LIENEE MINUNKIN JO AIKA TULLA ULOS KAAPISTA
Tulin kirjoittaneeksi sinänsä typerästä mielijohteesta facebookissa Haaviston seinälle "oikeiden miestenkin olevan valittavissa" ja sen jälkeen olen saanut seinälläni vähän väliä muistutuksia hänen erinomaisuudestaan ja omasta ahdasmielisyydestäni ja sen vuoksi ajttelin kerralla kertoa viherkansalle ja muillekin miksi asenteeni nimenomaan homouteen on kielteinen. Miksi en henkilökohtaisesti voi ajatella miesparin kanssa elävän henkilön sopivan maamme päämieheksi ja nyt yritän kirjoittaa niin kuniisti ja asiallisesti ettei kukaan pahastuisi, vaan asian toinenkin puoli tulisi esille.
Elettiin 1940-lukua ja olin alle kymmenvuotias. Kotini sijaitsi vajaan kilometrin päässä isäni suurehkosta kotitilasta, jossa ennen sotia asui kolmattakymmentä ihmistä. Sotien aikana ja välittömästi sen jälkeen väki väheni. Naisväki lähti miehineen ja lapsineen omiin talouksiinsa. Vanhukset kuolivat ja palvelusväki hajaantui kuka minnekin. Vain neljä setääni jäi asumaan taloa, joista yksi alkoi hoitaa taloutta omatenkin "huushollin" pitämisen taidon erittäin hyvin.
Mitä nyt kerron tapahtui vuosina 1943-46.
Olin tottunut siihen etteivät setäni kiinnittäneet minuun koskaan erityisempää huomiota, kunnes sitten tämä "taloudenhoitaja" setä alkoi kutsua vanhempaa veljeäni vierailulle, sittemmin myös saunaan, mutta heti kohta hän, jostakin syystä alkoikin pyydellä minua veljeni asemesta seuralaisekseen. Kävelylle kesäisessä luonnossa, lauantaisin saunaan ja mukaan hän laittoi aina makeaa mehua ja maukkaita voileipiä. Saunaillat kiinnostivat minua erikoisesti, olihan köyhänä aikana suuressa talosta aina jotakin vähän parempaa tarjolla. Kanssakäyminen oli leppoisaa, sitten setäni halusi välttämättä aloittaa saunomisen jälkeen pesemiseni ja vihdoin saunan eteisessä pyyhkeellä kuvaamiseni. Aluksi en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että kerta kerralta, aina rohkeammin ja toverillisemmin hän lähentyi minua. Pesi takamukseni, erityisesti pippelini ja "leikillisesti" mahdollisimman paljon käpälöi niitä, ne kun olivat hänestä niin hassun kuriset...
Kesäaikana hän vei minua marjaan ja sieneen, tietenkin aina eväät mukana, niin että kun pidimme pienen lepohetken, hän heitti vettään nähteni ja esitteli jäykistyneitä kalleuksiaan, pyydellen minua hivelemään niitä, rohkenipa vihdoin kehoittaa minuakin näyttämään "pippeliäni", jota hän hellästi silitteli ja hieroskeli "se kun auttaisi kivesten laskeutumista pusseihinsa". Setä oli kiva, kuitenkin tuo kaikki tuntui minusta vastenmieliseltä ja hävettävältä, mutta setä lohdutti, että tämähän on "vain näin meidän miesten kesken".
Talvella, kun hän ei voinut viedä minua saunaa pidemmälle, keksi hän muita leikkejä. "Nivuseni olivat kuivat , niihin piti hieroa talkkia", tai "takapuoleni tarvitsi rasvaa!" Kun kerran valitin vatsakipua, keksi setäni ehdottaa peräruisketta, jonka antaminen hänestä, estelyistäni huolimatta oli välttämätöntä ja muodosti hänelle nähtävästi riemastuttavan kokemuksen. Tässä muutama esimerkki parin, kolmen vuoden ajalta. Ruumiillisesti hän ei tosin pyrkinyt minuun koskaan kajoamaan.
Mietin itsekseni asiaa monelta kantilta, mutta en kehdannut kysyä keneltäkään neuvoa, niin kuin setäni oli arvellutkin. Jossakin vaiheessa päättelinkin, että se todella oli "miesten kesken luonnollista" ja yritin voittaa vastenmielisyyteni, mutta kun ikäni lisääntyi, lisääntyi inhonikin. Aloin vihdoin jättää saunaillat väliin, samoin kuin muunkin keskinäisen kanssakäymisen. ja karttaa häntä ja kun kaksitoistavuotiaana lähdin Rautalammille keskikouluun, omalla paikkakunnallamme kun ei sellaista ollut, viimeinenkin side välillämme katkesi, uudet tuulet ja aikuistuminen todistivat päätelmäni setäni käyttäytymisestä luonnottomaksi, mutta lopullinen syy selvisi minulle vasta myöhemmin.
