Polttonesteiden hinnat - päivitys 17.10.-18.10.2012

SUOMALAISTA ENERGIAPOLITIIKKA?

Eilisaamun lehdessä 26.9.2012 oli uutinen, joka mielestäni kaipaisi tarkennusta, ehkä mahdollista oikaisuakin. Polttoaineiden hinta?  Tällä hetkellä se on korkeimmillaan.  Tiedotteen mukaan väitetään, että  raakaöljyn hinta joka lasketaan dollareissa on noussut koska euron kurssi dollaria vastaan on heikentynyt.  Kuitenkaan asia ei ole ihan näin.  Mahdollista on, että brent-laadun hinta on noussutkin, mutta halvempia laatuja käytetään koko ajan sen ohessa, minkä pitäisi vaikuttaa tasoittavasti kokonaishintaan. Kuitenkin, olipa asianlaita sen  suhteen miten tahaansa, niin on kummallista, että osasyyksi mainitaan euron arvon  heikkeneminen, mikä ei pidä paikkaansa.  Saman aamun noteeraus yhdelle eurolle on $. 1,2943, siis dollarin arvo on päinvastoin laskenut euroa vastaan ja laskeva suunta on vallinnut jo useamman viikon ajan, joten polttonesteiden hinnan olisi pitänyt  sen perusteella laskea.  Jos  tynnyri öljyä maksaa $. 100,00 on sen hinta euroina tämän päiväisen kussin mukaan €. 77,52  Vaihtokurssi ei siis voi olla ainakaan nyt hintaa nostavana tekijänä. Valehdellanko meille?  Tokihan tiedämme, että polttonesteiden hinta muodostuu suurimmalta osalta valmiste- ja liikevaihtoverosta, niin voisi ehkä ajatella litran hinnassa olevan 70-80% veroja.  Koska minulla ei ole tietoa raakaöljyn lähtöhinnasta eikä velmisteveron määrästä, ovat esitetyt kuluttajahinta-arviot otettu näppituntumalla, mutta laskemani lähtöhinta euro/dollari  suhteessa vastaa kyllä todellisuutta.   Meillä maan tapa on, että kun jossakin kuiskataankin hintojen noususta se näkyy heti kuluttajahinnoissa, päivastaisessa tapauksessa kun hinnan alennuksesta on kysymys, se laskee vasta viiveellä eikä lainkaan alennusta vastaavassa suhteessa.

Onko näin, vai eikö ole? 

17.10.2012
Dollarin hintapäivitys euron suhteen
€ 1,00 = $ 1,30442 (dollari heikentynyt) jolloin $ 100,00  öljyn tynnyrihinta laskenut edellisestä laskelmasta euroa 0,86  ja on nyt euroina  76,66 Jos hinta nousee ei syynä ole ainakaan euron kurssin heikkeneminen  dollariin nähden.

18.10.2012
Dollarin hintapäivitys euron suhteen
€ 1,00 = 1,31208   
100 dollarin tynnyrihinta laskenut  ja on nyt €  76,20
Tynnyrihinta laskenut eilisestä euroa  0,46 

Ihan mielenkiinnosta:  12.6.2013 on € 1.00 = $   1.32840 
 Siis:  öljyn tynnyrihinta on tänään    € 75,27
================================================

Kesäkuun 19 päivä 2013 

Seuratessa dollarin eurohintaista sahaamista, ei voi olla panematta merkille, että raakaöljyn hinnan suunta on viime aikoina ollut jatkuvasti alaspäin, niin että:
19.6.2013   vaihtokurssi oli €. 1,00 = $ 1.3403, mikä merkitsee että raakaöljyn hinta edellä esitetyn kurssin mukaan on  nyt tynnyriltä  €.  74,47, joten se on laskenut viimeisten 9 kuukauden aikana,  euroina n. 4,50 dollareina 6,00. Vähittäishinta on kuitenkin pysynyt koko ajan samana.
Missä viipyy polttonesteiden kuluttajahinnan alennus?

===============================

                                                           

TYÖTTÖMYYDEN TEKEMISEN TAITO

TTT - TYÖTTÖMYYDEN TEKEMISEN TAITO

Takavuosina "tulkittiin" tietyissä piireissä" lyhennys TTT - Työväen taloudellinen tutkimuslaitos:  Työttömyyden tekemisen taidoksi.  Ehkä se joskus sitä olikin. Sehän punnitsi taloudellisia eroja tutottavuuden mukaan ja tähän asti kaikki ennakkoon lasketut kasvuodotukset onkin vuosi toisensa jälkeen ulosmitattu jo ennalta, ellei muuten niin uhkaamalla lakolla, joka  on aina painava työtaistelumuoto, mutta josta loppujen lopuksi ei ole hyötyä kummallekaan osapuolelle.  Vaikka palkat nousisivatkin, ansionmenetyksissä tuli joka tapauksessa takkiin, tuotannon menetyksissä kärsisi samoin työnteettäjä. Valtioiden välillä tehdyt sopimukset velvoittavat puolestaan yrittäjiä, tavaran toimittajina ja jokainen lakolla ulosmitattu penni on suhteutettava toimitusaikaan. 

Lakot oli hyvä  kiristyskeino sotakorvaustoimitusten aikana jolloin niihin ei todellakaan olisi ollut varaa, vaan oli kuitenkin.  50- ja 60-luvuilla ei ollut talvea etteivätkö Niilo Vällärin komennossa olleet jäänmurtajat olisi olleet lakossa muutaman kovimman pakkasviikon, myös korpilakkoja oli tuon tuostakin.  Silloin toimitukset eivät saaneet myöhästyä, koska sakot nousivat huomattavan suuriksi ja  ennen kaikkea luottamuksen säilyttämiseksi aikatauluissa piti pysyä, niinpä työntekijöillä  oli oiva tilaisuus hankkia ylimääräisiäkin etuja.  Tuohon aikaan lakot saattoivat käydä väkivaltaisiksin, mm Kemissä 18.8.1949 konepistoolein aseistettu poliisi käytti lakon taltuttamisessa sisäministeri Fagerholmin (sd) käskystä kovia, jolloin kaksi lakkolaisista sai surmansa.  En tiedä, joko kyseinen tutkimuslaitos tuohon aikaan oli toiminnassa, mutta nykyään se on, tosin päivastaisen instanssin käytössä.  

Työnantajat ovat työttömyyden tekemisen taidon nyky-arkkitehtejä.  Päivä toisensa jälkeen kuulemme yt-neuvotteluista ja tehtaiden sulkemisista.  Teollisuuslaitosten myymisestä, tai tuotannon siirtämisestä ulkomaille.  Muulla ei ole väliä, kuin että saadaan kahmittua yhä suurempi osa tuotannon arvosta omaan pussiin ja voitot kotiutettua veroparatiiseihin.  Eikä seikkaileminen pykäläviidakossa ole vaikeaa, kun hyväveli-verkosto ulottuu lainsäätäjistä sen toimeenpanijoihin saakka.  Finnairin tapaus Mika Vehviläinen - Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen Harri Sailas - syyttäjä Jorma Kalske,  jätti ruman uskottavuusjäljen kansalaisten oikeustajuun.  Keino kuin keino rahastaa miljoonia ei ole rikos, kun se saadaan junailtua porsaanreikiä käyttämällä.  Kun sata ihmistä menettää toimeentulonsa, voi yksi pomo saada parimiljoonaa extraa ja näitä pomoja on meillä paljon.  Finnair ulkoistaa palvelujaan eikä se ole ihme, kun oletettavasti koko Finnair alkaa olla ulostuskunnossa, mutta ihmetellä täytyy, miten jokin johtaja voi olla viidenkymmenen duunarityövuoden arvoinen?  Entä kultaiset kädenpuristukset ja jätti eläkkeet.  Tässä yhteydessä kysyisin jälleen eikö meille länsinaapuriemme mukaan voisi saada eläkekattoa?

Ja sitten ne muut sadat voitontavoittelussa ulkomaille myydyt tuotannon alat, nekin jotka paitsi työllisyyden ja kansallisen hyvinvoinnin takia, myös mahdollisen poikkeustilan tullen olisivat välttämättömiä ovatkin jo toinen asia. Oma puolustustarviketeollisuutemmekin on ajettu alas.  Ampuma-aseteollisuus, Valmet-Tikka myytiin italialaiselle Berettalle, Valtra amerikkalaiselle Agolle, Sisu-Auto ranskalaiselle Renaultille, Kemiran ammus- ja räjähdysainetuotanto norjalaiselle Nammolle,  saman firman lannoitetutanto niin ikään norjalaisille - muistaakseni Hydrolle.  Kulutustavaroista Marli ruotsalaisille, Huhtamäki ja Merijal  hollantilaisille ja listaa voisi jatkaa Mehiläisen retostelusta ruotsalaisten kanssa veroparatiisien sylttytehtaille johtaviin sairaanhoitorahoihin saakka. 

Viimeisimpiä  surullisia tarinoita liittyy suureen ja mahtavaan Nokiaamme.  Kari Kairamo, joka luonnosteli sille linjan ja loi perustan matkapuhelimien tuotannolle ei jaksanutkaan viedä hanketta päätökseen.  Loppuiko häneltä usko?  Pelkäsikö hän epäonnistuvansa jättisijoituksissaan?  Jokatapauksessa hän kattoi Ollilalle valmiin pöydän, jota tämä oivalsi välittömästi hyödyntää.  Amerikasta hän toi ruton lailla levinneen optiobasillin - johtajien sitouttamiseen, toisin sanoen palkkajohtajille jättiläismäisen etuoikeuden firman tuottoon.  Osakeyhtiöissähän tuotto - voitto jaetaan osakkaille osinkoina, optioissa johtajat rahastavat ennakoidusta tuloksesta pörssipelurien tavoin ja todellakin.  Ei tarvitse kun kertoa suurehkosta tilauksesta, koronlaskusta, tai Taiwanin maanjäristyksestä yleensä mistä tahaansa, niin kurssit pomppaavat hetkessä, jolloin tänään toiset voittavat ja huomenna toiset häviävät, niinpä pidänkin pörssiä enemmän huhujen huutokauppana, kuin todellisuuteen nojautuvana arvonmittarina.

Nokia oli jo alun alkaen tuomittu luhistumaan, sen yllä oli olemassa uho ja tuho.  Ei yksikään jättiyritys voi toimia niin kapeilla hertioilla loputtomiin, kuin mitkä Nokialla oli.  Kaikki muu toimintaa tukeva teollinentuotanto, televisiot, tietokoneet, kaikki alalan elkroniikka oli myyty pois ja karsittu alkuaikojen rahoitusvaikeuksien vuoksi, miksi niitä ei perustettu voittojen kerääntyessä uudelleen Nokian perustoimintaa tukemaan?  Kilpailjat rakensivat hiljaisuudessa, kun Nokiaa seurasi skandaali toisensa jälkeen.  Tehtaita muutettiin maasta toiseen halvempien kustannusten perässä.  Nykyisen suomalaistehtaiden alasajon ohella mieleenjääneimmistä toilauksista oli saksalalaisen Bocchumin tehtaan lopettaminen uuden Romaniassa avattavan tehtaan tieltä, jolloin  Nokia väläytteli "isoja" rahojaan maksamalla irtisanotuille saksalaisille työntekijöilleen melkoisen mukavat eroajaiset, mitä missään muualla ei tietääkseni ole tapahtunut.  Romanian tehdaskin lienee jo hiljentynyt, jatkoon jäävät loppujen lopuksi vuoren varmasti vain Kiina ja Intia, joissa tehdään ja myydään halpoja puhelimia, älypuhelimet kun ovat Nokialla jo syötyä kauraa.  Hyvän firman päätoiminta kuuluu sinne missä se sijaitsee, antaa työntekijöilleen elämisen varmuus ja pelata muuttuvassa maailmassa kehityksen ja osaamisen perustella.  Nokia oli ja lienee vieläkin suomalainen, siksi perustuotannon tulisi kuulua tänne. Olisihan mielenköyhää jos Volkswagen, tai Mercedes Benz siirtelisivät päätehtaitaan kotimaasta muualle - vallitsevien konjunktuurien mukaan, niin kuin nyt Nokia teki: Suomelle jäi luu käteen Suomessa luodusta teollisuudesta, Ollila ja herrat kyllä saivat saatavansa osaamalla lähteä ajoissa uppoavasta laivasta.  Hyvät Symbian- ja Meego-alustat romuutettiin siirtymällä Windowsiin - joka ei sinänsä liene  androidia huonompi, mutta Nokian negatiivinen julkisuus painaa niin paljon, että tarvitaan todella suuria erehdyksiä kilpailijoilta, jotta jotakin entisestä menestyksestä saataisiin takaisin.

Kun japanilaiset 1960 - 70 luvuilla päättivät panostaa elktroniikkaan he peruskouluttivat 7 miljoonaa ihmistä, joista sitten valikoitiin osa yhä korkeammalle ja korkeammalle kehtiystasolle koulutettavaksi.  Näin he loivat valtavan teollisuudenhaaran; Panasonic, JVC, National, Tosihiba, Mitsubishi...ym, ym... ovat esimerkkejä ja ne seisovatkin vakaalla ja laajalla pohjalla, niin ettei niitä heilauta muutaman jollakin alalla tapahtuva pudostus.  Kyseiseen aikaan, seurasimme kuinka japanilaiet kiertelivat kamerat kaulassa eurooppalaisilla messuilla ja heille hymyiltiin vinosti - "He kopioivat!" oli yleinen toteamus, mutta he eivät ainoastaan kopioineet, vaan tekivät parempia,  Tuolloin vuonna 1960 japanilaisen keskipalkka oli  n. $ 100/kk, mutta he uhosivat, että viidessäkymmenessä vuodessa he saavuttaisivat amerikkalaisen elintason.  Saavuttivat jo paljon aiemmin ja ajoivat ohi...