SOTIA, TERRORISTEJÄ JA PAKOLAISIA
Koskaan eikä missään ole virrannut niin paljon pakolaisia edestakaisin mannerta kuin toisen maailmansodan aikana omassa maailankolkassamme Euroopassa ja kaikki pelkästään oman, sivistyneen vanhan Euooppamme asuttajia. Sodan loppuessa on tuolta ajalta mainittu peräti seitsemän miljoonaa pakolaista ja se lienee pieninpiä mainituista määristä. Nyt puolestaan, kun maaosamme tuunetaan suhteellisen rauhallisena ja vakaana olinpaikkana on yhteinen EU:n alueemme puolestaan jonkin Afrikan, tai Lähi-Idän valtion sekasortoista tilaa pakenevan ihmistulvan kohteena. Sikäläiset korruptioon, terroriin ja diktatuuriin kyllästyneet ihmiset näkevät maanosamme Eldoradona - onnelana, jossa vallitsee rauha, rakkaus ja hyvinvointi. Suurin joukoin he yrittävät, jopa kuolemaa uhmaten päästä rantautumaan Euroopan maaperälle ja lukematon on niiden ihmisten määrä, joka tapaa kohtalonsa Välimeren aalloissa, vaivalloisen matkan rasituksissa, tai kokoamisleirien kurjuudessa. Määränpäänä on useimmiten Saksa, Ranska, tai Englanti. Pohjoismaista Tanska, tai Ruotsi. Siinä sivussa Suomikin kelpaisi vallan hyvin ja tulijoita olisi enemmän kuin mitä tänne kaiken kaikkiaan voitaisiin ottaa.
Toisen maailmansodan loputtua oli ratkaistavana monta kipeää kysymystä. Sota ei koskaan noudata sääntöjä eikä sopimuksia. Alun alkaen liittoutuneilla oli aikomuksena anastaa itselleen Saksan koko suurteollisuuus ja tehdä siitä tehdä maaanviljelysvaltio. Venäläiset noudattivatkin melko tarkoin sopimusta ja suuri määrä saksalaisia teollisuuslaitoksia purettiin ja rahdattiin Venäjälle,mistä niiden tuotteita alkoikin pikkuhiljaa tulla markkinoille, esimerkkinä mainittakoon pikku Moskwitsh, joka oli itään siirretyn Opelin tehtaan sotaa edeltänyt malli. Hampurissa ollut synteettistä bensiiniä valmistava tehdas siirtyi englantilaisten mukana saarivaltioon, joskin saksalaiset rakensivat tilalle uuden, entistä ehomman. Paljon muutakin saksalaista teollisuutta löysi uuden osoittteen, mutta tätä kesti länsivyöhykkeellä vain vähaän aikaa, kunnes huomattiin, että voitettuja on turha yrittää alistaa muottiin. Saksasta ei onnistuttu saamaan aikaan Puolan tapaista maanviljelysvaltiota, minkä tänä päivänä voi hyvin ymmärtää, onhan siitä kaikesta huolimatta muodostunut Euroopan teollisuus- ja talousveturi.
Jaltan konferenssissa kun näitä ehtoja sorvattiin Stalinin, Rooseveltin ja Churchillin voimin nousi esiin kysymys kollektiivisesta rakaisemisesta, jolloin Stalin heitti ehdotuksen, että 50.000 satunnaisesti otettua saksalaista upseeria ammuttasiin välittömästi, jolloin Churchill poistui närkästyneenä huoneeesta ja leppyi vasta kun Stalin sai hänet leikin laskemisestaan vakuuttuneeksi. Vuosikausia rintamilla lojuneet miehet kävivät sotaa myös moraalisten marginaalien ulkopuolella ja niinpä mm. Uusi Suomi uutisoi kymmenistä tuhansista syfilistä ja muista sukupuolitauteja sairastavasta naista jotka oli koottu leiriin voittajien miettiessä keinoja ongelman ratkaisemiseksi ja kuin onneksi se löytyi, kun sir Alexander Flemming keksi samoihin aikoihin penisiliinin.
Niin silloin ja myös tänäpäivänä pakolaiset ovat liikkellä. Nyt heitä tulee Eurooppaan kaikilla tavoin. Salakuljetettuina laivoilla, lentäen, hevospeleillä, juosten, uiden - kävellen...
Siksipä ei olekaan mikään ihme, että eripuolilla Eurooppaa on alkanut syntyä julkista pakolaisten vastaanottamista vastustavaa liiikehdintää, sillä on ymmärrettävää, että vaikka valtaosa tulijoista onkin vilpittömästi avuntarpeesssa olevia ihmisiä heidän joukossaa soluttautuu maahan terroristejä ja rikollisia aikeiksia, nämä ryhmät kun ovat liukkaita liikkeissään operoidessaan yheismarkkina-alueen laajoissa puitteissa. Kansainvälinen rikollisuus on lisääntynyt. Murhia, varkauksia, ryöstöjä, kiristystä, rahanpesua... Suuret määrät erilaisia huumeita virtaa pakolaisten mukana sekä heidän omaan käyttöönsä että maassa ennestään olevien käytettäväksi. Huumeiden käyttöhän saattaa olla joissakin kansallisuuksissa luvallista ja niitä voidaan käyttää mm. kulttimenoissa apuna transsitilan saavuttamiseen, josta Buddhan palvojien suhteen minulla on henkiolökohtaista tietopuolista kokemustakin. Myös tiedään, että somaleilla on on oma kansallinen huumeensa, joka on rantautunut Suomeen heidän mukanaan. Muista esiin tulevista komplikaatoista: mm. saksalaisilla on kokemusta, että turkkilainen saattaa olla sairaaloisen mustasukkainen ja omistamisenhaluinen ja että heillä veri saattaa kiehehahtaa perin herkästi ja Ruotsista on esimerkkinä useita Lähi-Idän maista kotoisin olevien tekemiä "kunniamurhia".
Muukalaisvastaisuuden ei tarvitse merkitä vihaa, mutta maahanmuuton vastustajat eivät halua näiden tapojen juurtuvan omaan yhteiskuntaansa, edes "kulttuurivaihtonakaan". Jos taas maahanmuuttaja asennoituu maahan maan tavalla hän ennen pitkää saavuttaa alkuperisväestön hyväksynnän.
Uskonto ja mentalitteetti modostavat hyvin usein ristivetoa maahanmuuttajjien ja alkuperäisasukkaiden välille ja mielestän eräs asioiden kipeimmistä kohdista piileekin juuri tässä. Muuan edesmennyt tuttavani sanoikin minulle jo joskus kuusikymmentä vuotta sitten, että seuraavat suuret sodat eivät vastaisuudessa ole enää pelkästään poliittisia, tai taloudellisia, vaan ne muodostuvat uskontojen välisistä ristiriidoista ja henkilökohtaisesti saatan uskoa sen perin hyvin.
Jo nyt tiedämme, että kristyt joutuvat islamilaisissa ja Intian hindiläisissä osavaltioissa painostuksen ja sorron kohteeksi eikä heillä ole minkäänlaista sikäläisen yhteiskunnan, tai lainsäädännön antamaa suojaa, jotka länsimaissa uskonnonvapauslakien ja erikoislainsäädännön puitteissa suojaavat tänne tulevia maahanmuuttajia.
Kaksi maata - Saksa ja Ranska ovat juuri tällä hetkellä tapetilla. Saksassa osoitettiin hiljattain mieltä sekä maahanmuuttoa vastaan että sen puolesta, ranskalaiset saivat puolestaan tuta aikaisemmasta siirtomaapolitiikastaan, sekä haavoittuvaisuudestaan terorismin vastaisessa taistelussa. Ja jälleen huomaamme juutalaisen kansan joutuvan sijaiskärsijäksi. Ranskaisethan ovat tunnustaneet Hamasin terroristihallituksen ja Palestiinan virtuaalivaltion, joten isku tuli omaan nilkkaan ja siksi ihmettelenkin milloin maailma herää näkemään Israelin valtion tasapainoittavan vaikutuksen keskellä Lähi-Idän kaaosta. Aseiden keskellä on pakko pitää järjestystä yllä asein ja maailman nerokkain kansa osaa sen koko maailman ollessa sitä vastaan. Jos palestiinaliset haluaisivat rauhaa lopettaisi Hamas rakettien ampumisen, jolloin Israelinkaan ei tarvitsisi käyttää voimapolitiikkaa. Muu maailma voisi vaikuttaa Lähi-Idän rauhaan ehkä paremmin painostamalla Hamasia, mutta nykyaika ei tunne historiaa ja niinpä vanhat virheet toistetaan. Hamas on vain jäsen koneistossa, joka noudattaa profeettansa Mohammedin aikanaan juutalaisille suututtuaan langettamaa fatwaa. Juutalaiset on tuhottava, Israelin kukoistava demmokraattinen valtio on tuhottava.
Lähi-Idässä kasvaa viha. Terroristijärjestö Isis on keinoja kaihtamatta perustamassa kalifaattia alueelle kansallisusrajoista piittaamatta. Se värvää ympäri maailman nuoria miehiä joukkohinsa ja Hamas kouluuttaa heitä terroristeiksi, jotka voivat suorittaa operatoita missä päin maailmaa tahaansa, kuten nyt Ranskassa tapahtunutkin osoittaa.
Jo keski-ajalla, ristiretkien aikaan esiintyi Lähi-Idässä terroristikouluutusta. Kerrotaan, että jossakin Syyrian vuoristossa oli linna, jota hallitsi Vuoren Vanhus. Hänen asiamiehensä etsivät kaikkialta koulutukseen soveltuvia nuoria miehiä ja löydettyään etsimänsä he kutsuivat hänet juhliin joiden aikana hänet huumattiin - todennäköisesti hashiksella. Huumattuna tajuton nuorukainen kuljetettiin Vuoren Vanhuksen linnaan, missä hän sai kokea kaikki mahdolliset elämän nautinnot. Hyvää ruokaa, viiniä ja kauniita naisia. Tätä elämää hänen annettiin nauttia viikon, parin - ehkä kuukauden ajan. Hänestä koulutettiin asassiini, nimi johtunee hashis-sanasta. Koulutuksen päätyttyä hänet huumattiin jälleen ja kun hän heräsi uudelleen ankeissa arkisissa oloissaan oli hän valmis mihin tahaansa päästäkseen takaisin paratiisiin - missä hänen uskoteltiin olleen. Niinpä nämä nuorukaiset, asassiinit - salamurhaasjat, toteuttiuvat Vuoren Vanhuksen lähetin tuomia toimeksiantoja vaaroista piittaamatta, olisihan heillä kuollessan ollut varma pääsy takaisin paratiisiin. Ranskan kielessä asassin merkitseekin juuri salamurhaajaa.
Mihin me joudumme näiden pakolaisten kanssa? On epäinhimillistä kieltää heiltä maahan pääsy, lisäksi nyt on työnantajapulolikin alkanut vaatia työllisyyden turavaamisen nimissä pakolaisten ottamista, mutta mistä me loihdimme heille työtä, kun sitä ei ole riittäväästi vielä omille työttömillemmekään. Ja koskahan siihen päästään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti