PÄÄSIÄISMIETTEITÄ
Elämme jälleen kerran, lähestyvän kevään myötä pääsiäisen odotuksessa. Mitä se merkitsee meille ja millä tavalla se koskettaa sen tiedämme itse, sisimmässämme. Itselleni tämän kertainen pääsiäinen tulee olemaan jo kahdeksaskymmenes, mistä voi päätellä,että matkan varrelta on kerääntynyt mukaan monenlaista kulutushyödykettä, mutta se pysyvä, mikä on kuulunut pääsiäiseeni lapsesta saakka on ollut hiljentyminen itse tapahtuman edessä. Yleensä hiljentyminen on ollut vähäistä, ja vaatimattomaksi se on jäänyt edelleenkin, mutta pääteemaksi koen edellen läpi aikojen säilyneen tunnustuksellisuuden, on se sitten vaikkapa perinteistä ja tavanmukaista, mutta yhtä kaikki, se kuuluu arvomaailmaani länsimaisen sivistyksen ja kansallisen yhtenäisyyden perustana. Näin sen tunnen ulkonaisilta puitteiltaan, mutta sen hengellinen merkitys on minulle arvoitus, käsittämätön mysteeri, josta täytyy todeta, että kysymyksessä on uskon asia ja jotakin sellaista mitä ei järjellä voi käsittää. Korostan vielä, että uskokin tulee monesti ajatuksilla, sanoilla ja teoilla rikotuksi ja kun se itsessään on perin heikko on nojattauduttava pelkästään armoon, siihen mitä pääsisäisen evankeliumi ilmoittaa. Jos elämä viekin vallitsevan kaavan, ympäristön ja olotilan mukaan, muodostaa pääsiäinen vakavan paikan, jonka edessä on pakko pysähtyä.
Me suomalaiset olemme kristitty kansa, mutta ikävä kyllä, me suhtaudumme omaan uskontoomme usein kielteiseti ja häpeillen tunnustaen hyväksyvämme mieluummin jonkin oudon opin: ateismin, buddhlaisuuden, viccalaisuuden, newagen, islamin, tai jonkin muun erikoisuuden haluamatta tiedostaa, että meillä on maailman kaunein uskonto. Rakkauteen ja anteksiantamukseen perustuva oppi, jonka maailman etevin filosofi - Jeesus Nasaretilainen lanseerasi maailmalle ja antoi sen puitteissa meille Mooseksen opin kylmän, kovan ja armottoman Jahveen sijaan anteeksiantavan ja rakastavan Isän ja lunastuksessaan taivaan ja ikuisen elämän toivon.
Tätä Herramme Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen juhlaa me vietämme pääsiäisenä. Juhlaa, jota juutalaiset ovat jo viiden-, tai kuuden vuosituhannen ajan viettäneet Egyptin orjuudesta vapautumisensa muistoksi. Tuolloin he monien vaikeiden vaiheiden jälkeen saivat ensimmäisen kerran historiansa aikana Luvatun Maan takaisin ja palata sinne Jumalan johdattamana. Lähdön aika oli sekä egyptiläiisille että israelilaisille tuskallista, faraon viivyttäessä lähtöluvan antamista, niin että kuolemankin täytyi edesauttaa israelilaisten lähtöä kulkemalla Jahven käskystä egyptiläisten keskuudessa talosta taloon, ohittaen israelilaisten asunnot, joiden, ovien pihtipielet oli - sille merkiksi - pääsiäislampaiden verellä sivellellyt. Koko Vanha Testamentti onkin sitten täynnä verisiä teurasuhreja palavia alttareita - veriuhreja, joita Isä - Jahve luopui vaatimasta poikansa ristinkuolemasssaan antaman henkilökohtaisen uhrin vuoksi, minkä lisäksi Jeesus ylösnousemuksesensa yhteydessä osoitti ihmiskunnalle kuoleman olevan vain ovi - välivaihe tästä elämästä iänkaikkiseen elämään.
Pääsiäisessä symbolisoituu myös Egyptistä paluun käänteinen puoli. Ristiinnaulitsemista seuraavat vuosikymmenet toteuttivat Jeesuksen ennustukset Jerusalemin hävityksestä, temppelin hajoituksesta ja Jumalan kovakorvaisen omaisuuskansan uudesta karkoituksesta. Vain kolmisenkymmentä vuotta ehti kulua Golgatan tapahtumista, kun Rooman keisari Tiitus kukisti kapinoivan Juudean. Ennustukset kävivät toteen, Jerusalemin muurit revittiin ja temppeli poltettiin. - Vahingossako? Yleisen olettamauksen mukaan Tiitus aikoi säästää temppelin, mutta jonkun roomalaisen sotilaan soihdusta temppelin verhot syttyivät palamaan. Varsin vai vahingossa? Mene, tiedä, mutta kun juutalaiset puolustajat huomasivat temppelinsä palavan he hätääntyivät, unohtivat aseensa ja yrittivät turhaan sammutta palavaa temppeliään. Tuhon ennustus, joka Jeesus oli antanut toteutui ja parhaillaan, näinä aikoina sen jatko. Juutalaiset palaavat takaisin kotiin. Uusi exodus on käynnissä, on ollut jo sata vuotta. Luvattu Maa annetaan heille takaisin.
Oikeudenkäynti Jeesusta vastaan oli valheellinen ja epäoikeuden mukainen. Ylimmäiset papit Hanna ja Kaifas tuomitsivat hänet tekaistujen syytösten nojalla. Uusi Testamentti osoittaa evankeliumeissaan miten taitavasti Jeesus puolustautui joutessaan väittelyyn fariseusten ja kirjanoppinein kanssa, mutta - jotta Vanhan Testamentin ennustukset toteutuisivat ei hän ylimmäisen papin talolla enää välittänyt puolustatua, koska hän tiesi mitä oli säädetty tulevaksi ja mikä oli väistämättä tulossa: että hänen pitäisi kuolemallaan lunastaa ihmiskunta Isän Jumalan - Jahven vihan alaisuudesta.
Tässä kohdalla minun on nostettava käteni pystyyn. En ymmärrä, mutta uskon!
Missä tieto loppuu, sinä usko alkaa..!
Herramme Jeesus Kristus päätti näkyvän tehtävänsä nousemalla taivaaseen, niin myös hänen tuomarinsa ylimmäinen pappi Kaifas on nyttemmin noussut ylös. Jerusalemissa, Pahanneuvon vuorella, rakennustöiden yhteydessä tehdyissä kaivauksissa tuli esiin ossuaari - luuarkku, jonka kyljessä oleva nimilaatta ilmoitti kuuluvan Josef Kaifakselle joka nyttemmin on melkoisella varmuudella todettu tuolloin tuomarina toimineeksi ylimmäseksi papiksi. Tästä uutisoi Keskisuomalainen kymmenkunta vuotta sitten. Uutisen kirjoittaja oli Israelin historiallisessa instituutissa työskentelevä suomalainen, jonka nimen olen unohtanut, mutta lisään sen kunhan löydän kyseistä asiasta ottamani lehtileikkeleen.
Ja pääsiäiseenhän littyy Torinon käärinliinakin, joka on parhaillaan näytteillä Jyväskylän kaupunkiseurakunnan seurakuntasalissa. Jälleen mysteeri. Liinassa erottuu selvästi verinen,tutkijoiden mukaan ristiinnaulittu mieshahmo - Jeesus? Tutkijat tunnistavat liinan Josef Arimatialaisen lahjoittamaksi käärinliinaksi, johon hän kääri Jeesuksen ruumiin sen hyvän tuoksuisilla voiteilla voideltuaan ja johon käärittynä hän pani sen sitten itseään varten louhittamaansa kalliohautaan. Tutkijat ovat onnistuneet seuraamaan liinan kulkeutumisen vaiheita ristiretkien aikana Pyhältä Maalta Eurooppaan ja ellei voi uskoa liiinaa aidoksi, ei sen aitoutta voi kieltääkään. Se on kaikkien nähtävillä em. paikassa toukokuun 10:nnteen päivään saakka ja uskon, että se itse jollakin tavalla ilmoittaa katsojalle siitä onko se aito, vai ei. Ajatellessamme kuinka liina olisi voinut säiyä niin hyvässä kunnossaan kahden tuhannen vuoden takaa, on muistettava se miten suuri auktoriteetti siiihen mahdollisesti olisi kääritty, niin säilyminenkin olisi sen suhtessa perin pieni ihme.
Hyvää pääsiäistä kaikille ystävilleni.
LISÄYS 21.5.2014
Löysin luuarkkua käsittelevän lehtileikkeleen: Josef Ben Kaifas: Hänen luuarkkunsa löytyi tietöiden yhteydessä v. 1990, kuten kirjoitin Pahanneuvon vuorelta. Kyseiseinen paikka on saanut nimensä siitä, että papit tekivät juuri siellä päätöksensä Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Artikkelin kirjoittaja on Mikko Louhivuori, joka ainakin ko. aikana työskennenteli Israelin muinaismuistovirastossa, Jerusalemissa.
Voin vielä lisätä, että tietääkseni sadanpäämies, joka lävisti Kristuksen kyljen, oli ikääntynyt germaanisyntyinen sadanpäämies Caius Cassius, joka myöhemissä vaiheissaan kääntyi kristityksi ja sai legendan mukaan Jeesukselta ilmestyksessä lisänimen Longinus - Keihäsmies.
Pilatus, joka perusluonteeltaan oli raaka ja julma eikä juurikaan veritöitä kaihtanut, tahtoi jostakin syystä säästää Jeesuksen. Mahdollisesti siihen vaikutti hänen vaimonsa vetoomus, hän kun oli unessa saanut kehoituksen pyytää miestään säästämään "tämän Pyhän Miehen". Juutalaisten kiusaksi Pilatus kiinnitytti ristiin kirjoituksen "Jeesus Nasaretilainen, Juutalaisten Kuningas", jota mm. papit paheksuivat, ja tästä johtuvat legendaariset sanat: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin". Käsien peseminen ei auttanut Pilatusta, joka keisarin epäsuosioon jouduttuaan lähetettiin järkensä menettäneenä Sveitsiin maanpakoon, missä Luzernista Interlakeniniin vievän tien varrella kohoaa Pilatus-vuori, jonka silhuetissa voi nähdä taivaalle katsovan miehen kasvot. Tältä jyrkkärinteiseltä vuorelta hänen kerrottiin, itsemurhan tehdessään heittäytyeen alas.
Aikaisemmin mainitsemani käärinliina, joka oli näytteillä Jyväskylässä on luonnollisesti jäljennös, mikä jäi alkuperäisessä kirjoituksessani mainitsematta.
Lisäys 21.5.2014
AM