Kysyin jälkeenpäin veljeltäni miksi hän ei ollut varoittanut minua, mutta hän ei ollut tienyt asiasta mitään. Setä ilmeisesti oli kokenut hänet varttuneempana liian vaaralliseksi eikä ollut yrittänyt mitään vastaavaa, niinpä hän valitsi piemmän pahan ja vähäisemmän vaaran.
Pedofilikö? Jokainen voi itse päätellä sen kertomukseni jatkosta.
Kyseiseen aikaan homous oli kriminalisoitu aivan samalla tavalla kuin pedofilisyys on vielä nykyäänkin. Lapsuuden kokemuksistani viisastuneena vältin kaikkea kahdenkeskistä yhdessäoloa kyseisen setäni kanssa, niinpä hän joutui odottamaan kunnes kyseisen taipumuksen kriminalisointi päättyi ja kun suuresta talosta vähitellen yksi toisensa jälkeen oli lähtenyt, alkoi hän etsiä mieskuppaneita isäntärengiksi, joista joidenkin koeluontoisten oleskelujen jälkeen eräs samoin suuntautunut mies jäikin sitten taloon. Oleskeli siinä useamman vuoden - tietenkin palkallisena työntekijänä - mutta kun setäni sairasti parkinsonin tautia ja alkoi sokeutua, rupesi tulokas pitämään taloa omanaan. Hän esiintyi isäntänä ja omasi mielestään siihen myös valtuudet. Kuitenkin yksi veljeksistä, muuan vanhapoika, jolla ei ollut samoja ongelmia kuin em. sedälläni ja joka oli toiminut ikänsä muualla päin Suomea opettajana, päätti muuttaa entiseen kotitaloonsa eläkepäiviään viettämään, kyllästyi kukkoilevaan vieraaseen ja vaati tätä lähtemään ja kun koko muu suku liittyi hänen tuekseen, homo-setäni oli luovuttava kyynelehtien yhteiselämästä pehtoorinsa kanssa.
Oliko kysymyksessä pedofili? Ei, vaan homo, joka ajan hengen painostamana, varovaisen tutkistelun kohdallani tehtyään alkoi pitää minua miesseuralaisen korvikkeena, leikkikalunaan saadakseen jollakin tavalla oman sukupuoliviettinsä tyydytytettyä.
Kuinka monta samanlaista tapausta maailmassa esiintyykään. En usko, että pedofiliasta syytetyt katoliset papitkaan kaikki olivat pelkästään pedofilejä, he vain selbaattinsa vuoksi olivat joutuneet suunntaamaan seksuaaliset viettinsä lapsiin, käsittääkseni juuri näissä kirkkojen säsäoppilaitoksissa ja hoitokodeissa oleviin poikiin, siksi uskonkin että jos homo- ja lesbopareille annetaan adopitio-oikeus, miehet adoptoivat poikia ja naiset tyttöjä.
Olen elänyt elämäni tämän traumaattisen taakkani kanssa, kunnes nyt vihdoin päätin vapautua siitä ja kertoa ihmisille , että "Jammu-sedille" kelpaavat pojat siinä kuin tytötkin.
Eikö se riitä, että me suvaitsemme näitä sukupuolisesti poikkeavia, mutta pitääkö meidän hyväksyä heidän tapansa omiin tapohimme sovellettuina, mm. avioliittoistituutiona. Eikö Jumala ihmisen luodessaan tehnyt heidät mieheksi ja naiseksi ja antanut heille kehoituksen: "lisääntyä ja täyttää maa". Tässä kohden joku voi sanoa, että lyön Raamatulla, mutta jos tekisimme "ajatusleikin", että me kaikki muuttuisimme äkkiä "sukupuolineutraaleiksi" olisi ihmiskunnalla jäljellä korkeintaan vaivaiset sata vuotta, kunnes "maa olisi jälleen autio ja tyhjä".
En halua kirjoittaa tätä loukkaavassa mielessä, vaan selventääkseni yltiöliberalismin hämärtämiä mielikuvia. Omalla nimelläni tämän kirjoitan ja vastaan jokaisesta sanastani perustaen kaiken tapahtuneen totuuteen, ja esitän sen lain suoman ajatuksen, sananvapuden ja painovapauden pohjalta. Jos joku haluaa kommentoida, voi sen hyvin tehdä, en kuitenkaan aio aloittaa mitään laajempaa kirjeenvaihtoa kenekään kanssa
.
