VANHAN VENÄJÄN TARINOITA - 3
PIETARI SUURI JA ROMANOVIT
Suljettuaan Sofian luostariin oli Pietarilla hallittavanaan valtavan suuri maa. Vuoristoja, suurien virtojen halkomia tasankoja ja aroja. Alue joka ulottui Pohjoiselta Jäämereltä Asovanmerelle. Jota asutti monet slaavilaiset kansanheimot. Jonka maaperä sisälsi suunnattomia rikkauksia, joita ei edes vähäisessäkään määrin osattu vielä tuolloin hyödyntää, puhumattakaan että niitä olisi systemaattisesti etsitty ja jalostettu. Kansa oli suuri, mutta pian Pietari hallitsijaksi tultuaan huomasi sen sivistystason pysähtyneen, jääneen vanhalle ajalle. Elinkeinojen harjoittaminen oli alkeeellista ja maaanviljely heikkotasoista ja tehotonta, suuurimman osan talonpojista eläessä maaorjuudessa. Vaikka Pietari ei itse ollut saanut juuri kummenpaa sivistystä tajusi hän maansa puutteet ja sen jälkeenjääneisyyden ja näki siinä itselleen laajan työsaran. Omaa tasoaan Pietari tsaariksi tultuaan pyrki kohentamaan kaikin tavoin mm. matkustelemallla Euroopan eri massa ja pyrkimällä omaksumaan mahdollismman paljon Venäjälle tulleiden ulkomaalaisten tapoja ja kulttuuria.
Jo poikasena asuessaan äitinä kanssa sisrpuolensa Sofian karkoittamana Moskovan vierasmaalaisten kaupunginosassa hän oli tutustunut ulkomaalaisiin kauppiaisiin ja Moskovaan siirtyneisiin käsityöläisiin ja seurallisena ja avoimena luonteena hän, valtavalla tiedonhalullaan ahmi kaiken mahdollisen opin mitä nämä saattoivat tarjota olipa sitten kysymys kirjatiedosta, tai käsillä tekemisestä. Tämä oli se tekijä, joka myöhemmin koitui hänelle korvaamattomaksi avuksi kaikilla hallintonsa aloilla.
Pietarin isän, tsaari Aleksein kuoltua vallitsi Venäjällä täydellinen sekaannus. Juonittelujen verkko ulottui kaikkialle ja niiden lankoja ohjaili Pietarin sisarpuoli Sofia. Aikalaistensa kuvauksen mukaan hän oli ulkonäöltään ruma ja epämiellyttävä, luonteeltaan itsekäs ja vallanhimoinen, mutta tuon ajan naiseksi hän oli tarmokas, älykäs ja sivistynyt. Isänsä tsaari Aleksein valmistaessa poikaansa, Aleksei norempaa ottamaan jälkeensä vastuu hallituksesta sai tsarevitsin sisar, Sofia harvinaisen oikeuden olla kuunteluoppilaana veljensä oppitunneilla. Sofia taisi diplomatian keinot, niin ikään hän piti vaikutusvaltaisa rakastajia, joista mainittvain oli ruhtinas Vasili Galytzin, ja hänen avullaan Sofian vaikutusvalta ulottui henkivartiokaartiin - strelseihin. Kun nuori Aleksei kuoli tuli tsariksi Aleksei suraavaksi vanhin veli, Pietari velipuoli Fjodor, jonka lyhyeksijääneen hallitusajan jälkeen nostettiin valtaistuimelle kuusivuotis Pietari yhdessä vajaamielisen veljensä Iivanan kanssa, holhooja asettui hallintoa johtamaan Iivanan sisar, Pietarin sisarpuoli Sofia.
Tässä kohden minun täytyy pysähtyä.
Ajattelin tästä kirjoituksesta jonkinlaista solmua Romanovien suvun henkilöiden ja hallitsijakroniikan jatkumoon Iivana Julmasta Nikolai II:iseen, mutta Pietari Suuren henkilökuva on niin suuri ja monisäikeinen, että se ei ole yhdistettävissä kehenkään toiseeen eikä eikä kerrottavissa muutamalla sanalla. Nyt yritän jatkaa keskittymällä yksin maan hänen olemukseensa ja yritän antaa niiden ohellasuppeaa ajankuvaa hänen aikaisenVenäjän oloista ja sen hallinnosta.
Pietarin lapsuutta sävytti epävarmuus, juonittlut ja säälimätön valtataistelu. Pienestä pojasta lähtien hän joutui näkemään hirmutekoja, kokemaan pelkoa ja kauhua, niin että oli ihme, että hänestä ylipäätään kehittyi henkisesti koossapysyvä yksilö. Hänen isänsä, tsaari Aleksei suhtautui myönteisesti länsimaalaisuuteen ja hänen määräyksestään oli Moskovaan houkuteltu suuri joukko eri alojoja edustavia länsimaalaisia käsityöläisiä ja oppineita, ja heitä varten oli muodostettu erillinen esikaupunkialue Nemjetsjskaja Svoboda. Tsaari Alekseilla oli erittäin kyvykäs ja päämiisteri Artamon Matvejev, jolla oli erittäin kaunis ja viehättävä kasvattitytär Natalia Naryskina ja kun Aleksein puoliso Maria Miloslavskaja kuoli päätti tsaari mennä uudelleen naimisiin, niinpä puolisonvalinta järjestettiin niiin, että Nataliasta tuli uusi tsaaritar, jonka kanssa Aleksei sai Pietarin. Marian kanssa Alekseilla oli kaksikymmmentäyksi vuotta kestäneestä avioliiitosta kolmetoista lasta, joista pojista oli säilunyt elossa,vain tuleva tsaari Aleksei, Fjodor, joka oli älykäs, mutta epämuodostunut sekä vajaamielinen Iivana. Tyttöjä oli useampia, joista Sofia erittäin älykkäänä sai seurata oppineen Simon Polotskin opetusta veljensä Aleksein oppitunneilla. Perintöruhtias kuoli kuitenkin ennen isäänsä, niinpä tsaari Aleksein kuollessa vallan peri Pietarin velipuoli epämuodostunut ja sairaaloinen Fjodor. Älykäs Sofia aavisti ettei Fjodorin kaudesta tulisi pitkää ja että hänen kuollessaan syntyisi valtataistelu hänen äitinsä - Miloslavskien ja pääministeri Matvejevin kannattamien - Natalian suvun - Naryskinien välillä. Fjodorin kaudesta ei tullut pitkää ja kun hän kuoli, sivuutti Moskovan patriarkan koollekutsuma kokous vähämielisen Iivanan ja julisti kuusivuotiaan Pietarin tsaariksi. Tässä vaiheessa Sofia ja streltsit puuttuivat peliin.
Veljensä Fjodorin hallitessa oli Sofia kaukokatseisena saanut hänet karkoittamaan pääministeri Matejevin Siperiaan, mutta saapui takaisin kutsuttuna Moskovaan parhaiksi kun Sofia oli saanut henkivartoikaarin (streltsit) uskomaan Naryskinien suvun aiheuttaneen Fjodorin kuoleman ja ryöstäneen Iivanalta valtaistuimen. Raivostuneet streltsit tunkeutivat palatsin pihaan vaatien nähdä Iivanan. Tilanne oli vakava ja kilpailevat suvut, jotka olivat koolla palatsissa joutuivat neuvottelemaan ja päätettiin, että Natalia näyttäää parvekkeelta molemmat pojat, Iivanan ja Pietarin strelseille, niin kuin tehtiinkin. Matvejev piti parvekkeelta rauhoittavan puheeen, jolloin kartilaiset alkoivat poistua palatsin aluelta, mutta juuri silloin parvekkelle astui ruhtinas Dolgoruki, joka töykeästi käski stltsejä poistumaaan. Tilanne eskaloitui uudelleen. Strelsit syöksyivät palatsiin ja heittivät Dolgorukin pervekkeelta alla olevien kaartilaisten pistimiin. Pääministeri Matvejev koki saman kohtalon, Kaikki löydetyt Naryskinien perheenjäsenet ja heidän kannattajansa surmattiin, Naisiin ja lapsiin ei kajottu ja ainoat Natalian sukulaiset jotka säilyivät hengissä olivat hänen isänsä ja veljensä, joista jälkimmäisen strelsit vaativat luovutettavaksi, jolloin nuoruksinen muita suojellaksen, ehtoollisen nautitttuaan antautui kaartilaisille ja koki kammottavan kuoleman. Kuusivuotias Pietari jotui näkemään tämän teurastuksen, tulipa kokemus niin konkreetiseksi hänelle, että muuan strelseistä otti pojan ja pyyhki hänen jalkansa erään hänen sukulaisensa verilammikon läpi. Tämä tapahtuma jäi lapsen mieleen ja seurasi Pietaria läpi elämän ja jossakin myöhäisemmässä vaiheeessa hän maksatti sen streltseillä.
