LUOMISKERTOMUS
Olen tämän blogini alkuaikoina julkaissut omaa elämänkatsomustani ilmentävän kirjoitussarjan Genesis-evoluutio ja Aikakoordinaatit. Jossakin vaiheessa poistin osan sen tekstiosioista, mutta siitäkin mikä jäi luettavaksi saa käsityksen kannastani Raamattuun ja erityisesti sen luomiskertomukseen. Jokin aika sitten ajattelin tarkistaa käsityksiäni ja sen vuoksi otin Genesis-kirjan luomiskertomuksen esille ja vaikka se pääpiirteissän on minulle ennestään tuttua avautui se nyt minulle suorastaan valtavana kokemuksena. Mielestäni se on hieno kertomus ihmiskunnan syntyhistoriasta ja ollaanpa siitä mitä mieltä tahansa, minä en halua arvostella sitä, vaan minä ihailen sen upeaa kerrontaa. Sen hienoa esitystä inhimilliseen elämä-käsitykseen sisältyvien moraalisääntöjen luojana ja hämmästyttävän tarkaa syyn ja seurauksen analysointia ja niiden pohjalta langetettavien rangaistusten asettamista.
Tämä on arka aihe ja sitä on käsiteltävä kristillisen uskontomme mukaisella kunnioituksella ja aralla mielellä olen tarttunutkin tähän aiheeseen toivoen voivani herättää kiinnostusta sen opetuksiin syystä ja seurauksista ja siitä miten tuo säännöstö esiintyy tänäkin päivänä jokapäiväisen elämämme kuvioissa. En osaa jäsennellä näitä asioita teoloogiselta pohjalta, en myöskään osaa opettaa mitään niihin liittyvää, koen vaan hämmentävänä miten totuuden mukaisesti ihmiskunnalle tuhansia vuosia sitten langetettu kirous toteutuu ja seuraa sitä polvesta polveen. Sanoin: Tuhansia vuosia, mutta onko sillä väliä. Satatuhatta, tai miljoona vuotta, sanotaanhan Raamatussa, että pelkkä Jumalan silmän räpäys on ihmiselle kuin tuhat vuotta.
Ihmisen luominen on kaunis tapahtuma. Tuntuu sille, kuin valmiiseen paratiisiin vasta ihmisen luomisen yhteydessä koittaa aamu. Luomakunta on valmis, mutta jotakin puuttuu. Siltä puuttuu herra - Ihminen. Kun Jumala loi Adamin - Jumalan kuvaksi Hän loi ihmisen; omaksi kuvakseen Hän hänet loi, jäi jotakin kuitenkin puuttumaan. Adamin ei ollut hyvä yksin ja siksi Hän loi Eevan ja Herra Jumala käski heidän lisääntyä ja täyttää maa. Ja Raamattu jatkaa:"Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa alasti, eivätkä hävenneet toisiansa".
Kuvaus paratiisista on hienoa kerrontaa, ilmoitetaanpa siinä sen alkuperäinen sijaintipaikkakin, jota kuitenkin on vaikea hahmottaa. Jokin tieto sijoittaa sen jonnekin Arabian niemimaan eteläosaan, Jemenin alueelle, joskaan maininta Eufrat-virrasta ei tue ainakaan tätä olettamusta. Ihmiselle annettiin valtuudet hallita luomakuntaa ja jo alun perin Jumala osoitti sen sallimalla ihmisen nimittää luomansa luontokappaleet - maan ja veden eläimet, linnut ja kasvit ja alisti ne ihmisen hallintaan. Niin Jumala käski ihmistä käyttää hyväkseen kaikkia maan antimia ja näin hän teki ihmisestä paratiisin herran ja luomakunnan valtiaan, mutta oli rajoituksiakin.
"Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen; Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä pävänä, kun sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Pahan luontainen olemassaolo tulee esille jo ihmiskunnan tässä vaiheessa.
"Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä..."
Suurin osa ihmisistä tuntee inhoa käärmettä kohtaan ja niin ollen se onkin luonteva pahan ilmentymä, joka pettää ihmisen ja sen valheeseen uskoen Eeva "...otti sen (puun) hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa ja hänkin söi..." Ihminen rikkoi näin Herran Jumalan käskyn ja kun rikkomus oli tapahtunut "Silloin aukenivat heidän molempain silmät ja he huomasivat olevansa alasti." Ja - kuten aina - jotta rikos ei paljastuisi yrittää rikollinen piiloutua, esittää tekosyitä ja vierittää syyn toisen niskoille. "Mies vastasi: Vaimo jonka annoit olemaan minun kanssani. antoi minulle siitä puusta ja minä söin."
"Niin Jumala sanoi vaimolle "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut ja minä söin".
Syntiinlankeemus on niin täysin inhimillinen asia, että johdonmukaisesti ajatellen ja porukan tuntien - elleivät ensimmäiset ihmiset olisi langenneet rikkomaan Jumalan käskyä, olisi ihmiskunta ennen pitkää josakin vaiheessa - kuitenkin onnistunut tekemään sen ja saanut karkoituksen paratiisista.
Tapahtumaa seurannut oikeudenkäynti onkin sitten kovaa tekstiä ja siitä olen ottanut leikkeitä Raamatun alkuperäistekstistä, samoin myös ihmisen karkotus paratiisistä. Erikoisen vaikuttavina koen Jumalan - naiselle ja käärmeelle asettamat sanktiot. Myöskin paratiisista karkotus on mahtava, ilmestyskirjan kerrontaan verrattava tapahtuma, joka luo mieleeni tunnelman tummuvasta illasta, auringon laskettua, paratiisin portin päällä tulisena välkkyvästä miekasta, jonka Herra Jumala asetti kerubien kanssa vartoimaan elämän puun tietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti