KAIKKI RAHA KAHISEE

RAHAA. RAHAA, - KAIKKI RAHA KAHISEE...

Siitä puhe, mistä puute eikä rahaa koskaan ole liian paljon.  Jatketaan siitä - hyvä aihe! 

Veronmaksajaa askarruttaa valtion rahan käyttö ja askarruttaa se eläkeläistäkin.  Eläkkeistäkin maksetaan veroa ja me, jotka saimme eläkepäätöksemme jo ennen rahan uudistusta, tai heti sen jälkeen olemme kärsineet asiasta enemmän kun tarpeeksi.  Lieneekö ollut, että uudistuksen alkuvosina ajateltiin kaikki vielä markka-arvoisina, hinnat ja ansiot, niin tavallaan kaikki oli jämähtänyt pitkäksi ajaksi aikaisempien vuosien tasolle, ennen kuin varsianinen kehitysbuumi alkoi.  Hinnat nousivat ja palkat niin ikään, mutta eläkkeet jäivät kompastelmaan.  Jäivät kaikesta jälkeen, vaikka olivat sitä jo ennestään.  Alkuunhan eläkkeet jonnekin 1980-luvun paikkeille saakka seurasivat 60% alkamisen pohjalta täysimääräisenä palkkaindeksiä, niin, että 60-70 luvun eläkeläiset saivat lopulta enemmän kuin tuplat entisestä palkastaan, ennen kuin eläkkeitä huomattiin leikata.  Leikkaus suoritettiin melko kohtuullisesti: puolet elinkustannusten mukaan, puolet indeksin mukaan.  90-luvun laman aikana Paavo Lipposen hallitus rahaa tarvitessaan leikkasi vielä lisää.  Keksittiin käyttää nk. taitettua indeksiä, jonka mukaan leikkaus tehtiin 80% elinkustannusten ja 20% palkkaindeksin mukaan.  Tuo taitettu indeksi oli tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta se jäikin pysyväksi..? 

Haloo!  Hallitus.  Meillä eläkeläisillä olisi vähän saatavia.  Taitettu indeksi on ollut väliaikainen jo kaksikymmentä vuotta!  

- Ja taitaa jäädäkin!  

 Kataisen naama punottaa hikisenä ja kädet vapisevat rahan puutteesta.  Ja kuitenkin persaukisen valtion nimissä pääministerillä on otsaa satuilla EU;n herroille, että täältä pesee vielä toisetkin Kreikan mokomat.  Jalojen aatteiden alttarille ollaan valmiit kantamaan kansan viimeinenkin ropo.

Eläkkeet olivatkin mielessäni.  Kuukauden ensimmäisenä päivänä ne tulevat, sitten seuraa nettipankissa niiden ohimarssi ja niillä maksetaan mitä jaksetaan, lopuille  etsitään kuukauden puolevälin jälkeen  mitä jäi maksamatta.Tämähän on vain elämää ja tuo kaikki kuuluu siihen.

SUOMI alkaa olla lamassa.  Hallitukselta on pallo hukassa, mutta ei meillä koskaan ole tällaista hallitusta ollutkaan, joka päättää, että kaikki päätökset jätetään seuraavan hallituksaen toteutetattaviksi.  Kansaa latoo jatkuvana jonona kilometritehtaalle.  - Järjestetään töitä!  Kyllä, mutta mitä ja mistä, kun (kaikki) kotimaiset firmat ulkoistavat tehtävänsä Atk:ta myöten halvan työvoiman maihin, toisin nyt on jo osa tuonut ne taksin kotimaahan laadun vuoksi, vaikka vielä onkin niitä, jotka mielivät lisätä voittojaan suolamalaisen työntekijän selänahan hinnalla.  

Tässä yhteydessä nousee esiin Osuuspankki-Pohjola, joka yhteisvastuullisena pellervolaisena toimijana aikoo kruunata erään parhaista tulosvuositaan sanomalla tietokonepuolen työntekijät irti.  Miksi ei jo htajia ulkoisteta, nehän eniten kustannuksia tuottaa..? Pankilla on tosin juuri edessään matokuuri, Pohjola-Pankkiahan ostatellaan kokonaisuusdessaan Osuuspankkiryhmälle. Kolme miljardia euroa on Pohjolan osakkailla tiedossa jakoon rahaa, kenellä sitten eniten osakkeita lieneekään, niinpä luulenkin, että piakkoin tulee liuta hyvin rikkaita ihmisiä.
                                               
Talousoppineet kehoittvat viennin hiipuessa lisäämään kotimaista kulutusta, mutta se lienee vähän vaikea totetuutta.  Ne joilla on hyvät työpaikka, hyvä palkka, tai hyvä eläke ovat tehneet jo kestohyödyke hankintansa ja heidän normaali kulutustavaroiden tarpeensa on nähdäkseni vakio.  Ostetaan sitä mitö akuutisti tarvitaan ja mikä ostettaisiin, ainoa ryhmä, johon kehoitus voisi purra on työttömät ja pieneläkeläiset, mutta heidän kulutustottumuksiaan säätelee rahan niukkuus. Tässä kohden voisi osaltaan auttaa luopuminen taitetusta indeksistä ja palata kohtuulliseksi koettuun puoliväli-indeksiin, jolloin markkinoille tulisi lisää ostovoimaa eläkerahastoista vapautuvan rahan lähtiessä kiertämään.  On melko varmaa, että toimenpide auttaittaisi kotimaisen kulutuksen elpymistä, koska kyseisen ryhmän kestohyödykeiden hankinnat laahaavat aina viimeisinä ja nyt pääsisivät  purkautmaan.  Lisäksi paitsi että toimenpide olisi tuloeroja kaventava ja oikeuden mukainen, olisi se verrattain vähällä rahalla toteuttavissa.  Eläkerahastoissa makaa 150 miljardia rahaa, joten oikeudenmkaiseen  nostoon olisi  varmasti varaa.  Mitä eläkepommin laukaeamiseen tulee, ilman kattoa se laukeaa vuoren varmasti aikanaan ylisuurien eläkkeiden vuoksi.  Eläkekattohan  poistaisi myös työurien pitentämisen tarpeen.

Eläkkeille on säädettävä kohtuullinen katto, kuten muissakin pohjoismaissa on tehty.  Ei ole mitään mieltä siinä, että ikänsä hyvin ansainneet, sijoittaneet ja säästäneet ihmiset saavat tuhansia euroja eläkkeenä hyvinvointinsa lisäämiseen, suurimman osan kansasta eläessä kädestä suuhun, jopa alle 1.000:lla eurolla. 
Ajatus, että "minun eläkkeeni, palkkani mikä tahaansa palkkioni on yhteiskunnan, kaikissa kuluissa häviävän pieni osa", mutta kun kaikilla meillä on inhimillinen taipus tämän suuntaiseen ajatteluun, syntyy näistä extroista valtavat kokonaissummat niin, että vain solidaaris-moraalisella yhteiskunta-ajattelulla voisi se ehkä olla poistettavissa.  Sama koskee myös liike-elämää, missä ylisuuret palkat ja perusteettomat optiot antavat ympäristölle ja muulle työyhteisölle negatiivistä singaalia.  Finnair omalaatuisena yhteiskunnallisena, tappiota tuottavana yrityksenä näyttää esimerkkiä siitä miten tuottamatonta johtoa palkitaan toimivan henkilöstön syrijimisenä.  Jos tulevaisuudessa kävisi niin, että Finnair joutuisi selvitystilaan olisi kysymyksessä selvä epäoikeuden mukainen varojen siirto veronmaksajajilta tuohon tilanteeseen johtaneen johdon kyseiseen pisteeseen asti saamiin palkitsemisiin. 

Esimerkki:  Jyväskylän kaupunginjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja lähtevät Kiinaan. Kaupungin kulut matkasta 2.700 euroa, yhteensä 5.400,00.  Kaupungin henkilöstökulut vuosittain yli puolet kokonaiskuluista, summa siis aivan mitätön niihin suhteutettuna, mutta kun matkalla tuskin on kaupungille mitään hyötyä, menetetään siinä  jo 1 - 2:n  työntekijän kuukausipalkan verran ylimääräistä rahaa.  Jos kaikkilla kaupungin viran- ja toimenhaltijoilla olisi samat mahdollisuus matkaan olisi se "heiän kohdaltaan" ehkä pieni raha, mutta sopii kysyä miten paljon se lisäsi p-aukisen kaupungin kokonaiskuluja?  Luulen, että hyvin monet jyväskyläläiset toivottaisi matkalaiset ilomielin matkaan, jos heille tarvitsisi ostaa vain menolippu, tosin niin ollen ja tässä tapauksessa voisi matkalle lähteä useampiakin. 

Ja mitä tuo solidaaris-moraalinen yhteiskunta-ajattelu pitää sisällään?  Liian paljon. että se voitaisiin yleisesti hyväksyä joksikin yleiseksi perusteeksi.  Lähtipä yksilö miten aatteeliselta pohjalta tahansa yjamaan yhteiskunnalisia asioita, oman aseman kohoamisen muota pääsee itsekkyys-ajattelimen irti.  Kuitenkin kyseistä ajattelutapaa pitäisi soveltaa kaikissa yhteiskunaalisissa toimissa.  Kun me valitsemme edustajiamme eduskuntaan ajamaan asioitamme, saamme huomata heidän ainakin jossakin muodossa käyttävän luottamustamme väärin.  Palkkahan heielle tulee ajallaan, mutta olipa mikä asia hyväänsä kysymyksessä, joku heistä pinnaa aina.  Osa heistä on poissa meitä koskevista tärkeitä asioista päätetäessä, jopa äänestyksistäkin, sen näyttää TV-ruutu.  Mielestäni - tähän viitaten - kansanedustajan palkkio olisi muutettava kellokortin mukaan maksettavaksi tuntipalkaksi. 

Lauantaiaamuna 1.2. prof.Vesa Puttonen antoi säästötoimille oikean suuntaisia vihjeitä joista eräs koski lasten päivähoitoa - jos jompi kumpi vanhemmista on kotona ei lapset tarvitse julkista päivähoitoa. Samoin opintoraha ei saisi olla itsestään selvyys, vaan sitä myönnettäisiin opintosaavutukset huomioon ottaen soliaalisin perustein, harkinnanvaraisesti.  Oman sukupolveni kolulaiset ja opiskelijat joutuivat maksamaan kaikki kustannuksensa itse, ensin vanhempiensa avustamina, pitemmälle ehdittyään  lainoilla.  Kun kotikunnassani Konnevedellä ei ollut oppikoulua jouduin lähtemään Rautalammille, sittemmin Suolahteen ja asumaan vuokralla.  Tuohon aikaan useimmissa kuoluissa oli vielä lukukausimaksut.  Ajateltiin, että  koulunkäynti ja opiskelu oli omaa panostusta omaa tulevaisuutta varten ja niinhän se on nykyäänkin.  Omana kouluaikanani ei ollut edes edullisia opintolainoja.  Tietysti tuolloin jäi monta lahjakasta, varatonta nuorta ilman koulusta, mutta jos edistystä pitäisi olla tapahtunut, kaikki opitotuet olisi pitänytkin säätää - kuten Puttonen mainitsee - maksettaviksi sosiaalisin perustein porrastettuina. 

Laitanpahan tämän jo esille, jatketaan jos mahdollista.