jälkeiset kahdeksan vuotta kuluivat naapurin sotakustannusten maksamisessa - sodan, johon he itse olivat syypäitä. Siis ainoa, mitä oli voitettu oli vapaus. Vapaus yrittää. Vapaus tehdä työtä. Vapaus yrittää saada itselle isompi tuolokakku, leveämpi leipä ja turvattu tulevaisuus. Tästä olen jauhanut jo niin usein, että seuraavaksi kirjoitan vielä koko pitkään tien historian.
Nimittäin; Nyt huomaan, että olen jo liian monta kertaa vedonnut oman sukupolveni uhrauksiin ja aikaanssaannoksiin ja tiedän etteivät ne istu nykypäivään. Nykypäivällä on omat sankarinsa omat kutsumuksensa, kohtalonsa ja urotyönsä. On missinsä, hymypoikansa ja Aleksander Stubb... Oikeastaan on hyvä ettei tätä möyhäkkää enää kovin kauan tarvitse sietää, eihän tämä enää sataa vuotta kestä. Kutenkin on asioita jotka jurppivat yhä edelleen ja ne liittyvät suomalaisten saamattomuuteen. Nokian puhelimet rasittavat ajatuksiani yhä edelleen, koska miellän kansainväliseen teollisuuteen sotkeutumisen ja tuotannon siirtämisen halvan työvoiman maihin syyksi, jolla hyvä homma kaadettiin. Koko Nokia-homma oli sattuman luoma mahdollisuus johon meillä oli etulyönti, ja niin sitten kävi, että pikaisesti pystytetty korttitalo romahti, kiitos vastuuhenkilöiden, jotka eivät jääneet palkkojaan paitsi. Työllisyydellemme koitui paha takaisku, samoin valtion ja kuntien taloudelle. Jenkit veivät meiltä kultamunia munineen kukon ja saavat sen kyllä vielä muniman. Meille puolestaan jäi jämät, lisäksi saatiin uusi ulkomainen johtaja lyömään löylyä rippeisiin. Toki kyseisen bisneksen tukijalka, tukiasema-bisnes ei liene hassumpi, mutta se jää torsoksi ilman varsinaista käyttöjärjestelmää - kännyköitä.
Nokia oli hontelo jättiläinen, jonka vaikutus ulottui maamme vientimääriin, veronmaksajana se oli kuitenkin ylivertaista luokkaa, jonka poistuminen oli omiaan aiheuttamaan valtiolle kassakriisin, samoin Suomelle työllisyysongelman, joka jää köyhtyvälle maalle pysyväksi. Sampo syötiin siinäkin merkityksessä, kun ammattiliitoilla on tapa ulosmitata kaikki lihavien vuosien kasvu välittämästi kulutukseen, muistamatta tulevia laihoja vuosia eikä valtiolla ole puskurirahastoja, mikä sitten merkitsee verotuksen kiristymistä. Etuudet on vaadittu etukäteen, niin ettei niitä sitten huonojen vuosien tullessa enää ole..
Kun suu on pantava säkkiä myöten ja kun taso on pakko säilyttää (eikä se säily sittenkään) on kiristettävä veroja, leikattava etuuksia, valtion myytävä yhtiöitään ja muuta omaisuuttaan vuotavan saulansa tilkkimiseksi ja nyt on sitten viinakaupan vuoro. Altia aiotaan myydä, firma joka tekee meille kallista ja virolaisille halpaa koskenkorvaa, jota meikäläiset raijaavat selkä vääränä takaisin tuottajamaata halvempaan hintaan. Me siis näin verovaroin elätämme myös virolaisia, mutta kautta historian he ovat osoittaneet etevämmyytensä. Kansa joka saavuttaa meidän satavuotisen tasomme vajaassa kahdessakymenessä vuodessa on kaiken ansainnut...
- Kai he Altian ostavat?
Koti-Suomeen palatakseni: valtion kunnille säätämät pakolliset menot ahdistavat köyhiä kuntia, niin että jos demokratia toimisi olisi kuntien verokertymät tasattava keskenään niin, että verot ja palvelut olisivat koko maassa kaikille samat, mutta miten? Joka tapauksessa asiaa olisi alettava pohtimaan.
Kunnallisesta kannustavuudesta ja yksityisyritteliäisyydestäkin: Pohjois-Savolainen Keiteleen kunta laati 1960 -1970 luvuilla kehittämissuunnitelman ystäväni kunnanjohtaja Osmo Kärkkäisen aloitteesta. Alku oli haparoivaa ja vastuut olivat niin kunnalla kuin yrittäjksi alkaneillakin melkoisen mittavat, mutta uskallusta oli ja taito kehittyi vuosien mittaan. Tänä päivänä Keitele on tietääkseni melkoisen hyvässä myötätuulessa ja tuo kokonaisvaltainen, kunnan johdolla tapahtunut suunnitelmallisuus ja hyvien yrittäjien kotiutuminen paikkakunnalle antaa kunnalle nyt melkoisen itsenäisyyden suojan, hyvän työllisyyden ja vakaan talouden.