Tulin kirjoittaneeksi sinänsä typerästä mielijohteesta facebookissa Haaviston seinälle "oikeiden miestenkin olevan valittavissa" ja sen jälkeen olen saanut seinälläni vähän väliä muistutuksia hänen erinomaisuudestaan ja omasta ahdasmielisyydestäni ja sen vuoksi ajttelin kerralla kertoa viherkansalle ja muillekin miksi asenteeni nimenomaan homouteen on kielteinen. Miksi en henkilökohtaisesti voi ajatella miesparin kanssa elävän henkilön sopivan maamme päämieheksi ja nyt yritän kirjoittaa niin kuniisti ja asiallisesti ettei kukaan pahastuisi, vaan asian toinenkin puoli tulisi esille.
Elettiin 1940-lukua ja olin alle kymmenvuotias. Kotini sijaitsi vajaan kilometrin päässä isäni suurehkosta kotitilasta, jossa ennen sotia asui kolmattakymmentä ihmistä. Sotien aikana ja välittömästi sen jälkeen väki väheni. Naisväki lähti miehineen ja lapsineen omiin talouksiinsa. Vanhukset kuolivat ja palvelusväki hajaantui kuka minnekin. Vain neljä setääni jäi asumaan taloa, joista yksi alkoi hoitaa taloutta omatenkin "huushollin" pitämisen taidon erittäin hyvin.
Mitä nyt kerron tapahtui vuosina 1943-46.
Olin tottunut siihen etteivät setäni kiinnittäneet minuun koskaan erityisempää huomiota, kunnes sitten tämä "taloudenhoitaja" setä alkoi kutsua vanhempaa veljeäni vierailulle, sittemmin myös saunaan, mutta heti kohta hän, jostakin syystä alkoikin pyydellä minua veljeni asemesta seuralaisekseen. Kävelylle kesäisessä luonnossa, lauantaisin saunaan ja mukaan hän laittoi aina makeaa mehua ja maukkaita voileipiä. Saunaillat kiinnostivat minua erikoisesti, olihan köyhänä aikana suuressa talosta aina jotakin vähän parempaa tarjolla. Kanssakäyminen oli leppoisaa, sitten setäni halusi välttämättä aloittaa saunomisen jälkeen pesemiseni ja vihdoin saunan eteisessä pyyhkeellä kuvaamiseni. Aluksi en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että kerta kerralta, aina rohkeammin ja toverillisemmin hän lähentyi minua. Pesi takamukseni, erityisesti pippelini ja "leikillisesti" mahdollisimman paljon käpälöi niitä, ne kun olivat hänestä niin hassun kuriset...
Kesäaikana hän vei minua marjaan ja sieneen, tietenkin aina eväät mukana, niin että kun pidimme pienen lepohetken, hän heitti vettään nähteni ja esitteli jäykistyneitä kalleuksiaan, pyydellen minua hivelemään niitä, rohkenipa vihdoin kehoittaa minuakin näyttämään "pippeliäni", jota hän hellästi silitteli ja hieroskeli "se kun auttaisi kivesten laskeutumista pusseihinsa". Setä oli kiva, kuitenkin tuo kaikki tuntui minusta vastenmieliseltä ja hävettävältä, mutta setä lohdutti, että tämähän on "vain näin meidän miesten kesken".
Talvella, kun hän ei voinut viedä minua saunaa pidemmälle, keksi hän muita leikkejä. "Nivuseni olivat kuivat , niihin piti hieroa talkkia", tai "takapuoleni tarvitsi rasvaa!" Kun kerran valitin vatsakipua, keksi setäni ehdottaa peräruisketta, jonka antaminen hänestä, estelyistäni huolimatta oli välttämätöntä ja muodosti hänelle nähtävästi riemastuttavan kokemuksen. Tässä muutama esimerkki parin, kolmen vuoden ajalta. Ruumiillisesti hän ei tosin pyrkinyt minuun koskaan kajoamaan.
Mietin itsekseni asiaa monelta kantilta, mutta en kehdannut kysyä keneltäkään neuvoa, niin kuin setäni oli arvellutkin. Jossakin vaiheessa päättelinkin, että se todella oli "miesten kesken luonnollista" ja yritin voittaa vastenmielisyyteni, mutta kun ikäni lisääntyi, lisääntyi inhonikin. Aloin vihdoin jättää saunaillat väliin, samoin kuin muunkin keskinäisen kanssakäymisen. ja karttaa häntä ja kun kaksitoistavuotiaana lähdin Rautalammille keskikouluun, omalla paikkakunnallamme kun ei sellaista ollut, viimeinenkin side välillämme katkesi, uudet tuulet ja aikuistuminen todistivat päätelmäni setäni käyttäytymisestä luonnottomaksi, mutta lopullinen syy selvisi minulle vasta myöhemmin.
Kysyin jälkeenpäin veljeltäni miksi hän ei ollut varoittanut minua, mutta hän ei ollut tienyt asiasta mitään. Setä ilmeisesti oli kokenut hänet varttuneempana liian vaaralliseksi eikä ollut yrittänyt mitään vastaavaa, niinpä hän valitsi piemmän pahan ja vähäisemmän vaaran.
Pedofilikö? Jokainen voi itse päätellä sen kertomukseni jatkosta.
Kyseiseen aikaan homous oli kriminalisoitu aivan samalla tavalla kuin pedofilisyys on vielä nykyäänkin. Lapsuuden kokemuksistani viisastuneena vältin kaikkea kahdenkeskistä yhdessäoloa kyseisen setäni kanssa, niinpä hän joutui odottamaan kunnes kyseisen taipumuksen kriminalisointi päättyi ja kun suuresta talosta vähitellen yksi toisensa jälkeen oli lähtenyt, alkoi hän etsiä mieskuppaneita isäntärengiksi, joista joidenkin koeluontoisten oleskelujen jälkeen eräs samoin suuntautunut mies jäikin sitten taloon. Oleskeli siinä useamman vuoden - tietenkin palkallisena työntekijänä - mutta kun setäni sairasti parkinsonin tautia ja alkoi sokeutua, rupesi tulokas pitämään taloa omanaan. Hän esiintyi isäntänä ja omasi mielestään siihen myös valtuudet. Kuitenkin yksi veljeksistä, muuan vanhapoika, jolla ei ollut samoja ongelmia kuin em. sedälläni ja joka oli toiminut ikänsä muualla päin Suomea opettajana, päätti muuttaa entiseen kotitaloonsa eläkepäiviään viettämään, kyllästyi kukkoilevaan vieraaseen ja vaati tätä lähtemään ja kun koko muu suku liittyi hänen tuekseen, homo-setäni oli luovuttava kyynelehtien yhteiselämästä pehtoorinsa kanssa.
Oliko kysymyksessä pedofili? Ei, vaan homo, joka ajan hengen painostamana, varovaisen tutkistelun kohdallani tehtyään alkoi pitää minua miesseuralaisen korvikkeena, leikkikalunaan saadakseen jollakin tavalla oman sukupuoliviettinsä tyydytytettyä.
Kuinka monta samanlaista tapausta maailmassa esiintyykään. En usko, että pedofiliasta syytetyt katoliset papitkaan kaikki olivat pelkästään pedofilejä, he vain selbaattinsa vuoksi olivat joutuneet suunntaamaan seksuaaliset viettinsä lapsiin, käsittääkseni juuri näissä kirkkojen säsäoppilaitoksissa ja hoitokodeissa oleviin poikiin, siksi uskonkin että jos homo- ja lesbopareille annetaan adopitio-oikeus, miehet adoptoivat poikia ja naiset tyttöjä.
Olen elänyt elämäni tämän traumaattisen taakkani kanssa, kunnes nyt vihdoin päätin vapautua siitä ja kertoa ihmisille , että "Jammu-sedille" kelpaavat pojat siinä kuin tytötkin.
Eikö se riitä, että me suvaitsemme näitä sukupuolisesti poikkeavia, mutta pitääkö meidän hyväksyä heidän tapansa omiin tapohimme sovellettuina, mm. avioliittoistituutiona. Eikö Jumala ihmisen luodessaan tehnyt heidät mieheksi ja naiseksi ja antanut heille kehoituksen: "lisääntyä ja täyttää maa". Tässä kohden joku voi sanoa, että lyön Raamatulla, mutta jos tekisimme "ajatusleikin", että me kaikki muuttuisimme äkkiä "sukupuolineutraaleiksi" olisi ihmiskunnalla jäljellä korkeintaan vaivaiset sata vuotta, kunnes "maa olisi jälleen autio ja tyhjä".
En halua kirjoittaa tätä loukkaavassa mielessä, vaan selventääkseni yltiöliberalismin hämärtämiä mielikuvia. Omalla nimelläni tämän kirjoitan ja vastaan jokaisesta sanastani perustaen kaiken tapahtuneen totuuteen, ja esitän sen lain suoman ajatuksen, sananvapuden ja painovapauden pohjalta. Jos joku haluaa kommentoida, voi sen hyvin tehdä, en kuitenkaan aio aloittaa mitään laajempaa kirjeenvaihtoa kenekään kanssa
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti