JOULUN JÄLKITUNNELMIA 2016

JOULUN JÄLLKITUNNELMIA


Melkoisesti aikaa on kulunut jo edellisen blogini julkaisemisesta, mutta  selityksenä siihen mainittakoon, että näin vanhemmalla iällä aika kiirehtii ohi yllättävän nopeasti ja kun siihen lisätään sairaus- ja muut luppopäivät ei aikaa kirjoitamiseen enempää kuin muunkaan hyödyllisen tai hyödyttömän tekemiseen liiemmin jää.   Täytin tässä vällillä vuosiakin, mutta kun niitä alkaa olla niin tavattoman paljon olen lakannut laskemasta niitä, kun ne vaan jakuvasti omia aikojaan lisääntyvät - ja hyvä niin, suurempaa intoa kun ei ole alustakaan tätä elämän juoksua lähteä alkamaan.

Joulun aikaan kuulee myös jouluisia juttuja joissa yleensä pukki ja tontut näyttelevät pääosaa. Joskus vuosikymmeniä sitten oli iltalehdissä juttu, että poliisi oli korjannut Helsingissä jouluyönä kuusitoista humalaista pukkia putkaan, nykyään lienevät tavat siistytyneet ja ilmoituksissan mainostavat autoilevat pukit takaavat lasten iloksi raittiin jouluvierailun, vaan eipä ihan.  Oli nimittäin käynyt jossakin niin, että pukki oli kotiutunut perheeseen peräti pariksi tunniksi.  Osallistunut mm. vapaaehtoisin laukuesityksin ohjelmaan, lahjojen avaamiseen - kai illalliseenkin ja kun hänet vihdoion oli saatu ulos oli hän heti pihassa peruuttanut autollaan rokakatoksen nurin minkä jälkeen olikin sitten vuoro soittaa poliisille.
Sen jälkeen ei enää joulupukkia tarvittu.  Perheen pikkupoika oli säikähtänyt niin perusteellisesti, että joka kerta pukista puhuttaessa hän sävähti ja pukin tavaratalossa nähdessään pillahti itkuun.  Tapahtuma juontuu niin pitkältä ajalta ettei hänen omille lapsilleen ole koskaan tullut joulupukkia eikä ihme.  

Toisenlainen tapaus puolestaan oli sattunut pukkina toimineelle tuttavallemme, kun eräässä perheessä pikkutyttö oli kapsahtanut tuolilla istuvan pukin kaulaan ja ilmoittanut, että "tänään, päivällä minä näin marketissa valepukin, mutta sinua minä rakastan!

Onhan tässä aiheita itänyt, kun vaan saisi niistä jotakin aikaan, mutta odotetaan ja katsotaan, kuitenkin nyt toivotan kaikille lukijoilleni 

Hyvää ja onnellista Uutta Vuotta 2017. 

SOTA JA RAUHA

SOTA JA RAUHA

Televisiossa päätyi juuri BBC:n uusi, hieno filmatisointi Leo Tolstoin romaanista  Sota ja rauha.  Olen joskus vuosia sitten lukenut kyseisen teoksen, joka jo kirjana on erittäin vaikuttava, mutta joka nyt tämän kertainsena elokuvatyöstönä kohoaa kokonaan uusiin ulottuvuuksiin.  Paitsi että se seuraa  Napoleonin venäjänretken historiallisia tapahtumia ovat sen piirtämät henkilökuvat ajatellen sekä aikakkautta, että miljöötä hienosti esilletuotuja. Tunnelmat ja tapahtunat koetaan aitovenäläisen luonteen vomakkailla tunteilla. Tapahtumiin eläydytään ja tilanteiden mukaan tunteiden annetaan räiskähdellä, kuohua ja näkyä kaikessa.  Itku, nauru, ilo ja suru ovat luettavissa niin henkilöiden kasvoilta, kuin heidän muustakin olemuksestaan.

Tarina pitäytyy lähinnä viiden venäläisen aatelissuvun kuvauksessa, vaikka henkilökirjo käsittääkin yli 500 nimeä. Päähenkilö  on kreivi Pierre (Pjotr) Bezuhov.  Hänen lisäkseen romaani tuo esille Bolkonskit, Rostovit, Kulaginit ja Dubreskoit.  Näistä viidestä suvusta muodostuu osa Venäjän tsaariajan suurten kaupunkien serapiirien kuohusta, missä aatelissukujen kohtalot kiertyvät vuorotellen yhteen ja erilleen.  Se kuvaa ihmisten kaksinaismoraalia, heidän tuntemaa aitoa vihaa, surua ja rakkautta. Mestarillisesti siinä kuvataan ihmisiä, erityisesti heidän luonteenpiirteitään.  Pierre itse on kömpelä ja joksenkin saamaton idealisti mutta ei suinkaa tyhmä.  Ainoana, vaikkakin aviottomana poikana hänestä tulee isänsä kuoltua suvun arvonimen ja omaisuuden perijä.

Pierre Bezuhov - Paul Dano     Natasha Rostova - Lily James      Andre Bolgonsky - James Norton

Hän on yksi kolmesta päähenkilöstä.  Muut heistä ovat ruhtinatar Natasha Rostova ja kreivi Andrei Bolgonsky.  Hyväntahotoinen ja vaatimaton, mutta olemuukseltaan  karkea ja kömpelö kreivi Pierre Bezuhov - seurapiiriälykkö on dantemaisesti rakastunut Natashaan, uskaltamatta toivoa neidolta muuta kuin ystävyyttä.  Hän on suuri Napoleonin ihailija, joka hämmästyttää seurapiirit toteamalla Napoleonin onnistuneen säilyttämään valtiomuodon ja saaneen kuitenkin vallankumouksen tulokset säilytettyä.  Isänsä kuoltua hän yllätyksekseen saa hallintaansa koko hänen valtavan omaisuunsa ja huomaa jotuneensa yhtäkkiä sekä Moskovan että Pietarin seurapiirien keskipisteeseen. Kaikista puutteistaan huolimatta hänesstä kehittyy suosittu vävyehdokas köyhtyneille aatelissuvuille, eikä aikaakaan, kun Pierre huomaa olevansa naimisissa -"Teknisessä" avioliitossa kevytkenkäisen ruhtinatar Helene Kuraginin kanssa, mikä avioliitto osoittaa toimivuutensa siten, että Pierre hoitaa kauniin vaimonsa  edustuspuolen ja hyväntahtoisen aviomiehen ystävyydestä nauttivat seurapiiriin kuuluvat herrat rouvan intiimit tarpeet,  Ennen pitkää kreivittären kaksioiselämä paljastuu, ja seuraa kaksintaistelu, jossa Pierre vahingossa onnistuu vakavasti haavoittamaan haastamaansa Dolohovia ja hakee saman tien avioeroa.  Hän matkustaa Moskovasta Pietariin ja liittyy vapaamuurareihin matkalla kohtaamansa - kyseiseen seuraan kuuluvan - herran suosituksesta.  Vapaamuurareiden periaatteiden mukaan hän alkaa yrittää toteuttaa yleishyödyllisiä uudistuksia, mm. talonpoikiensa ja vuokraviljelijöidensä vapauttamista, jotka puolestaan eivät ymmärrä hänen tarkoitusperiään.  Myös vaimolleen hän antaa anteeksi ja lähimmäisenrakkauden puuskassaan kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa pyytää tätä palaamaan takaisin ja sittenhän peli - on pulkassa ja - jatkuu ennallaan.

Dolohov ja Anatoli Kuragin

Natasha Rostovan suku on köyhä ja vaikeuksissa, jota hänen veljensä kaartin upseeri Nikolai tehokkaasti edesauttaa velkaantumalla suunnattoman summan korttihuijari Dolohoville, jonka hänen hyvä isänsä kaikesta huolimatta selvittää.  Erilaisten vaiheiden kautta Natasha rakastuu Andrei Bolgonskyyn ja keisarin tanssiaisissa myös kreivi huomaan Natashan.  Andrei Bolgonsky on leski, hänen vaimonsa on kuollut lapsivuoteeseen ja hänellä on 4-5 vuotias poika.  Sydämensä menttänyt kreivi epäröi, mutta Pierren kehoituksista rohkaistuneena kosii tyttöä ja saa myöntävän vastauksen, kuitenkaan hänen vanha, erittäin rikas  isänsä, vanha kreivi Bolgonsky ei hyväksy avioliittoa suoralta kädeltä, vaan velvoittaa poikansa matkustamaan vuodeksi ulkomaille - Sveitsiin ja Natasha hyväksyy asian luvaten odottaa. 

 Andrei on Armeijan komentaja Kutuzovin esikuntaupseereita jonka Austerlizin tappioon päättyneessä taistelussa saatu haava vihoittuu ja Sveitsissä oleskelu jatkuu pitkää hoitojaksoa seuranneella toipumislomalla. Pierren vaimon veli Anatoli Kuragin, jolla on Puolassa vaimo kiinnittää huomionsa ikävöivään Natashaan.  Tyttö vastustelee, mutta juttu päätyy repivään seurapiiriskandaaliin ja pariskunnan karkaamisyritykseen, joka karahtaa kiville. Hämmentynyt Natasha polttaa sillat Andrein sisareen, Maria Bolgonskajaan ja koko sukuun ilmoittamalla kihlauksen puretuksi, samalla kiihkeästi uhoten aikovansa etsiytyä Anatoli Kuraginin matkaan.  Pierre raivostuu langolleen ja pakottaa tämän lähtemään Moskovasta ja Natashan hän saa jättämään suunnitelmansa kertomalla hänelle tietonsa Anatolin puolalaisesta vaimosta.  Tässä kohden saa katselija havainnollisen kuvauksen siitä miten onnellinen rakkaus yllättäen muuttuu epätoivoksi ja palavaksi vihaksi.

Kuraginit ovat köytynyttä sukua. Anatolin isä yrittää naittaa häntä Andrein sisarelle em. Maria Bolgonskajalle, mutta Anatolin innottomuudesta ja röyhkeästä käytöksestä  suivaantunut Bolgoskaja antaa miehelle hänen toivomansa rukkaset.  Kreivi Bolgonski palaa Sveitsistä, kuulee skandaalista.  Murheen murtamana hän hyväksyy asian ja kieltäytyy tapaamasta Natashaa, saati antamasta hänenelle anteeksi.  

Rostovien taloudellinen ahdinko syvenee. Huikentelevaiselle Nikolai-pojalle etsitään varakasta vaimoa, mutta tämä haluaa ehdottonmasti pysyä uskollisena serkulleen Sonjalle, joka on hänen lapsuudenrakastettunsa.  Suurvaltapolitiiikasssa tapahtuu käänne.  

Napoleon julistaa yksipuolisesti Tilsitissä solmitun rauhansopimuksen pätemättömäksi ja aloittaa hyökkäyksen Venäjälle, missä kärsii raskaan tappion Borodinon taistelussa.  Tämän jälkeen taistelut hetkeksi taukoavat ranskalaisten vetäessä henkeä, venäläiset puolestaan vetäytyessä kenraali Kutuzovin käskystä Moskovan taustamaastoon.

Natasho Rostova - Andrei Bolgonsky

Borodinon taistelun kuvaus on järkyttävä.  Vaikka omaisikin vanhan- ja keskiajan taistelukentästä jonkinmoinen mielikuvan on konkreettinen näkemys on todella hirveä.  Tuliaseet ovat olleet vain tietty valmisteleva esivaihe, varsinainen tastelu on selvää teurastusta.  Hyökättäessä pistimin ja sapelein toista osapuolta vastaan tarvitaan todella rahkeutta ja onnea, sillä kuolema  pistintohaavihin saattaa olla todella hidas ja tuskallinen.  Kaaos taistelun tuoksinassa muuttuu välittömästi miesten väliseksi kaksintaisteluksi ja päättyy melko varmasti aina jomman, kumman osapuolen kuolemaan.
Venäläiset taistelevat omalla ovellaan,  runsaat satakunta kilometriä Moskovasta länteen ja vaikka kenraali Kutuzov onkin tunnettu taitavana sotilaana on hän haluton taistelun, mutta siitä huolimatta on hänen nyt annettava käsky ja taistely täyttää edellä kerrotut kuviot.  Pierre on saapunut siviilimiehenä seuraamaan taistelua ja joutuu vapaaehtoisena ottamaan siihen osaa ja hänen tarinansa on vähällä päättyä tykinkuulan räjähdykseen.  Andrei Bolgosky on esikuntaupseerina luonnollisesti mukana ja tahallaan kuolemaa etsien, välittämättä suojatua hän haavoittuu vaikeasti. Lääkintäasemalla hänen vierellään olevassa vuoteella makaa Anatoli Kuragin - ja tässä tulee esiin muuan venäläisen luonteen hienoista ominaisuuksista.  Kuoleva mies pyytää anteeksi ja miehet puristavat toistensa kättä.
Taistelulla  on - ja todellisuudessa oli - hirveä saldo: kentälle jäi osapuilleen 30-40.000 ranskalaista ja 40-50.000 venäläistä.

Levättyään aloittaa Napoleon marssin Moskovaan, jonka väestö suurimmaksi osaksi pakenee.  Rostovit - Natasha ja hänen perhekuntansa päätyivät  Moskovan taakse Venäjän armeijan leirin läheisyyteen, jonne myös haavoittunut kreivi Andrei tuodaan ja sijoitetaan hoidettavaksi Rostovien kanssa samaan majapaikkaan. Aluksi hänen talossa oloaan yritetään salata Natashalta, joka kuitenkin saatuaan siitä tietää omistaa koko tarmonsa ja taitonsa hänen hoitamiseensa. 

Ranskalaiset ovat Moskovassa ja kaupunki palaa,  Niin myös väkivahva Pierra Bezuhov on palannut Moskovaan ja joutuu tulipalojen hiillostaessa katuja, siviilejä auttaessaan tappeluun ranskalaisten kanssa, vangitaan ja tuomitaan ammuttavaksi, mikä kuitenkin sattuman oikusta siirtyy.  Tuomiota ei panna täytäntöön, vaan ranskalaisten lähtiessä talven kynnyksellä vetäytymään joutuu hän panttivankien suojasaattueena  marssimaan heidän mukanaan.
Moskovaan tultuaan ranskalaisten ylimielisyydessään - Napoleonin alunperäisen päätöksen vastaisesti - polttaessa kaupungin tuhovat he samalla polttoaine- ja elintarvikevarastot, siis yleensä kaikki talvehtimismahdollisuutensa Moskovassa.  Lumen ja pakkasen kourissa alkanut vetäytyminen on sanoinkuvaamatonta kärsimysta, jota venäläiset sissihyökkäyksillä lisäsivät ja tällaisen sissitaistelun tuloksena löytyy myös Pierre.  Ikävä kohtaus jäi mieleen aivan lopulla, kun Natashan nuorin 16 vuotias veli kaatuu samassa sissihyökkäyksessä.

Armeijan komentaja Kutuzov' in kommenntina, hänen saadessaan tietää ranskalaisten poistumisesta hän toteaa ettei kukaan voi valloittaa Venäjää, koska kärsivällisesti odotettaessa kuningas Talvi tulee eittämättä joka vuosi tarjoamaan apuaan.

Pierren vaimo Helene on kotirintaman taisteluissa onnistunut hankkimaan kannettavakseen huomenlajan - käsitykseni mukaan kreivi Dubreskoille.  Hän yrittää saada Pierreltä erotodistuksen voidakseen mennä uudelleen naimisiin, mutta sota-ajan sekaisissa oloisa hän ei kuitenkaan tavoita häntä ja raskaus kehityy niin pitkälle, että seurapiirit sulkeutuvat.  Epätoivoisena, saatuaan lääkettä raskauden keskeyttämistä varten,hän nauttii sitä kerralla kuolettavan annoksen.  Natashan Nikolai-veli on pelastanut Borodinon taistelusta palatessaan Andrein sisaren, Maria Bolgonskajan tämän maatilalta, ja saattanut hänet turvaan, mikä tapahtuma kantaa vastaisuudessa niin pitkälle, että Sonja vapauttaa Nikolain avioliittolupauksestaan ja Rostovien suku pelastuu Maria Bolgonskajan tullessa miniäksi.  Samoin Pierre uskaltaa vihdoin ilmaista rakkautensa Natshalle ja sota päättyy onnelliseen rauhaan kahden nuoren parin sopusointuisena yhteiselämänä.

Sota ja rauha on mahtava eepos.  Upeinta BBC:filmatisointia. josa kaikki tuntuu asettuvan paikalleen.  Mikä ei ole vain elokuva, vaan missä jokainen ele on harkittua kokonaisuutta taitoa ja tunnetta. Se on hieno, psygologinen teos onnesta, rakkaudesta, pettymyksestä ja vihasta.  Intohimo ja suurin tuska tulevat esiin riipaisevalla tavalla. Ne näkyvät ihmisten kasvoilta ja kuuluvat heidän äänessään. Näkyvät heidän liikkeissään ja mielialoissan.  Se on mahtavan kirjailijan upea teos äärettömällä pieteetillä esitettynä.  Pääosissa näkyvimmän työn ovat tehneet kyseisten roolien esittäjät, Natashana  Lili James, Pierrenä Paul Dano ja Andreina James Norton.  Tulkoon maiituksi, että amerikkalaiset kuvasivat saman aiheen jo1960-luvulla, jossa Natashaa näytteli Audrey Heburn, Pierreä Henry Fonda ja Andreita Mel Ferrer.  Tasokkaista näyttelijöistä huolimatta siitä tuli kalpea klisee nyt esitettyyn verrattuna ja tuntuukin siltä, että pyrkimyksenä on ollut hävittää elokuvasta alkuperäinen venäläinen aihe ja tunnelma äydellisesti.  Myös venäläiset tekivät parisenkymmentä vuotta sitten aiheesta filmatisoinnin, joka mielestäni on kohtuullisen hyvää tasoa.  

Kirjailija Leo Tolstoi itse oli  kreivi, joka syntyi 9 päivä syyskuuta 1828 Moskovan lähettyvillä sijatsevalla sukutilallaan Jasnaja Poljanassa.  Tostoin äiti oli kreivitär Maria Volkonskaja ja suvulla oli tavattoman suuri omaisuus, joka muodostui  useista maatiloista sekä Moskovassa että Pietarissa sijanneista kaupunkikiinteistöistä.  Luonteeltaanhän oli lähes kaikkea alueella - aatelinen/anarkisti.  Hänellä oli omat uskonnolliset mielipiteensä, joiden johdosta hänet erotettiin Venäjän ordotoksisesta kirkosta. Nuorena hän ihaili Napoleonia, minkä hän ilmaisee teoksessaan Sota ja rauha - omakuvassaan Pierre Bezuhovin samaistuen, joskin Napoleonin Moskovan valloituksen jälkeen hänen ajatusmaailmansa muuttuu ja hän kokee Napoleonin surmaamisen Pierre Bezuhovin tärkeimmäksi tehtäväksi.  Henkilökohtaisesti laistan joissakin lähteissä esitetyt maininnat Tolstoin osallistumisesta armeijan varusteluun ja hänen mahdollisesta osallistumisestaan Borodinon taisteluun,  Napoleonin sodahan käytiin runsaat toistakymmentä vuotta ennen kirjailijan syntymää, kirjailijan vapaus toiseen henkilön kanssa samaistumiseen sen sijan on ok. 
Nuoruudessaan seikkailijan elämäää viettänyt intellektuelli vakiintuu menessään 34-vuotiaana naimisiin 18-vuotiaan perhelääkärinsä tyttären Sophia Behrens´in kanssa.  Avioliitto kestää 48 vuotta ja heille syntyy kolmetoista lasta.

Avioliitto ei ole tasainen.  Tolstoit köyhtyvät kirjailijan lepsun taloudellisuusajattelun ja hyväntekeväisyyden vuoksi.  Hän haluaa vapauttaa maaorjansa, mutta tulee väärinymmärretyksi.  Hän tukee uskonnollisia yhteisöjä, haluaapa jättää tekijänpalkkionsakin nostamatta, koska hän pitää niitä kansakunnan yhteisenä omaisuutena.  Elannokseen hän alkaa lopulta valmistaa kenkiä ja ristiriidat vaimon kanssa syvenevät.  Vihdoin hän päättä karata yksinäisyyteen ja lähtee salaa yöllä lääkärinsä kanssa.  Hänen lempityttärensä Aleksandra löytää hänet Astapovon asemalla junasta pahasti vilustuneena ja vähän myöhemmin hän kuolee keuhkokuumeeseen 20.11.1910. 
Tolstoin tuotanto on hyvin laajaa, mutta en ryhdy sitä millään tavalla enempää tarkastelemaankaan, tässä blogissanihan tarkoitukseni onkin syventyä ainostaan Sodan ja rauhan teemaan.


Sota ja Rauha - romaani  L.Tolstoi
Grimber: Kansojen historia
Tietokirja Oy: Maailmanhistoria
Internet: Wikipedia
TV-Elokuva
Kuvat kopioitu internetistä

VALON KAUPUNKI - JYVÄSKYLÄ

VALON KAUPUNKI - JYVÄSKYLÄ

Syyskuisen pimeyden tullen on Jyväskylässä vakintunut jo monen vuoden ajalta valonäyttely.  Julkisten rakennusten ja puistikoiden värejä on tehostettu erilaisilla valoinstallaatioilla ja sävytyksillä.  Näyttely kestää yleensä kaksi tai kolme iltaa ja se on saavuttanut suuren suosion jyväskyläläisten keskuudessa.  Suurin joukoin ihmiset kerääntyvät kirkkopuistoon ja Tourujoen rannoille ja niinpä minäkin rohkaisin mieleni ja kävin ihmettelemässä väentungosta ja samalla ottamassa muutamia valokuvia, Ihmisten paljoius oli niin suuri, että katsoin parhaaksi pysytellä kirkkopuiton seudulla, jonka värityksestä  laitan muutaman kuvan näytteeksi,  Tourujoen varteen oli turha yrittää, kun pysäköintipaikat olivat tupaten täysiä.  Tänä vuonna oli valonäyttelyn erikoisuutena jättimäisiä, valaistuja pupuja.

MEROVINGIT - NIEBELUNGEIN LAULU

MEROVINGIT - NIEBELUNGEIN LAULU

Saksan kansallisepos, Niebelungein laulu on mahtava kansanrunoelma puolentoitatuhannen vuoden takaa.  Sen synty ulottuu pimeille vuosisadoille - varhaiseen keskiaikaan.  Kirjallisen muotonsa se on saanut 1000-luvun tienoilla ja yhdistettynä kyseiseen ajanjaksoon on vaikea olla ajattelematta sitä 400 - 800 luvuilla  hallinneiden Merovinki-kuninkaiden sukuhistoriana, sillä niin saman kaltaisina vyöryvät tapahtumat esiin - hallitsijoista, joiden alueet käsittivät lähes koko Ranskan ja ulottuivat aina keskisen Saksan puolelle.  Niegelungein Laulu on Saksan kansalliseepos ja vaikka kysymyksessä on lähinnä frankkilais-kuninkaiden historiaan pohjautuva tarusto on merkillepantavaa, että sama tarusto toistuu niin Islannin Edda-taruissa, kuin myös sandinaavisessa Folkungatarustossa. 

Merovinkien kantaisänä pidetään julmaa ja vallanhimoiata Klodovigia, joka kuninkaaksi tullessaan oli vasta viisitoistavuotias.  Kristinusko, joka tuohon aikaan oli alkanut leviämään Rooman valtakunnan ulkopulelle ei vielä ollut saanut tukevaa jalansijaa enempää frankkilasten kuin germaaniheimojenkaan keskuudessa, mutta Klodovigin kääntyminen antoi sille merkittävän sysäyksen. Klodovig itse piti asiaa tuskin kovinkaan tärkeänä, mutta tieto siitä, että hänen puolisonsa Klotilde oli jo aikaisemmin kääntyneiden Länsi-Goottien kuninkaan Teoderikin sisar ei tarvinne arvailla etteikö olisi ollut hänen vaikutustaan, kun Klodivig eräässä taistelussa tappion häämöttäessä kääntyi vaimonsa jumalan puoleen ja lupasi ottaa kasteen, jos taistelun päätös olisi hänelle myönteinen.   Tämän lupauksen johdosta - thüringeniläiset voitettuaan hän ottikin kasteen Reimsissä v. 496, missä yhteydessä hänen lisäkseen 3000 frankkia antoi kastaa itsensä.  Klodovigistä oli tullut kristitty, mutta tavat eivät muuttuneet.  Murhat ja petokset seurasivat hänen hallintoaan, mistä esimerkkinä kerrotakoon mm, että hän kerran suostuteltuaan erään alueruhtinaan pojan - kultaa lupaamalla murhaamaan isänsä  maksoi rikoksen kullatuilla esineillä ja kun prinssi sitten saaapui valittamaan hän muitta mutkitta löi hänet kuoliaaksi,toteamalla, että kavaltajat ja isänmurhaajat ansaitsivat juuri tämän tapaisen palkkion. Hallintopaikkanaan Klodovig piti Pariisia, mutta hänen kuoltuaan aluet jaettiin hänen neljän poikansa kesken siten, että Kildebert jatkoi Pariisissa,  Klodomir Orleansissa, Klotar sai Soissonin ja Teoderikin Metzin,

Jos Klodovig olikin hallinnut julmuudella, jatkoivat hänen poikansa samaan tyyliin. Frankkien hallintoalueita laajennettiin käyttäen hyväksi edelleen kaikkia mahdollisia keinoja, murhia ja petoksia ja valtakunnan laajentuessa niin, että se ulotui vihdoin Pohjamerestä Pyreneille ja Atlantista keskiseen Saksaan, aina Thüringeniin saakka. Klodovigin poikien aikana tuo laajetuminen tapahtui suvun keskinäisessä, kohtuullisessa yhteisymmärryksessä, kun seuraavat sukupolvet puolestaan ovat tulleet kuuluiksi juuri keskinäisten riitojen ja murhien tehtailuista.

Seuraavan sukupolven voimamiehenä nousee Soissonin hallitsija Klotarin poika Kilperik  esiin ylivertaisen kavallutensa ja vallanhimonsa ansiosta ja pyrkii yhdistämään kaikki hallintoalueet omaan hallintoaluueeseensa, mutta hänen neljä veljeään estävät puuhat ja pakottavat hänet tyytymään jakoon, jonka mukaan Karibert saa Pariisin, Guntram Orlaeansin, Klotar Reimsin, Kilperik saa pitää Soissonin - Sigbert saa Metzin, mutta aika muuttaa asetelmia.  Karibertin kuoltua jää häneltä kaksi alaikäistä poikaa, joita vanha kuningatar - heidän isoäitinsä Klotilda - yrittää suojella, mutta jotka lopuksi viedään Kilperikin hoviin ja turhaan pojat vetoavat setään, joka omakätisesti surmaa veljen pojat linnan salissa.  Nyt tietävät toiset veljekset olla valppaina eikä Kilperik saa haluamiaan Karibertin alueita itselleen, vaan ne jaetaan kaikkien jäljelle jääneiden veljesten kesken.  

Näihin aikohin Merovinkien keskinäinen juonittelu pääsee täyteen mittansa.  Seuraa murhia, monivaimoisuutta ja verisiä veljessotia.  Julmuudet liittyvät julmuuksiin. Neustrian kuningas Kilperik  on täydellisesti jalkavaimonsa Fredegunden pauloissa. Kunnollisin veljeksistä Metzin Sigbert menee naimisiin Länsi-Goottien kunikaan Atanagildin tyttären, Brunhilden kanssa ja saa samalla mahtavat myötäjäiset, joita Kilperik alkaa kadehtimaan ja jalkavaimostaan Fredegundesta huolimatta kosii Brunhilden sisrta Galesvintaa, joka suostuu ja häät vieteään suurilla juhlallisuuksilla.  Myös Kilperik saa puolisonsa mukana suuret myötäjäiset, joihin sisältyy mm. viisi kaupunkia. Heti häiden jälkeen Kilperik hylkää Galesvintan ja palaa Fredegunden luokse.  Pettynyt prisessa haluaa palata takaisin kotiin, mutta Kilperik ei suostu, vaan eräänä aamuna Galesvinta löydetään kuristettuna vuoteestaan.  Sigbert ja Brunhilde uhkaavat Kilperikiä sodalla, jolloin hänen on luovutettava saamansa myötäjäiset Sigbertille josta asioiden edetessä, seuranneessa kansankokouksen tehdään - kilvelle nostaen - kaikkien frankkien kuningas,  Kuitenkin samassa tilaisuudessa on mukana myös Fredegunden kätyri Leudastes, joka väentungoksessa murhaa Sigbertin, mistä seuraa avoin riita Fredegunden ja Brunhilden välille. Kosto seuraa kostoa. Lopulta Fredegunde surmauttaa - kiistan alaisen tiedon mukaan - myöskin Kilperikin ja sukusodat jatkuvat, kunnes loppujen lopuksi Brunhilde joutuu tappiolle, jää Fredegunden käsiiin ja nyt jo iäkkäs kungatar revitettän neljällä villihevosella kappaleiksi.

Merovingeille valta oli pääasia, mutta hallinto ei puolestaan kovin paljoa heitä kiinnostanutkaan. Viimeinen varsinaisesti merkityksellinen Merovinki-hallitsija oli Dagobert, Kilperikin ja Fredegunden poika, jonka kuoltua hänen majordomuksensa - Grimoald yritti nostaa oman poikansa  kuninkaaksi, mutta epäonnistui ja sekä isä että poika surmattiin. Vähitellen majordomukset ottivat kuitenkin yhä enemmän valtaa ja vihdoin Pippin Landelaisen  avioton poika Kaarle Martel nousee majordomuksen asemassaan kuningasta mahtavammaksi ja hänen  poikansa Pippin Pieni sulkee vihdoin viimeisen Merovingin perheinen luostariin ja tämän jälkeen Eurooppa yhdistyykin sitten Kaarle Suuren valtikan alle.

Niebelungen laulun tapahtumat seurailevat edellä mainittua kerrontaa, tosin taianomaisesti värittyneenä. Tapahtumat on sijoitettu Burgundin hoviin, jossa hallitsee kuningas Günther ja hänen veljensä Siegfrid.  Sigfridillä on taikavoimat ja ns. "Tarnkappe" näkymättömäksi tekevä viitta.  Hän on tappanut hirmuisen lohikäärmeen ja ryöstänyt Niebelungein suunnattoman aarteen. Hänen veljensä Burgundin kuningas Günther päättää kosia Iselandin - Jäämaan prisessa Brunhildeä, jättivoimat omaaavaa valkyriaa, jonka kilvenkin kannatteluun tarvitaan neljä miestä, ja joka pystyy heittämään järkälettä, jota kaksitoista miestä tuskin kukenee nostamaan.  Kosioehtoihin kuuluu voittaa taistelussa tämä neitonen ja kuningas Günther tietää ettei voi voittaa Brunhildeä, mutta kun Siegfrid lupautuu auttamaan näkymättömän viittansa turvin alkaa hän
kisaan.  Kun Brunhilde näyttää voimansa tekee Günther sen vielä
vaikuttavammin, tosin sen tekee näkymätön Siegfrid, mutta sitä ei tiedä muut
kuin veljekset ja Sigfridin hellä ja rakastava vaimo Kriemhilde. Kun
voimainmittely on ohi myöntää Brunhillde tappionsa ja suostuu Güntherin puolisoksi, Burgundin kuningattareksi.  

Siegfrid ja Kriemhilde elävät yhdessä kaksitoista onnellista vuotta, kunnes Krimhilden ja Brunhilden välille kehkeytyy sanakopu kirkon ovella ja Kriemhilde ilmaisee salaisuuden - voittaja on ollut Siegfrid eikä Günther.  Brunhilde raivastuu petoksesta ja hänen toimestaan kostoksi Hagen surmaa Siefridin metsästysretkellä ja Kriemhildistä tulee raivoava kostotar.   Ratkaisu tapahtuu hunnien kuninkaan Attilan hovissa, jonne Kriemhilde  on paennut ja aviotunut kuningas Attilan kanssa.  Hän järjestää juhlat, joihin kutsutaan myös Burgundin hallitsijapari Günther ja Brunhilde seurueineen ja johon myös Hagen kuuluu. Loppukohtauksessa kaikki tarinan päähenkilöt kuolevat  myös Kriemhilde itse ja hänen pieni, Attilan kanssa saamansa poika.  Päätöksenä on todellinen jumalten tuho.

On huomattava, että tapahtumia ei eri tietolähteissä kerrota aina yhtäpitävästi, niin että kyseisssä kohdissa on otettava seurattavakseen oman harkinnan mukainen versio ja niinpä mm. myös paikat ja ajakohdat saattavat erota toisistaan.  Maittakoon, että mm. Leudateksen asemasta on useita eri versioita, samoin Brunhilden ja Fredegunden välisistä tapahtumista. Kuitenkin olen tässä kirjoituksessani yrittänyt löytää keskitietä ja mielestäni useimmin käytettyjaä versioita.   Hakuteoksina olen käyttänyt vakituista historiallista tukiaineistoani:

Grimbergin:  Kansojen Historia 1980
Weberin Ihmiskunnan Historia 1884
Tietosanakirja Oy:n  Maailmanhistoria 1917

RAAMATUN LUOMISKERTOMUS

LUOMISKERTOMUS

Olen tämän blogini alkuaikoina julkaissut omaa elämänkatsomustani ilmentävän kirjoitussarjan Genesis-evoluutio ja Aikakoordinaatit.  Jossakin vaiheessa poistin osan sen tekstiosioista, mutta siitäkin mikä jäi luettavaksi saa käsityksen kannastani Raamattuun  ja erityisesti sen luomiskertomukseen.  Jokin aika sitten ajattelin tarkistaa käsityksiäni ja sen vuoksi otin Genesis-kirjan luomiskertomuksen esille ja vaikka se pääpiirteissän on minulle ennestään tuttua avautui se nyt minulle suorastaan valtavana kokemuksena. Mielestäni se on hieno kertomus ihmiskunnan syntyhistoriasta ja ollaanpa siitä mitä mieltä tahansa, minä en halua arvostella sitä, vaan minä ihailen sen upeaa kerrontaa. Sen hienoa esitystä inhimilliseen elämä-käsitykseen sisältyvien moraalisääntöjen luojana ja hämmästyttävän tarkaa syyn ja seurauksen analysointia ja niiden pohjalta langetettavien rangaistusten asettamista.

Tämä on arka aihe ja sitä on käsiteltävä kristillisen uskontomme mukaisella kunnioituksella ja aralla mielellä olen tarttunutkin tähän aiheeseen toivoen voivani herättää kiinnostusta sen opetuksiin syystä ja seurauksista ja siitä miten tuo säännöstö esiintyy tänäkin päivänä jokapäiväisen elämämme kuvioissa.  En osaa jäsennellä näitä asioita teoloogiselta pohjalta, en myöskään osaa opettaa mitään niihin liittyvää, koen vaan hämmentävänä miten totuuden mukaisesti ihmiskunnalle tuhansia vuosia sitten langetettu kirous toteutuu ja seuraa sitä polvesta polveen. Sanoin: Tuhansia vuosia, mutta onko sillä väliä.  Satatuhatta, tai miljoona vuotta, sanotaanhan Raamatussa, että pelkkä Jumalan silmän räpäys on ihmiselle kuin tuhat vuotta.

 "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa.  Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät", ja ihmisen luominen jatkuu:  "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu".
Ihmisen luominen on kaunis tapahtuma.  Tuntuu sille, kuin valmiiseen paratiisiin vasta ihmisen luomisen yhteydessä koittaa aamu.  Luomakunta on valmis, mutta jotakin puuttuu.  Siltä puuttuu herra - Ihminen.  Kun Jumala loi Adamin  - Jumalan kuvaksi Hän loi ihmisen; omaksi kuvakseen Hän hänet loi, jäi jotakin kuitenkin puuttumaan.  Adamin ei ollut hyvä yksin ja siksi Hän loi Eevan ja Herra Jumala käski heidän lisääntyä ja täyttää maa. Ja Raamattu jatkaa:"Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa alasti, eivätkä hävenneet toisiansa".

Kuvaus paratiisista on hienoa kerrontaa, ilmoitetaanpa siinä sen alkuperäinen sijaintipaikkakin, jota kuitenkin on vaikea hahmottaa. Jokin tieto sijoittaa sen jonnekin Arabian niemimaan eteläosaan, Jemenin alueelle, joskaan maininta Eufrat-virrasta ei tue ainakaan tätä olettamusta.  Ihmiselle annettiin valtuudet hallita luomakuntaa ja jo alun perin Jumala osoitti sen sallimalla ihmisen nimittää luomansa luontokappaleet - maan ja veden eläimet, linnut ja kasvit ja alisti ne ihmisen hallintaan.  Niin Jumala käski ihmistä käyttää hyväkseen kaikkia maan antimia ja näin hän teki ihmisestä paratiisin herran ja luomakunnan valtiaan, mutta oli rajoituksiakin.

"Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen; Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä pävänä, kun sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".  Pahan luontainen olemassaolo tulee esille jo ihmiskunnan tässä vaiheessa.
"Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä..."

Suurin osa ihmisistä tuntee inhoa käärmettä kohtaan ja niin ollen se onkin luonteva pahan ilmentymä, joka pettää ihmisen ja sen valheeseen uskoen Eeva "...otti sen (puun) hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa ja hänkin söi..."   Ihminen rikkoi näin Herran Jumalan käskyn ja kun rikkomus oli tapahtunut "Silloin aukenivat heidän molempain silmät ja he huomasivat olevansa alasti."  Ja - kuten aina - jotta rikos ei paljastuisi yrittää rikollinen piiloutua, esittää tekosyitä ja vierittää syyn toisen niskoille.  "Mies vastasi: Vaimo jonka annoit olemaan minun kanssani. antoi minulle siitä puusta ja minä söin."

"Niin Jumala sanoi vaimolle "Mitäs olet tehnyt?"  Vaimo vastasi: "Käärme petti minut ja minä söin".







Syntiinlankeemus on niin täysin inhimillinen asia, että johdonmukaisesti ajatellen ja porukan tuntien - elleivät ensimmäiset ihmiset olisi langenneet rikkomaan Jumalan käskyä, olisi ihmiskunta ennen pitkää josakin vaiheessa - kuitenkin onnistunut tekemään sen ja saanut karkoituksen paratiisista.

Tapahtumaa seurannut oikeudenkäynti onkin sitten kovaa tekstiä ja siitä olen ottanut leikkeitä Raamatun alkuperäistekstistä, samoin myös ihmisen karkotus paratiisistä.  Erikoisen vaikuttavina koen Jumalan - naiselle ja käärmeelle asettamat sanktiot.  Myöskin paratiisista karkotus on mahtava, ilmestyskirjan kerrontaan verrattava tapahtuma, joka luo mieleeni tunnelman tummuvasta illasta, auringon laskettua, paratiisin portin päällä tulisena välkkyvästä miekasta, jonka Herra Jumala asetti kerubien kanssa vartoimaan elämän puun tietä.

KESÄKUVIA

KESÄKUVIA - 2016


Heinäkuun helteestä kehkeytyy virkistäviä sateita

Muuramen joen ranalla kukkivat monenlaiset kukkaset

PELTOKANKAAN KIRPPUTORI

MINKÄ TE TEETTE YHDELLE NÄISTÄ PIENIMMISTÄ...

PELTOKANKAAN KIRPPUTORI 

Käväisin viimeviikolla  entisellä kotiseudullani Konnevedellä, Peltokankaan taloa asuvaa serkkuani Tuomoa tervehtimässä. Vastaanotto ja tunnelma oli tavanomaisen lämmin ja pari tuntia vierähti ihan huomaamatta. Peltokankaan talo sijaitsee pienellä metsäaukealla, josta pellot laskeutvat loivina alas pienen Lapunjären rantaan.  Piha on hoidettu ja hyvällä maulla luonnon mukaiseen tilaan sovitetuin istutuksin kaunistettu. Kaikesta näkee, että Puttosen pariskunta,Tuomo (79) ja Aira(75),ovat nähneet vaivaa ympäritönsä viihtyisyydestä.   

Peltokankaan tilalla on pari vuotta sitten tehty sukupolvenvaihdos eikä satojen vuosien maanviljelyperinne ole päässyt katoamaan vaikka molemmat tyttäret ovatkin hankkineet itselleen  uudet ammatit, Outi on lääkäri ja Päivi sairaanhoitaja, molemmat ovat naimisissa ja kumpikin on rakentanut kauniit omakotitalot vanhan kotitilan läheisyyteen.  Kun molemmilla on lisäksi ollut onni sada työtä omalta paikkakunnalta käy vanhan kotitilan hoitaminen hyvin päinsä sivutyönä.  Peltokankaan talo ja sen kirpputori sijatsee parin kilometrin päässä vanhasta Jyväskylä - Kuopio maantiestä - poiketen, Jyväskylän suunnasta tultaessa puolenkymmentä kilometriä ennen Konneveden kirkonkylää, vasemmalle mistä opastuksen jälkeen löytyy monipuolinen, siisti ja asiallinen

Kuvaa kirpputorilta

Tuomo esittelee kirpputoria

KIRPPUTORI

Entiseen  karjasuojan on Tuomo muuntanut ja sisustanut kirpputorimyymäläksi, missä silmiinpistäväksi havainnoksi muodostuu sen selkeys sekä siellä vallitseva siisteys ja järjestys, tosin selkeys alkaa jäädä ahtauden alle, sillä myytävän tavaran paljodessa on kysymys suorastaan runsaudenpulasta.  Herää kysymys miten jokin myymälä, olkoon se vaikkapa kirpputori voi menestyä jossakin syrjäisessä paikassa, metsätien päässä ja siksipä sen menestyvyydestä voinee esittää arvailuja, niin tekivät kirpputoriyrittäjät itsekin puuhaan ryhtyessään, mutta kun kysymys on lähimmäisen hyväksi tehtävästä, epäitsekkäästä auttamistyöstä on työ mennyt eteenpäin ja tuottanut tulosta jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan.

Ajatus tuli Airalle.  Lääkäri-tytär Outi hakeutui valmistuttuaan 90-luvun loppupuolella vapaaehtoiseen avustustyöhön  Afrikkaan  Sambiaan, missä Tuomo ja Aira kävivät hänta tervehtimässä  ja jonka matkan aikana syvästi uskonnoliselle pariskunnalle avautui näkymä rajattomasta köyhyydestä, ahdistuksesta ja tietämättömyydestä.  Kotiin palattuaan he alkoivat miettiä mitä voisivat - edes hiukkasen verran osaltaan tehdä siellä vallitsevien olojen hyväksi ja eräänä yönä Aira sai ajatuksen.  Ajatuksen kirpputorin avaamisesta  Sambian lasten auttamiseksi. Pitkän harkinnan ja monien pähkäilyjen jälkeen päättivät Aira ja Tuomo uskaltautua yrittämään asian toteuttamista. He etsivät kaikki vanhat ehjät, tarpeettomaksi käyneet vaatteet ja käyttöesineet. Sukulaisilta ja tuttavilta saatiin vähän lisää ja kaikista epäilyksistä huolimatta asia sai heti tuulta siipiensä alle.  Myynti lähti alusta pitäen hyvin käyntiin eikä tavarasta enää sen jälkeen ole tullut puutetta. Paikkakuntalaiset ottivat asian omakseen, tavaraa saatiin myyntiin yllinkyllin ja vähitellen toiminnan vakiintuessa myytävää alkoi tulla muualtakin lähiympäristöstä, nykyään sitä tulee lahjoituksina ympäri Suomen.

Tuomo ja Aira käyttävät kirpputorin tuoton kokonaisuudessaan Sambiassa, Kantolombassa sijatsevan sikäläisen, ULUPWA-projektin puitteissa toimivan koulun ylläpitämiseen.  Kyseinen projekti on osa sikäläistä kehitysapu työtä ja siellä saa tätänykyä 418 lasta peruskoulutuksen, johon sisältyy lisäksi mm. koulupuvut sekä  viikon kolmena päivänä  lämmin ateria. Tuomo kertoi, että aikaisemmin ateria oli  päivittäinen, mutta kun tämänhetkinen talouskriisi koettelee myös Sambiaa, on aterioiden määrää jouduttu vähentämään. Myynnistä kertynyt tuotto käytetään kokonaisuudessaan - mitään kuluja vähentämättä kyseisen projektin rahoittamiseen, mikä merkitsee puolta kyseisen koulun kustannuksista, toisen puolen rahoituksen hoituessa erään iäkkään englantilaisen pariskunnan toimesta.   Nyt Airaa ja Tuomoa painaa huoli.  Kyseinen englantilainen pariskunta yrittää ikänsä vuoksi löytää uutta rahoittajaa eikä ole sanottu kuinka pitkään he itsekään kukenevät hoitamaan kirpputoriaan ja siitä tulevaa avusutusosuuttaan.   Konneveden Osuuspankki osallistuu asiaan jättämällä oman palveluprovisionsa rahan siirrosta Sambiaan  perimättä.

  

Puttoset suhtautuvat auttamistyöhönsä  vaatimatomasti.  Vaikka ikä asettaa jo todella heidän työkyvylleen rajoituksensa, kokevat työnsä tarpeelliseksi.  Kotona kaikki lahjoitetut tavarat   tutkitaan ja lajitellaan.  Pienet vauriot korjataan. Vaatteet, jotka tulevat pestyinä tarakastetaan, lajitellaan ja silitetään.  Tavaran aitous ja keräilyarvo  varmistetaan niin että ostaja tietää saavansa luvatun tavaran, mutta jos siinä on moittimista on Peltokankaan kirpputorilla poikeukselliseti vaihto-  ja palautusoikeus.  Myymälä on auki keskiviikkoisin ja lauantaisin kello 11.00- 15.00 .

Kun kaksi ihmistä saa satojen afrikkaisten hyväksi näin paljon aikaan, herää kysymys miten paljon olisikaan mahdollista saada tulosta aikaan , jos  usemmallakin olisi halua osallistua auttamiseen.  Aira ja Tuomo muistuttavat, että vuosiatojen ajan ovat eurooppalaset hakeneet Afrikasta siirtomaa-aikana sen luonnonvaroja ja rikkauksia suorastaan ilmaiseksi, nyt katsellessaan Välimeren yli työntyviä ihmismassoja hän toteaa Afrikan olevan oikeastaan vaan kyselemässä saataviaan. Tällä tavalla Aira ja Tuomo maksavat meidän kaikkien yhteistä velkaa, kysyä vain sopii  voisimmeko me muut tahdä osaltamme jotakin.

Peltokankaan kirpputori ottaa vastaan lahjoituksia.  Saatavana myös sen alkuperästä ja toiminnasta kertovaa videota.   

Kirpputori on auki keskiviikkoisin ja lauantaisin kello 11.00 - 15.00

Osoite: Peltokankaan Kirpputori
                44300 KONNEVESI
Puh.      014-551264
e-mail: tuomo.puttonen@suomi 24.fi

Kuvia kirpputorilta

 

Aira ja Tuomo Puttonen

Virtaavaa vettä - valokuvia

Virtaavaa vettä, maisemaa ja kukkasia...

Pitkään aikaan en ole jalkavammani vuoksi pysytynyt käymään luonnossa kuvaamassa, mutta kun tutkiskelin aikaisempia otoksiani, huomasin niissä  tähän ajankohtaan hyvin sopivaa materiaalia ja kun näinä päivinä olen innostunut tähän blogihommaan laitan niistä muutamia näytteille.

Kaikki kuvat olen ottanut Muuramen keväästä.  Ajattelin etsiä tähän vielä vähän lisää tekstiä, mutta tulkoon nämä  jo nähtäväksi.

FIKTIOTA JA FAKTAA POSEIDONIN TIIMOILTA

Poseidonin lapset on fiktiivinen kehitelmä,

Aluksi  huomattakoon, että jos tekstissä tai sivunumeroinnissa  esiintyy eroavaisuuksia, ei niitä ole oikeasti ole, vaan mahdolliset erot johtuvat siitä, että saadakseni tekstin helpommin luettavaksi olen vaihtanuyt kirjaintyypin ja suurentanut hieman niiden kokoa. 

Tämän tarinani
 aihe on kehittyi mielessäni  pari- kolmekymmentä vuotta sitten.  Silloin rakentelin siihem rungon, mutta kuten olen mainiinnut Euroopan tapahtumat 1989-1990. itä-blokin hajoaminen ja siihen liityneet lieveilmiöt tuhauttivat minut.  Minusta tuntui kuin olisin jäänyt jälkijunaan ja siksi unohdin sen mappiin, jsta  nyt jokin aika sitten löysin sen ja lueskeltuani , kun mieleeni tuli tämä blogini, innostuin viimeistelemään sitä.   Oikolukijana minulla on ollut kultainen vaimoni, Aino, varsinainen lukutoukka, tutkintona on parin kirjastoa luetuttuja kirjoja.  Emme kumpikaan kuitenkaan ole ammatti-ihmisiä ja hänenkin osuutensa perustuu nimen omaan hyvään lukutaitoon. 

 Seuraavassa faktaa jonka pohjalta  olen muokannut tarinaaani.

21.2.1972 kaksi israelilaista phantom-lentäjää ampuu Siinailla alas Israelin ilmatilaan harhautuneen libyalaisen matksutaja koneen, joka syttyy tuleen ja räjähtää. yli sata ihmista kuolee.

6.10.1956 ydinmateriaalia kuljettava Boeing 47 lentokone katoaa Välimerellä 6.lokakuuta 1956 epäonnistuneen ilmatankkauksen seurauksena.   

3.5.1972 Japanin Punainen Armeijakunta verilöylyn, Tel-Avivin lentokentällä.
26 ihmista menettää henkensä ja 80 haavoittuu.

26,8,1972 tekee Musta Syyskuu  iskun Münchenin olympiakylään, 2 israelilaista kuoli ja myöhemmin 5.9.1972 kun teroristeille oli luvattu vapaa pouistuminen panttivankeineen (Israelin olymppiajoukkue)  avasivat tarkkampujat tulen heitä kohti Fürstenfedbruckin lentokentällä  ja tulituksessa kuolee 5 terroristia, 1 poliisi, jolloin terroristit käyttävät käsikranaatteja koko Israelin olympiajoukkue saa surmansa.

Jo 21.helmikuuta 1970 räjähtää Mustan Syyskuun asntama pommi Swissairin Tel-Avivista Zürichiin matkalla olleessa matkustajakoneessa Würlingenin ydinvoimalan lähellä
 47 ihmistä sai surmansa.

Mielessäni pyörii myös tapaus, jossa palestiinalaississit ampuivat singolla Zürichoin lentokentälle laskeutuvaa lentokonetta, mutta siitä en löytänyt faktaa.

Vuosi 1970 oli lentokonekaappausten mustavuosi.  Silloin syyskuun aikana kaapataan kolme matkustajalentokonetta Jordanian erämaahan, joista Pan American jumbo räjäytettään Kairon lentokentällä sen jälkeen kun matksutajat oli päästetty siitä pois.

Henkilökohtaisest mieleeni on päänyt vuonna 1972 tullessani Amerikasta matkusti Jyväskylään tullessa henilöitä, jotka olivat olleet Aadenin avikolle kaapatussa, Sapporon talviolympialaisiata palaavassa matkustajakoneessa.  Kysenen kone oli kaapattuna 3 päivvä  aavikolla, kunnes  sissit,  vapautettuaan matkustajat räjäyttivät sen. Matkustajista maksettuiin 16 miljoonaa Saksan markkaa lunnaita. 

21.12.1988  Boening 747-121 Niin ikään libyalaiset terroristit räjayttivat pommilla Pan American jumbon Lockerbyn kylä yläpolella  Skotlannissa, mistä amerikkalaiset kävivät pitkää kiistaa Libya jpohtajan Muammar Gaddafin kanssa, tämän antaessa terroriswteille suojapaikan.
Kuoleman saldo 243 matkustajaa, 16 miehistön jäsentä ja 11 maassa, putoavan koneen jäännöksien alle jääneinä

Ja sittenhän kaikki huipantui Jom Kippur sotaan 6.10.1973 yhdistyneiden arabivaltioden hykätessä Israeliin, nähtavästi tavoitellen samanlaista yllätystä (ja vähän aluksi onnistuenkin) kuin minkä israelilaiset olivat järjestäneet heille kuuden päivän sodassa 1967.  Mainittakoon, että Jom Kippur on juutalaisten suurin juhlapäivä. 

Jom Kippur-sodassa Syyria ja Egyptisaavuttivat aluksi menestystä, mutta sotaonnen käännyttyä  tunkeutuivat israelilaiset panssarit lähelle Beirutia, samoin Golanillta aina 30kilometri päähän Damaskoksesta.  Suezilla he niin ikään ylitivät kanavan ja olivat 106 kilometrin päässä Kairosta.  Tulkoon mainituksi, että  panssarikenraali Ariel Sharon  ei ollut tässä vaiheessa tyytyväinen lopputulokseen.

Olen maininnut myös Itä-Saksan Länsi-Saksassa harjoittamasta  häirintätoiminnasta, siitä esimerkki joka nyt jälkeen päin on vahvistettu:  Benno Ohnesog-niminen opiskelija kuoli poliisin harhaluootiin Persian Shaahin vierailun yhteydessä.   Totus on että ampuminen oli  poliisiin soluttautuneen DDR:n agentin tahallinen teko jolla yritettiin lietsoa rauhattomuutta Saksan Liittotasavallassa.

Tarinan so,mmittelu on oman mielikuvituksen tuotetta, samoin käydyt keskustelut ja tilanteet.  Jos mitä edellä mainituista tapahtumista käytän pohjana, en ole sitonut niitä aikamääriin, vaan ne voivat vaihdella 


Asiatiedot:
GUMMERRUS: Vuosisatamme Kroniikka