Parintuhannen hengen Kyyjärvellä puolestaan yksityinen yrittäminen on nostanut sikäläisen elemennttejä ja sementtituotteita valmistavan Löytösten veljesten Betset Oy:n vaatimattomasta alusta miljoonaluokkaan. Muistan hyvin kun pienen talon pihassa 1960-luvulla aloitti isä - pienten poikien seuratessa vierellä - käsipelissä sementtitiilien ja kaivonrenkaiden tekemisen, nyt pojat tekevät valtavia elementtejä monella tehtaaltaallaan ja myyvät niitä ulkomaita myöten, onpa Betsetillä tekopaikkoja kotirajojen ulkopuolellakin - tietääkseni ainakin Veäjällä. Ja perhe on todistettavasti luonut tulevaisuutensa itse..
Kateudesta sanotaan, että se on kaiken pahan alku ja juuri, mutta Etelä-Pohjanmaalla se ei pidä paikkaansa: Maakunta on täynnä pienyrityksiä. Kun joku alkaa tekemään jotakin, alkaa kateellinen naapuri kehitellä ja valmistaa toista tuotetta. Sääli vaan, että kaikki liiketoiminta alkaa olla sillä asteella, että kun vierasta työvoimaa on liian kallista pitää, niin vain harvoista tulee muita, kuin oman perheen työllistäjiä koska kukaan ei uskalla kalliiden palkka- ja muiden oheiskustannusten vuoksi laajentaa.
Käsite on näin saanut Etelä-Pohjanmaalla positiivisen merkityksen, lisäykseksi vielä että Nokiassa näemme pahan oikean alkusyyn ja se on ahneus!
- Minkäslainen loppu se tuollaisella alkusyyllä olikaan?
Panee vähän miettimään, vai paneeko?
Kovin paljon tulee mietittyä maamme tämänhetkistä tilaa. Sen pysähtynyttä kehitystä ja taantuvaa taloutta. Aikaisemmin olen jo eräässä bloggissani kysynyt miten me aiomme elää - pysymmekö me hengissä ja onko meillä tulevaisuutta, vai olemmeko kenties kävelleet jo onnemme ohi, niin että ainoa suunta olisi jatkuvasti alaspäin.
Minun on hyvä näkijänä ja kokijana arvostella nykyistä valtionhallintoa, myös nykyistä elinkeinnnnoelämämme johtoa, ammattiyhdistysliikettä, yleensä kaikkia. Seitsämänkymmenen vuoden aikana on tullut niin paljon uudistuksia ja parannuksia, että niiden vaikutus on käntynyt päivastaiseksi ja nyt siis elämme takaperoisen kehityksen olotilassa. On todellakin hyvä arvostella, kun vertaukskohdan voi vallan hyvin ottaa pisteestä nolla. Ajasta jolloin ei yksinketaisesti ollut mitään, sillä se mitä vähä mitä oli ollut oli kulunut sodan aiheuttamissa kustannuksissa ja sen jälkeiset kahdeksan vuotta kuluivat naapurin sotakustannusten maksamisessa - sodan, johon he itse olivat syypäitä. Siis ainoa, mitä oli voitettu oli vapaus. Vapaus yrittää. Vapaus tehdä työtä. Vapaus yrittää saada itselle isompi tuolokakku, leveämpi leipä ja turvattu tulevaisuus. Tästä olen jauhanut jo niin usein, että seuraavaksi kirjoitan vielä koko pitkään tien historian.
Nimittäin; Nyt huomaan, että olen jo liian monta kertaa vedonnut oman sukupolveni uhrauksiin ja aikaanssaannoksiin ja tiedän etteivät ne istu nykypäivään. Nykypäivällä on omat sankarinsa omat kutsumuksensa, kohtalonsa ja urotyönsä. On missinsä, hymypoikansa ja Aleksander Stubb... Oikeastaan on hyvä ettei tätä möyhäkkää enää kovin kauan tarvitse sietää, eihän tämä enää sataa vuotta kestä. Kutenkin on asioita jotka jurppivat yhä edelleen ja ne liittyvät suomalaisten saamattomuuteen. Nokian puhelimet rasittavat ajatuksiani yhä edelleen, koska miellän kansainväliseen teollisuuteen sotkeutumisen ja tuotannon siirtämisen halvan työvoiman maihin syyksi, jolla hyvä homma kaadettiin. Koko Nokia-homma oli sattuman luoma mahdollisuus johon meillä oli etulyönti, ja niin sitten kävi, että pikaisesti pystytetty korttitalo romahti, kiitos vastuuhenkilöiden, jotka eivät jääneet palkkojaan paitsi. Työllisyydellemme koitui paha takaisku, samoin valtion ja kuntien taloudelle. Jenkit veivät meiltä kultamunia munineen kukon ja saavat sen kyllä vielä muniman. Meille puolestaan jäi jämät, lisäksi saatiin uusi ulkomainen johtaja lyömään löylyä rippeisiin. Toki kyseisen bisneksen tukijalka, tukiasema-bisnes ei liene hassumpi, mutta se jää torsoksi ilman varsinaista käyttöjärjestelmää - kännyköitä.
Nokia oli hontelo jättiläinen, jonka vaikutus ulottui maamme vientimääriin, veronmaksajana se oli kuitenkin ylivertaista luokkaa, jonka poistuminen oli omiaan aiheuttamaan valtiolle kassakriisin, samoin Suomelle työllisyysongelman, joka jää köyhtyvälle maalle pysyväksi. Sampo syötiin siinäkin merkityksessä, kun ammattiliitoilla on tapa ulosmitata kaikki lihavien vuosien kasvu välittämästi kulutukseen, muistamatta tulevia laihoja vuosia eikä valtiolla ole puskurirahastoja, mikä sitten merkitsee verotuksen kiristymistä. Etuudet on vaadittu etukäteen, niin ettei niitä sitten huonojen vuosien tullessa enää ole..
Kun suu on pantava säkkiä myöten ja kun taso on pakko säilyttää (eikä se säily sittenkään) on kiristettävä veroja, leikattava etuuksia, valtion myytävä yhtiöitään ja muuta omaisuuttaan vuotavan saulansa tilkkimiseksi ja nyt on sitten viinakaupan vuoro. Altia aiotaan myydä, firma joka tekee meille kallista ja virolaisille halpaa koskenkorvaa, jota meikäläiset raijaavat selkä vääränä takaisin tuottajamaata halvempaan hintaan. Me siis näin verovaroin elätämme myös virolaisia, mutta kautta historian he ovat osoittaneet etevämmyytensä. Kansa joka saavuttaa meidän satavuotisen tasomme vajaassa kahdessakymenessä vuodessa on kaiken ansainnut...
- Kai he Altian ostavat?
Koti-Suomeen palatakseni: valtion kunnille säätämät pakolliset menot ahdistavat köyhiä kuntia, niin että jos demokratia toimisi olisi kuntien verokertymät tasattava keskenään niin, että verot ja palvelut olisivat koko maassa kaikille samat, mutta miten? Joka tapauksessa asiaa olisi alettava pohtimaan.
Kunnallisesta kannustavuudesta ja yksityisyritteliäisyydestäkin: Pohjois-Savolainen Keiteleen kunta laati 1960 -1970 luvuilla kehittämissuunnitelman ystäväni kunnanjohtaja Osmo Kärkkäisen aloitteesta. Alku oli haparoivaa ja vastuut olivat niin kunnalla kuin yrittäjksi alkaneillakin melkoisen mittavat, mutta uskallusta oli ja taito kehittyi vuosien mittaan. Tänä päivänä Keitele on tietääkseni melkoisen hyvässä myötätuulessa ja tuo kokonaisvaltainen, kunnan johdolla tapahtunut suunnitelmallisuus ja hyvien yrittäjien kotiutuminen paikkakunnalle antaa kunnalle nyt melkoisen itsenäisyyden suojan, hyvän työllisyyden ja vakaan talouden.
Parintuhannen hengen Kyyjärvellä puolestaan yksityinen yrittäminen on nostanut sikäläisen elemennttejä ja sementtituotteita valmistavan Löytösten veljesten Betset Oy:n vaatimattomasta alusta miljoonaluokkaan. Muistan hyvin kun pienen talon pihassa 1960-luvulla aloitti isä - pienten poikien seuratessa vierellä - käsipelissä sementtitiilien ja kaivonrenkaiden tekemisen, nyt pojat tekevät valtavia elementtejä monella tehtaaltaallaan ja myyvät niitä ulkomaita myöten, onpa Betsetillä tekopaikkoja kotirajojen ulkopuolellakin - tietääkseni ainakin Veäjällä. Ja perhe on todistettavasti luonut tulevaisuutensa itse..
Kateudesta sanotaan, että se on kaiken pahan alku ja juuri, mutta Etelä-Pohjanmaalla se ei pidä paikkaansa: Maakunta on täynnä pienyrityksiä. Kun joku alkaa tekemään jotakin, alkaa kateellinen naapuri kehitellä ja valmistaa toista tuotetta. Sääli vaan, että kaikki liiketoiminta alkaa olla sillä asteella, että kun vierasta työvoimaa on liian kallista pitää, niin vain harvoista tulee muita, kuin oman perheen työllistäjiä koska kukaan ei uskalla kalliiden palkka- ja muiden oheiskustannusten vuoksi laajentaa.
Käsite on näin saanut Etelä-Pohjanmaalla positiivisen merkityksen, lisäykseksi vielä että Nokiassa näemme pahan oikean alkusyyn ja se on ahneus!
- Minkäslainen loppu se tuollaisella alkusyyllä olikaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti