TTT - TYÖTTÖMYYDEN TEKEMISEN TAITO
Takavuosina "tulkittiin" tietyissä piireissä" lyhennys TTT - Työväen taloudellinen tutkimuslaitos: Työttömyyden tekemisen taidoksi. Ehkä se joskus sitä olikin. Sehän punnitsi taloudellisia eroja tutottavuuden mukaan ja tähän asti kaikki ennakkoon lasketut kasvuodotukset onkin vuosi toisensa jälkeen ulosmitattu jo ennalta, ellei muuten niin uhkaamalla lakolla, joka on aina painava työtaistelumuoto, mutta josta loppujen lopuksi ei ole hyötyä kummallekaan osapuolelle. Vaikka palkat nousisivatkin, ansionmenetyksissä tuli joka tapauksessa takkiin, tuotannon menetyksissä kärsisi samoin työnteettäjä. Valtioiden välillä tehdyt sopimukset velvoittavat puolestaan yrittäjiä, tavaran toimittajina ja jokainen lakolla ulosmitattu penni on suhteutettava toimitusaikaan.
Lakot oli hyvä kiristyskeino sotakorvaustoimitusten aikana jolloin niihin ei todellakaan olisi ollut varaa, vaan oli kuitenkin. 50- ja 60-luvuilla ei ollut talvea etteivätkö Niilo Vällärin komennossa olleet jäänmurtajat olisi olleet lakossa muutaman kovimman pakkasviikon, myös korpilakkoja oli tuon tuostakin. Silloin toimitukset eivät saaneet myöhästyä, koska sakot nousivat huomattavan suuriksi ja ennen kaikkea luottamuksen säilyttämiseksi aikatauluissa piti pysyä, niinpä työntekijöillä oli oiva tilaisuus hankkia ylimääräisiäkin etuja. Tuohon aikaan lakot saattoivat käydä väkivaltaisiksin, mm Kemissä 18.8.1949 konepistoolein aseistettu poliisi käytti lakon taltuttamisessa sisäministeri Fagerholmin (sd) käskystä kovia, jolloin kaksi lakkolaisista sai surmansa. En tiedä, joko kyseinen tutkimuslaitos tuohon aikaan oli toiminnassa, mutta nykyään se on, tosin päivastaisen instanssin käytössä.
Työnantajat ovat työttömyyden tekemisen taidon nyky-arkkitehtejä. Päivä toisensa jälkeen kuulemme yt-neuvotteluista ja tehtaiden sulkemisista. Teollisuuslaitosten myymisestä, tai tuotannon siirtämisestä ulkomaille. Muulla ei ole väliä, kuin että saadaan kahmittua yhä suurempi osa tuotannon arvosta omaan pussiin ja voitot kotiutettua veroparatiiseihin. Eikä seikkaileminen pykäläviidakossa ole vaikeaa, kun hyväveli-verkosto ulottuu lainsäätäjistä sen toimeenpanijoihin saakka. Finnairin tapaus Mika Vehviläinen - Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen Harri Sailas - syyttäjä Jorma Kalske, jätti ruman uskottavuusjäljen kansalaisten oikeustajuun. Keino kuin keino rahastaa miljoonia ei ole rikos, kun se saadaan junailtua porsaanreikiä käyttämällä. Kun sata ihmistä menettää toimeentulonsa, voi yksi pomo saada parimiljoonaa extraa ja näitä pomoja on meillä paljon. Finnair ulkoistaa palvelujaan eikä se ole ihme, kun oletettavasti koko Finnair alkaa olla ulostuskunnossa, mutta ihmetellä täytyy, miten jokin johtaja voi olla viidenkymmenen duunarityövuoden arvoinen? Entä kultaiset kädenpuristukset ja jätti eläkkeet. Tässä yhteydessä kysyisin jälleen eikö meille länsinaapuriemme mukaan voisi saada eläkekattoa?
Ja sitten ne muut sadat voitontavoittelussa ulkomaille myydyt tuotannon alat, nekin jotka paitsi työllisyyden ja kansallisen hyvinvoinnin takia, myös mahdollisen poikkeustilan tullen olisivat välttämättömiä ovatkin jo toinen asia. Oma puolustustarviketeollisuutemmekin on ajettu alas. Ampuma-aseteollisuus, Valmet-Tikka myytiin italialaiselle Berettalle, Valtra amerikkalaiselle Agolle, Sisu-Auto ranskalaiselle Renaultille, Kemiran ammus- ja räjähdysainetuotanto norjalaiselle Nammolle, saman firman lannoitetutanto niin ikään norjalaisille - muistaakseni Hydrolle. Kulutustavaroista Marli ruotsalaisille, Huhtamäki ja Merijal hollantilaisille ja listaa voisi jatkaa Mehiläisen retostelusta ruotsalaisten kanssa veroparatiisien sylttytehtaille johtaviin sairaanhoitorahoihin saakka.
Viimeisimpiä surullisia tarinoita liittyy suureen ja mahtavaan Nokiaamme. Kari Kairamo, joka luonnosteli sille linjan ja loi perustan matkapuhelimien tuotannolle ei jaksanutkaan viedä hanketta päätökseen. Loppuiko häneltä usko? Pelkäsikö hän epäonnistuvansa jättisijoituksissaan? Jokatapauksessa hän kattoi Ollilalle valmiin pöydän, jota tämä oivalsi välittömästi hyödyntää. Amerikasta hän toi ruton lailla levinneen optiobasillin - johtajien sitouttamiseen, toisin sanoen palkkajohtajille jättiläismäisen etuoikeuden firman tuottoon. Osakeyhtiöissähän tuotto - voitto jaetaan osakkaille osinkoina, optioissa johtajat rahastavat ennakoidusta tuloksesta pörssipelurien tavoin ja todellakin. Ei tarvitse kun kertoa suurehkosta tilauksesta, koronlaskusta, tai Taiwanin maanjäristyksestä yleensä mistä tahaansa, niin kurssit pomppaavat hetkessä, jolloin tänään toiset voittavat ja huomenna toiset häviävät, niinpä pidänkin pörssiä enemmän huhujen huutokauppana, kuin todellisuuteen nojautuvana arvonmittarina.
Nokia oli jo alun alkaen tuomittu luhistumaan, sen yllä oli olemassa uho ja tuho. Ei yksikään jättiyritys voi toimia niin kapeilla hertioilla loputtomiin, kuin mitkä Nokialla oli. Kaikki muu toimintaa tukeva teollinentuotanto, televisiot, tietokoneet, kaikki alalan elkroniikka oli myyty pois ja karsittu alkuaikojen rahoitusvaikeuksien vuoksi, miksi niitä ei perustettu voittojen kerääntyessä uudelleen Nokian perustoimintaa tukemaan? Kilpailjat rakensivat hiljaisuudessa, kun Nokiaa seurasi skandaali toisensa jälkeen. Tehtaita muutettiin maasta toiseen halvempien kustannusten perässä. Nykyisen suomalaistehtaiden alasajon ohella mieleenjääneimmistä toilauksista oli saksalalaisen Bocchumin tehtaan lopettaminen uuden Romaniassa avattavan tehtaan tieltä, jolloin Nokia väläytteli "isoja" rahojaan maksamalla irtisanotuille saksalaisille työntekijöilleen melkoisen mukavat eroajaiset, mitä missään muualla ei tietääkseni ole tapahtunut. Romanian tehdaskin lienee jo hiljentynyt, jatkoon jäävät loppujen lopuksi vuoren varmasti vain Kiina ja Intia, joissa tehdään ja myydään halpoja puhelimia, älypuhelimet kun ovat Nokialla jo syötyä kauraa. Hyvän firman päätoiminta kuuluu sinne missä se sijaitsee, antaa työntekijöilleen elämisen varmuus ja pelata muuttuvassa maailmassa kehityksen ja osaamisen perustella. Nokia oli ja lienee vieläkin suomalainen, siksi perustuotannon tulisi kuulua tänne. Olisihan mielenköyhää jos Volkswagen, tai Mercedes Benz siirtelisivät päätehtaitaan kotimaasta muualle - vallitsevien konjunktuurien mukaan, niin kuin nyt Nokia teki: Suomelle jäi luu käteen Suomessa luodusta teollisuudesta, Ollila ja herrat kyllä saivat saatavansa osaamalla lähteä ajoissa uppoavasta laivasta. Hyvät Symbian- ja Meego-alustat romuutettiin siirtymällä Windowsiin - joka ei sinänsä liene androidia huonompi, mutta Nokian negatiivinen julkisuus painaa niin paljon, että tarvitaan todella suuria erehdyksiä kilpailijoilta, jotta jotakin entisestä menestyksestä saataisiin takaisin.
Kun japanilaiset 1960 - 70 luvuilla päättivät panostaa elktroniikkaan he peruskouluttivat 7 miljoonaa ihmistä, joista sitten valikoitiin osa yhä korkeammalle ja korkeammalle kehtiystasolle koulutettavaksi. Näin he loivat valtavan teollisuudenhaaran; Panasonic, JVC, National, Tosihiba, Mitsubishi...ym, ym... ovat esimerkkejä ja ne seisovatkin vakaalla ja laajalla pohjalla, niin ettei niitä heilauta muutaman jollakin alalla tapahtuva pudostus. Kyseiseen aikaan, seurasimme kuinka japanilaiet kiertelivat kamerat kaulassa eurooppalaisilla messuilla ja heille hymyiltiin vinosti - "He kopioivat!" oli yleinen toteamus, mutta he eivät ainoastaan kopioineet, vaan tekivät parempia, Tuolloin vuonna 1960 japanilaisen keskipalkka oli n. $ 100/kk, mutta he uhosivat, että viidessäkymmenessä vuodessa he saavuttaisivat amerikkalaisen elintason. Saavuttivat jo paljon aiemmin ja ajoivat ohi...
Takavuosina "tulkittiin" tietyissä piireissä" lyhennys TTT - Työväen taloudellinen tutkimuslaitos: Työttömyyden tekemisen taidoksi. Ehkä se joskus sitä olikin. Sehän punnitsi taloudellisia eroja tutottavuuden mukaan ja tähän asti kaikki ennakkoon lasketut kasvuodotukset onkin vuosi toisensa jälkeen ulosmitattu jo ennalta, ellei muuten niin uhkaamalla lakolla, joka on aina painava työtaistelumuoto, mutta josta loppujen lopuksi ei ole hyötyä kummallekaan osapuolelle. Vaikka palkat nousisivatkin, ansionmenetyksissä tuli joka tapauksessa takkiin, tuotannon menetyksissä kärsisi samoin työnteettäjä. Valtioiden välillä tehdyt sopimukset velvoittavat puolestaan yrittäjiä, tavaran toimittajina ja jokainen lakolla ulosmitattu penni on suhteutettava toimitusaikaan.
Lakot oli hyvä kiristyskeino sotakorvaustoimitusten aikana jolloin niihin ei todellakaan olisi ollut varaa, vaan oli kuitenkin. 50- ja 60-luvuilla ei ollut talvea etteivätkö Niilo Vällärin komennossa olleet jäänmurtajat olisi olleet lakossa muutaman kovimman pakkasviikon, myös korpilakkoja oli tuon tuostakin. Silloin toimitukset eivät saaneet myöhästyä, koska sakot nousivat huomattavan suuriksi ja ennen kaikkea luottamuksen säilyttämiseksi aikatauluissa piti pysyä, niinpä työntekijöillä oli oiva tilaisuus hankkia ylimääräisiäkin etuja. Tuohon aikaan lakot saattoivat käydä väkivaltaisiksin, mm Kemissä 18.8.1949 konepistoolein aseistettu poliisi käytti lakon taltuttamisessa sisäministeri Fagerholmin (sd) käskystä kovia, jolloin kaksi lakkolaisista sai surmansa. En tiedä, joko kyseinen tutkimuslaitos tuohon aikaan oli toiminnassa, mutta nykyään se on, tosin päivastaisen instanssin käytössä.
Työnantajat ovat työttömyyden tekemisen taidon nyky-arkkitehtejä. Päivä toisensa jälkeen kuulemme yt-neuvotteluista ja tehtaiden sulkemisista. Teollisuuslaitosten myymisestä, tai tuotannon siirtämisestä ulkomaille. Muulla ei ole väliä, kuin että saadaan kahmittua yhä suurempi osa tuotannon arvosta omaan pussiin ja voitot kotiutettua veroparatiiseihin. Eikä seikkaileminen pykäläviidakossa ole vaikeaa, kun hyväveli-verkosto ulottuu lainsäätäjistä sen toimeenpanijoihin saakka. Finnairin tapaus Mika Vehviläinen - Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen Harri Sailas - syyttäjä Jorma Kalske, jätti ruman uskottavuusjäljen kansalaisten oikeustajuun. Keino kuin keino rahastaa miljoonia ei ole rikos, kun se saadaan junailtua porsaanreikiä käyttämällä. Kun sata ihmistä menettää toimeentulonsa, voi yksi pomo saada parimiljoonaa extraa ja näitä pomoja on meillä paljon. Finnair ulkoistaa palvelujaan eikä se ole ihme, kun oletettavasti koko Finnair alkaa olla ulostuskunnossa, mutta ihmetellä täytyy, miten jokin johtaja voi olla viidenkymmenen duunarityövuoden arvoinen? Entä kultaiset kädenpuristukset ja jätti eläkkeet. Tässä yhteydessä kysyisin jälleen eikö meille länsinaapuriemme mukaan voisi saada eläkekattoa?
Ja sitten ne muut sadat voitontavoittelussa ulkomaille myydyt tuotannon alat, nekin jotka paitsi työllisyyden ja kansallisen hyvinvoinnin takia, myös mahdollisen poikkeustilan tullen olisivat välttämättömiä ovatkin jo toinen asia. Oma puolustustarviketeollisuutemmekin on ajettu alas. Ampuma-aseteollisuus, Valmet-Tikka myytiin italialaiselle Berettalle, Valtra amerikkalaiselle Agolle, Sisu-Auto ranskalaiselle Renaultille, Kemiran ammus- ja räjähdysainetuotanto norjalaiselle Nammolle, saman firman lannoitetutanto niin ikään norjalaisille - muistaakseni Hydrolle. Kulutustavaroista Marli ruotsalaisille, Huhtamäki ja Merijal hollantilaisille ja listaa voisi jatkaa Mehiläisen retostelusta ruotsalaisten kanssa veroparatiisien sylttytehtaille johtaviin sairaanhoitorahoihin saakka.
Viimeisimpiä surullisia tarinoita liittyy suureen ja mahtavaan Nokiaamme. Kari Kairamo, joka luonnosteli sille linjan ja loi perustan matkapuhelimien tuotannolle ei jaksanutkaan viedä hanketta päätökseen. Loppuiko häneltä usko? Pelkäsikö hän epäonnistuvansa jättisijoituksissaan? Jokatapauksessa hän kattoi Ollilalle valmiin pöydän, jota tämä oivalsi välittömästi hyödyntää. Amerikasta hän toi ruton lailla levinneen optiobasillin - johtajien sitouttamiseen, toisin sanoen palkkajohtajille jättiläismäisen etuoikeuden firman tuottoon. Osakeyhtiöissähän tuotto - voitto jaetaan osakkaille osinkoina, optioissa johtajat rahastavat ennakoidusta tuloksesta pörssipelurien tavoin ja todellakin. Ei tarvitse kun kertoa suurehkosta tilauksesta, koronlaskusta, tai Taiwanin maanjäristyksestä yleensä mistä tahaansa, niin kurssit pomppaavat hetkessä, jolloin tänään toiset voittavat ja huomenna toiset häviävät, niinpä pidänkin pörssiä enemmän huhujen huutokauppana, kuin todellisuuteen nojautuvana arvonmittarina.