Pietarista tuli kuusivuotiaana tsaari, - sisarpuolensa Sofian vaatimuksesta yhdessä - vähämielisen velipuolensa Iivanan kanssa, Sofian itsensä toimiessa holhoojahallitsijana. Sofia tiesi joutuvansa jossakin vaiheessa Pietarin kanssa yhteenottoon ja etsi vähäjärkiselle Iivanalle aviopuollison, saadakseen hänelle perillisen, muta kun kun Iivana ei onnistunut eikä kukaan uskonut hänen perillisen saantiinsa, järjesti Sofia apulaisia vaimon vuoteeseen, pahaksi onneksi vaan kaikki nopeassa tahdissa syntyneet perilliset olivat tyttöjä. Pietari itse nai Eudoksia Lopuhina-nimisen neidon ja sai hänen kanssaan Aleksei-nimisen pojan. Avioliitto ei nuorta tsaari-Pietaria pidätellyt kun hän silloin, tällöin katosi Moskovan kapakoihin ja ilotaloihin.
Vaikka Pietari oli Iivana kanssa tsaari ajoi Sofia hänet äitnsä Natalian kanssa pois Kremlistä, mikä oli Pietarille onnellinen asia, koska tuleva tsaari joutui kosketukseen tavalliseen kansaan kuuluvien, erialojen asiantuntijoiden kanssa ja saattoi näin käyttää heitä opettajina hyväkseen. Kun muuan Dogoruki-ruhtinas toi hänelle tuliaisena Keski-Euroopasta etäisyysmittarin neuvoi Frans Timmermann-niminen hollantilainen, geometrian opettaja häntä sen käytössä. Kivenhakkaajia, sorvareia ja puuseppiä hän vaati opettamaan hänelle kaikki alansa taidot.
Pietarista oli tullut tsaari, mutta streltsien avulla oli Sofia julistuttanut vajaamielisen Iivanan Pietarin rinnakkaistsaariksi ja julistautunut iste näiden kahden pojan holoojahallitsijaksi. Seitemmäntoistavuotiaaksi eli Pietari äitinsä Natalia Naryskinan kanssa palatisn ulkopuolella ulkomaalaisten kaupunginosassa ja sai heistä luotettvia ystäviä. Rahvaan parissa hän asui lapsuus- ja nuoruusvuotensa heiltä hän sai oppinsa ja heidän paristaan hän löysi parhaat ystävänsä - kolme poikaa Alesand Menskov, joka myi kadulla piirakoita, sveitsiläisen Franquoise Legard,, lisäksi muuan skotlantilainen poika muodostivat Pietarin oman henkivartioston - Zenskojen kaartin ytimen, ystäväpiirin, jota Sofian hovi nimitti hylkiöiksi
Kun Pietari oli seitsemäntoista ikäinen seurasi valtataistelu hänen ja sisarpuolensa Sofian välillä. Sofian rakastaja oli strelsikaartin komentajiin kuuluva ruhtinas Vasili Galitzyn ja hänen avullaan Sofia järjesti ruhtinaan serkun Boris Galitzynin vakoilijaksi Pietarin palvelusväkeen, kuitenkin Boris vaihtoi leiriä ja toimikin Pietarin hyväksi, niinpä hänen ehdotuksestaan .Pietari, kutsui streltsien everstit kokoukseen Pyhän kolminaisuuden luostariin. Syntyi hermostuttava tilanne ja vain muutama komentaja noudattatti kutsua, jolloin Pietari pani toimeen uuden kutsun 24 tunnin aikamäärällä, kuolemanragaistuksen uhalla. Tulos näytti alkavan kallistua Sofian hyväksi. Upseerit epäröivät ja viivyttelivät, silloin lähti ulkomaalaisten kylän käsityöläiset liikkeelle kannattaakseen Pietaria. Muu väki liittyi heihin, sitten myös musketöörit ja ulkomaiset palkkasotilaat. Väkijoukko paisui valtaisaksi kulkueeksi eivätkä streltsi-everstit enää uskaltaneet olla taipumatta. Sofia karkoitettiin luostariin, Pietari otti ohjat ja hallitsi vajaamielisen Iivanan kanssa, kunnes tämä kolmen vuoden kuluttua kuoli, sen jäkeen oli tsaarinistuin yksinomaan Pietarin.
Tämä on suppea esitys Pietari Suuren lapsuus- ja nuoruusvuosista, tsaarin vuosiin palaan seuraavina.
Lähteet;
Grimberg - Kansojen historia
V. Govles - Romanovit
Kuva - kop. Internet
