VAALIT TULEE, TURVAT RISTIIN PUHUU PUPUT...
Ajattelin tässä aikaisemmin, että en kajoa tässä blogissani enää politiikkaan, mutta kun kaikki risova, julkinen töppäily on vielä ajankohtaista arvosteltavaa ja kun nuo vaalitkin ovat taas tulossa, niin jos kuitenkin. Tosin siitä ei ole mitään hyötyä, mutta jos nyt tämän kerran vielä antaisi mielipiteilleen periksi, niin sitten ei enää sataan vuoteen...
Kataisen - Stubb' in hallitus taitaa vihdoin päästä lepäämään ja kansa huokaa helpotuksesta. Eduskunnan lastentarhan palikat saadaan ehkä taas jonkinmoiseen järjestykseen, ainakin polvihousupojat toivon mukaan vaihtuvat aikamiehiin.
Neljä vuotta hallitus istui ja hörysi. Oli tekeillä uudistuksia. Henna Virkkunen laati kuntauudistusta koko kyseisen neljän vuoden ajan ja kiville karahti, Ei tullut takkia, ei housuja, ei edes nenäliinaa ja niin rouva Manninen itse pelastautui Brysseliin, jonne jo valtio-laivan karille ajanut entinen pääministeri Katainen oli tehnyt hätälaskun ansiokkaaseen tilapäisen komissaarin virkaan. Veronmaksajille nämä ihmiset tulivat kalliiksi samoin kuin Jyväskylän tyttö S. Huovinenkin joka yritti viimeiseen asti synnyttää sotea, mutta taisi olla liian iso melooni. Jos Katainen-Urpilainen-Virkkunen meno muutuikin teatteriksi, niin Stubb-Rinne koalitio veti alusta pitäen täyttä farssia. En ryhdy pitempään noita ruotimaan, jokaisella kun on tiedossa ko. hallituksien maho toiminta, jota ryydittää nuorten miesten uhmakkuus. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten nuoriso kyseli suu auki miksi suomalaiset menivät aikanaan lyömään päätään Karjalan honkiin käsittämättä, että tuolloin oli pakko, nyt nämä nuorukaiset ovat tekemässä uutta aloitetta, missä etenkin Stubb ja Haglund korostuvat äänekäällä Nato-kaipuullaan, tajuamatta, että tuo virsi on suomalaislle kuoleman lalua. Meillä ei ole tarvtta edes mihinkään pohjoismaiseen yhteispuolutukseen, kun siinäkin tapauksessa suomalaiset saisivat kantaa koko etulinjan vastuun, toisten lusmuillessa selän takana. Sitä paitsi: ketä vastaan meidän pitää varustautua, sillä kuten puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg sanoi ettei Venäjä ole millään tavalla meille uhka.
Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, jossa se lupaa ettei sen alueiden kautta muodostu Venäjälle mitään vaaraa. Me olemme jopa asein velvoitettu estämään kyseiset invaasiot. Kun me hoidamme omat asiamme on se meille turvallisempaa kuin liittoutuminen, sillä Natoon liittyminen tekee meistä välittömästi Venäjälle vihollisen ja ensisijaisen sotilaallisen operaation kohteen, siis: Jos me pysymme puolueettomina on mahdollista välttää kaikki konfliktit ehkä vain poikkeustapauksessa voisimme itse jotua hyäkkäyksen kohtaaksi, Natoon liittyminen sen sijan tekisi meistä välittömän kohteen, joka ensimmäisenä jotuisi taistelutantereksi.
Nuoruuteni aikana hoidettiin sodan haavoja ja opittiin tuntemaan sen seuraamukset eikä minkään lainen varustelu, tai militaristinen propaganda huvita omaa sukupolveani, sillä niin kuin Paasikivi aikanaan sanoi, että maantieteellinen sijaintimme merkitsee sitä, että meidän on elettävä Venäjän naapurina ja mielestäni suhtauduttava siihen niin ettei kävisi toteen neuvotovallan aikainen sanaleikki: "Luottamus ylirajan, Luottamusrajan yli, Rajaton luottamus!"
Ensi vaaleissa toivoisin suunnan muuttuvam täydellisesti. Tosin olemme nyt niin huonossa jamassa, että uudella hallituksella ei ole olemassa suuriakaan mahiksia korjata tilannetta ilman kipeitä toimenpiteitä. Presidentti Niinistö totesi hijan, että me elämme yli varojemme ja se on totta. Kun vuosilaskelmat osoittavat aina jatkuvaa kansantulon kasvua jakuitenkin kaikki tuotot - puskurivarannot leikataan välittömästi palkkankorotuksina ja bonuksina on se merkinnyt jatkuvaa inflaatiota ja kuten nyt laihojen vuosien tullessa ylivoimaisen suuria kansantaloudellisia vaikeuksia.
Joskus nuorempana oli kiinnostunut enemmänkin politiikasta, sen verran, että kymmeniä vuosia sitten sepitin vaaleihin sopivan protestilaulun, tai runon. Sitä ei ole enemmin viimeistelty, ei sävelletty eikä aikaisemmin esitetty missään muodossa eikä se nyt niin kovin sujuvakaan ole, mutta kun löysin sen papereideni joukosta ja kun se luullakseni kuitenkin tulkitsee paljolti kansalaisten tämänkin hetkisiä mielialoja, niin tulkoon nyt sitten julkaistuksi.
POLITIIKON VIRSI
Sarvikuonot täällä jyllää Suomen maassa.
Varat valtion kun yhteisiä on.
Herrat mesoo meillä niin kuin sonnit haassa,
kahmii rahaa ikiomaan kukkaroon.
Eihän hupi toki sovi politiikkaan,
yksi Kiinaan lentää, toinen Afrikkaan.
Ulosottomies kun täällä kansaa riistää
pääsee herrat mukavasti matkaamaan.
Eihän turhaan toki matkaan lähde kukaan
virka-asiathan tässä hoidellaan.
Suhteet kalliit vaalittava on ja mukaan
pääseen apurit ja - vaimot - luonnostaan.
Kaiken tämän maksaa kiltti Suomen kansa.
Joka ahkerana työssään uurastaa.
Uurastaa ja kiroilee - hikoilee ja kiroilee
itse valitsemiansa - herrojansa.
Raha-alotteita tehdään olan takaa,
siitä pulma vain ken maksumieheks jää.
Kaikki selittävät: Hyvin maassa makaa,
kun vain tyytdyt kuulemaan, et mitään nää.
Herrat kulkee kaikki kissanristiäiset,
sukulaisten asiat myös paikkaillaan.
- Missä kansa on, jäi mihin yksinäiset?
- Peruseläke on toki turvanaan.
Elintasoon lisää ethän vaadi kansa,
nollaratkaisutkin hyvin riittävät.
Kansanedustajat avustajinensa
sievät lisä-sentit kotiin niitävät.
- Siispä uurasta, tee työtä Suomen kansa!
Toivoen on hyvä rakentaa.
Politiikot siten kukin muistelmansa
sinun ostettavaksesi kirjoittaa.
Tulee vaalit - turvat ristiin puhuu puput.
Kovin kaunistellen omaa asiaa.
Paras jokaisen ois päähän ottaa huput.
Samaa virttä kun he silloin hoilottaa.
Eduskunnan taivaaseen kun sitten päästään,
kaikki jatkuu normaalisti ennallaan.
Ensi vaaleihin voi lupaukset säästää,
neljä vuottahan taas tässä mesotaan.
(R)