Nokia oli jo alun alkaen tuomittu luhistumaan, sen yllä oli olemassa uho ja tuho. Ei yksikään jättiyritys voi toimia niin kapeilla hertioilla loputtomiin, kuin mitkä Nokialla oli. Kaikki muu toimintaa tukeva teollinentuotanto, televisiot, tietokoneet, kaikki alalan elkroniikka oli myyty pois ja karsittu alkuaikojen rahoitusvaikeuksien vuoksi, miksi niitä ei perustettu voittojen kerääntyessä uudelleen Nokian perustoimintaa tukemaan? Kilpailjat rakensivat hiljaisuudessa, kun Nokiaa seurasi skandaali toisensa jälkeen. Tehtaita muutettiin maasta toiseen halvempien kustannusten perässä. Nykyisen suomalaistehtaiden alasajon ohella mieleenjääneimmistä toilauksista oli saksalalaisen Bocchumin tehtaan lopettaminen uuden Romaniassa avattavan tehtaan tieltä, jolloin Nokia väläytteli "isoja" rahojaan maksamalla irtisanotuille saksalaisille työntekijöilleen melkoisen mukavat eroajaiset, mitä missään muualla ei tietääkseni ole tapahtunut. Romanian tehdaskin lienee jo hiljentynyt, jatkoon jäävät loppujen lopuksi vuoren varmasti vain Kiina ja Intia, joissa tehdään ja myydään halpoja puhelimia, älypuhelimet kun ovat Nokialla jo syötyä kauraa. Hyvän firman päätoiminta kuuluu sinne missä se sijaitsee, antaa työntekijöilleen elämisen varmuus ja pelata muuttuvassa maailmassa kehityksen ja osaamisen perustella. Nokia oli ja lienee vieläkin suomalainen, siksi perustuotannon tulisi kuulua tänne. Olisihan mielenköyhää jos Volkswagen, tai Mercedes Benz siirtelisivät päätehtaitaan kotimaasta muualle - vallitsevien konjunktuurien mukaan, niin kuin nyt Nokia teki: Suomelle jäi luu käteen Suomessa luodusta teollisuudesta, Ollila ja herrat kyllä saivat saatavansa osaamalla lähteä ajoissa uppoavasta laivasta. Hyvät Symbian- ja Meego-alustat romuutettiin siirtymällä Windowsiin - joka ei sinänsä liene androidia huonompi, mutta Nokian negatiivinen julkisuus painaa niin paljon, että tarvitaan todella suuria erehdyksiä kilpailijoilta, jotta jotakin entisestä menestyksestä saataisiin takaisin.
Kun japanilaiset 1960 - 70 luvuilla päättivät panostaa elktroniikkaan he peruskouluttivat 7 miljoonaa ihmistä, joista sitten valikoitiin osa yhä korkeammalle ja korkeammalle kehtiystasolle koulutettavaksi. Näin he loivat valtavan teollisuudenhaaran; Panasonic, JVC, National, Tosihiba, Mitsubishi...ym, ym... ovat esimerkkejä ja ne seisovatkin vakaalla ja laajalla pohjalla, niin ettei niitä heilauta muutaman jollakin alalla tapahtuva pudostus. Kyseiseen aikaan, seurasimme kuinka japanilaiet kiertelivat kamerat kaulassa eurooppalaisilla messuilla ja heille hymyiltiin vinosti - "He kopioivat!" oli yleinen toteamus, mutta he eivät ainoastaan kopioineet, vaan tekivät parempia, Tuolloin vuonna 1960 japanilaisen keskipalkka oli n. $ 100/kk, mutta he uhosivat, että viidessäkymmenessä vuodessa he saavuttaisivat amerikkalaisen elintason. Saavuttivat jo paljon aiemmin ja ajoivat ohi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti