SOTA JA RAUHA
Televisiossa päätyi juuri BBC:n uusi, hieno filmatisointi Leo Tolstoin romaanista Sota ja rauha. Olen joskus vuosia sitten lukenut kyseisen teoksen, joka jo kirjana on erittäin vaikuttava, mutta joka nyt tämän kertainsena elokuvatyöstönä kohoaa kokonaan uusiin ulottuvuuksiin. Paitsi että se seuraa Napoleonin venäjänretken historiallisia tapahtumia ovat sen piirtämät henkilökuvat ajatellen sekä aikakkautta, että miljöötä hienosti esilletuotuja. Tunnelmat ja tapahtunat koetaan aitovenäläisen luonteen vomakkailla tunteilla. Tapahtumiin eläydytään ja tilanteiden mukaan tunteiden annetaan räiskähdellä, kuohua ja näkyä kaikessa. Itku, nauru, ilo ja suru ovat luettavissa niin henkilöiden kasvoilta, kuin heidän muustakin olemuksestaan.
Tarina pitäytyy lähinnä viiden venäläisen aatelissuvun kuvauksessa, vaikka henkilökirjo käsittääkin yli 500 nimeä. Päähenkilö on kreivi Pierre (Pjotr) Bezuhov. Hänen lisäkseen romaani tuo esille Bolkonskit, Rostovit, Kulaginit ja Dubreskoit. Näistä viidestä suvusta muodostuu osa Venäjän tsaariajan suurten kaupunkien serapiirien kuohusta, missä aatelissukujen kohtalot kiertyvät vuorotellen yhteen ja erilleen. Se kuvaa ihmisten kaksinaismoraalia, heidän tuntemaa aitoa vihaa, surua ja rakkautta. Mestarillisesti siinä kuvataan ihmisiä, erityisesti heidän luonteenpiirteitään. Pierre itse on kömpelä ja joksenkin saamaton idealisti mutta ei suinkaa tyhmä. Ainoana, vaikkakin aviottomana poikana hänestä tulee isänsä kuoltua suvun arvonimen ja omaisuuden perijä.
Pierre Bezuhov - Paul Dano Natasha Rostova - Lily James Andre Bolgonsky - James Norton
Hän on yksi kolmesta päähenkilöstä. Muut heistä ovat ruhtinatar Natasha Rostova ja kreivi Andrei Bolgonsky. Hyväntahotoinen ja vaatimaton, mutta olemuukseltaan karkea ja kömpelö kreivi Pierre Bezuhov - seurapiiriälykkö on dantemaisesti rakastunut Natashaan, uskaltamatta toivoa neidolta muuta kuin ystävyyttä. Hän on suuri Napoleonin ihailija, joka hämmästyttää seurapiirit toteamalla Napoleonin onnistuneen säilyttämään valtiomuodon ja saaneen kuitenkin vallankumouksen tulokset säilytettyä. Isänsä kuoltua hän yllätyksekseen saa hallintaansa koko hänen valtavan omaisuunsa ja huomaa jotuneensa yhtäkkiä sekä Moskovan että Pietarin seurapiirien keskipisteeseen. Kaikista puutteistaan huolimatta hänesstä kehittyy suosittu vävyehdokas köyhtyneille aatelissuvuille, eikä aikaakaan, kun Pierre huomaa olevansa naimisissa -"Teknisessä" avioliitossa kevytkenkäisen ruhtinatar Helene Kuraginin kanssa, mikä avioliitto osoittaa toimivuutensa siten, että Pierre hoitaa kauniin vaimonsa edustuspuolen ja hyväntahtoisen aviomiehen ystävyydestä nauttivat seurapiiriin kuuluvat herrat rouvan intiimit tarpeet, Ennen pitkää kreivittären kaksioiselämä paljastuu, ja seuraa kaksintaistelu, jossa Pierre vahingossa onnistuu vakavasti haavoittamaan haastamaansa Dolohovia ja hakee saman tien avioeroa. Hän matkustaa Moskovasta Pietariin ja liittyy vapaamuurareihin matkalla kohtaamansa - kyseiseen seuraan kuuluvan - herran suosituksesta. Vapaamuurareiden periaatteiden mukaan hän alkaa yrittää toteuttaa yleishyödyllisiä uudistuksia, mm. talonpoikiensa ja vuokraviljelijöidensä vapauttamista, jotka puolestaan eivät ymmärrä hänen tarkoitusperiään. Myös vaimolleen hän antaa anteeksi ja lähimmäisenrakkauden puuskassaan kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa pyytää tätä palaamaan takaisin ja sittenhän peli - on pulkassa ja - jatkuu ennallaan.
Dolohov ja Anatoli Kuragin
Natasha Rostovan suku on köyhä ja vaikeuksissa, jota hänen veljensä kaartin upseeri Nikolai tehokkaasti edesauttaa velkaantumalla suunnattoman summan korttihuijari Dolohoville, jonka hänen hyvä isänsä kaikesta huolimatta selvittää. Erilaisten vaiheiden kautta Natasha rakastuu Andrei Bolgonskyyn ja keisarin tanssiaisissa myös kreivi huomaan Natashan. Andrei Bolgonsky on leski, hänen vaimonsa on kuollut lapsivuoteeseen ja hänellä on 4-5 vuotias poika. Sydämensä menttänyt kreivi epäröi, mutta Pierren kehoituksista rohkaistuneena kosii tyttöä ja saa myöntävän vastauksen, kuitenkaan hänen vanha, erittäin rikas isänsä, vanha kreivi Bolgonsky ei hyväksy avioliittoa suoralta kädeltä, vaan velvoittaa poikansa matkustamaan vuodeksi ulkomaille - Sveitsiin ja Natasha hyväksyy asian luvaten odottaa.
Andrei on Armeijan komentaja Kutuzovin esikuntaupseereita jonka Austerlizin tappioon päättyneessä taistelussa saatu haava vihoittuu ja Sveitsissä oleskelu jatkuu pitkää hoitojaksoa seuranneella toipumislomalla. Pierren vaimon veli Anatoli Kuragin, jolla on Puolassa vaimo kiinnittää huomionsa ikävöivään Natashaan. Tyttö vastustelee, mutta juttu päätyy repivään seurapiiriskandaaliin ja pariskunnan karkaamisyritykseen, joka karahtaa kiville. Hämmentynyt Natasha polttaa sillat Andrein sisareen, Maria Bolgonskajaan ja koko sukuun ilmoittamalla kihlauksen puretuksi, samalla kiihkeästi uhoten aikovansa etsiytyä Anatoli Kuraginin matkaan. Pierre raivostuu langolleen ja pakottaa tämän lähtemään Moskovasta ja Natashan hän saa jättämään suunnitelmansa kertomalla hänelle tietonsa Anatolin puolalaisesta vaimosta. Tässä kohden saa katselija havainnollisen kuvauksen siitä miten onnellinen rakkaus yllättäen muuttuu epätoivoksi ja palavaksi vihaksi.
Kuraginit ovat köytynyttä sukua. Anatolin isä yrittää naittaa häntä Andrein sisarelle em. Maria Bolgonskajalle, mutta Anatolin innottomuudesta ja röyhkeästä käytöksestä suivaantunut Bolgoskaja antaa miehelle hänen toivomansa rukkaset. Kreivi Bolgonski palaa Sveitsistä, kuulee skandaalista. Murheen murtamana hän hyväksyy asian ja kieltäytyy tapaamasta Natashaa, saati antamasta hänenelle anteeksi.
Rostovien taloudellinen ahdinko syvenee. Huikentelevaiselle Nikolai-pojalle etsitään varakasta vaimoa, mutta tämä haluaa ehdottonmasti pysyä uskollisena serkulleen Sonjalle, joka on hänen lapsuudenrakastettunsa. Suurvaltapolitiiikasssa tapahtuu käänne.
Napoleon julistaa yksipuolisesti Tilsitissä solmitun rauhansopimuksen pätemättömäksi ja aloittaa hyökkäyksen Venäjälle, missä kärsii raskaan tappion Borodinon taistelussa. Tämän jälkeen taistelut hetkeksi taukoavat ranskalaisten vetäessä henkeä, venäläiset puolestaan vetäytyessä kenraali Kutuzovin käskystä Moskovan taustamaastoon.
Natasho Rostova - Andrei Bolgonsky
Borodinon taistelun kuvaus on järkyttävä. Vaikka omaisikin vanhan- ja keskiajan taistelukentästä jonkinmoinen mielikuvan on konkreettinen näkemys on todella hirveä. Tuliaseet ovat olleet vain tietty valmisteleva esivaihe, varsinainen tastelu on selvää teurastusta. Hyökättäessä pistimin ja sapelein toista osapuolta vastaan tarvitaan todella rahkeutta ja onnea, sillä kuolema pistintohaavihin saattaa olla todella hidas ja tuskallinen. Kaaos taistelun tuoksinassa muuttuu välittömästi miesten väliseksi kaksintaisteluksi ja päättyy melko varmasti aina jomman, kumman osapuolen kuolemaan.
Venäläiset taistelevat omalla ovellaan, runsaat satakunta kilometriä Moskovasta länteen ja vaikka kenraali Kutuzov onkin tunnettu taitavana sotilaana on hän haluton taistelun, mutta siitä huolimatta on hänen nyt annettava käsky ja taistely täyttää edellä kerrotut kuviot. Pierre on saapunut siviilimiehenä seuraamaan taistelua ja joutuu vapaaehtoisena ottamaan siihen osaa ja hänen tarinansa on vähällä päättyä tykinkuulan räjähdykseen. Andrei Bolgosky on esikuntaupseerina luonnollisesti mukana ja tahallaan kuolemaa etsien, välittämättä suojatua hän haavoittuu vaikeasti. Lääkintäasemalla hänen vierellään olevassa vuoteella makaa Anatoli Kuragin - ja tässä tulee esiin muuan venäläisen luonteen hienoista ominaisuuksista. Kuoleva mies pyytää anteeksi ja miehet puristavat toistensa kättä.
Taistelulla on - ja todellisuudessa oli - hirveä saldo: kentälle jäi osapuilleen 30-40.000 ranskalaista ja 40-50.000 venäläistä.
Levättyään aloittaa Napoleon marssin Moskovaan, jonka väestö suurimmaksi osaksi pakenee. Rostovit - Natasha ja hänen perhekuntansa päätyivät Moskovan taakse Venäjän armeijan leirin läheisyyteen, jonne myös haavoittunut kreivi Andrei tuodaan ja sijoitetaan hoidettavaksi Rostovien kanssa samaan majapaikkaan. Aluksi hänen talossa oloaan yritetään salata Natashalta, joka kuitenkin saatuaan siitä tietää omistaa koko tarmonsa ja taitonsa hänen hoitamiseensa.
Ranskalaiset ovat Moskovassa ja kaupunki palaa, Niin myös väkivahva Pierra Bezuhov on palannut Moskovaan ja joutuu tulipalojen hiillostaessa katuja, siviilejä auttaessaan tappeluun ranskalaisten kanssa, vangitaan ja tuomitaan ammuttavaksi, mikä kuitenkin sattuman oikusta siirtyy. Tuomiota ei panna täytäntöön, vaan ranskalaisten lähtiessä talven kynnyksellä vetäytymään joutuu hän panttivankien suojasaattueena marssimaan heidän mukanaan.
Moskovaan tultuaan ranskalaisten ylimielisyydessään - Napoleonin alunperäisen päätöksen vastaisesti - polttaessa kaupungin tuhovat he samalla polttoaine- ja elintarvikevarastot, siis yleensä kaikki talvehtimismahdollisuutensa Moskovassa. Lumen ja pakkasen kourissa alkanut vetäytyminen on sanoinkuvaamatonta kärsimysta, jota venäläiset sissihyökkäyksillä lisäsivät ja tällaisen sissitaistelun tuloksena löytyy myös Pierre. Ikävä kohtaus jäi mieleen aivan lopulla, kun Natashan nuorin 16 vuotias veli kaatuu samassa sissihyökkäyksessä.
Armeijan komentaja Kutuzov' in kommenntina, hänen saadessaan tietää ranskalaisten poistumisesta hän toteaa ettei kukaan voi valloittaa Venäjää, koska kärsivällisesti odotettaessa kuningas Talvi tulee eittämättä joka vuosi tarjoamaan apuaan.
Pierren vaimo Helene on kotirintaman taisteluissa onnistunut hankkimaan kannettavakseen huomenlajan - käsitykseni mukaan kreivi Dubreskoille. Hän yrittää saada Pierreltä erotodistuksen voidakseen mennä uudelleen naimisiin, mutta sota-ajan sekaisissa oloisa hän ei kuitenkaan tavoita häntä ja raskaus kehityy niin pitkälle, että seurapiirit sulkeutuvat. Epätoivoisena, saatuaan lääkettä raskauden keskeyttämistä varten,hän nauttii sitä kerralla kuolettavan annoksen. Natashan Nikolai-veli on pelastanut Borodinon taistelusta palatessaan Andrein sisaren, Maria Bolgonskajan tämän maatilalta, ja saattanut hänet turvaan, mikä tapahtuma kantaa vastaisuudessa niin pitkälle, että Sonja vapauttaa Nikolain avioliittolupauksestaan ja Rostovien suku pelastuu Maria Bolgonskajan tullessa miniäksi. Samoin Pierre uskaltaa vihdoin ilmaista rakkautensa Natshalle ja sota päättyy onnelliseen rauhaan kahden nuoren parin sopusointuisena yhteiselämänä.
Sota ja rauha on mahtava eepos. Upeinta BBC:filmatisointia. josa kaikki tuntuu asettuvan paikalleen. Mikä ei ole vain elokuva, vaan missä jokainen ele on harkittua kokonaisuutta taitoa ja tunnetta. Se on hieno, psygologinen teos onnesta, rakkaudesta, pettymyksestä ja vihasta. Intohimo ja suurin tuska tulevat esiin riipaisevalla tavalla. Ne näkyvät ihmisten kasvoilta ja kuuluvat heidän äänessään. Näkyvät heidän liikkeissään ja mielialoissan. Se on mahtavan kirjailijan upea teos äärettömällä pieteetillä esitettynä. Pääosissa näkyvimmän työn ovat tehneet kyseisten roolien esittäjät, Natashana Lili James, Pierrenä Paul Dano ja Andreina James Norton. Tulkoon maiituksi, että amerikkalaiset kuvasivat saman aiheen jo1960-luvulla, jossa Natashaa näytteli Audrey Heburn, Pierreä Henry Fonda ja Andreita Mel Ferrer. Tasokkaista näyttelijöistä huolimatta siitä tuli kalpea klisee nyt esitettyyn verrattuna ja tuntuukin siltä, että pyrkimyksenä on ollut hävittää elokuvasta alkuperäinen venäläinen aihe ja tunnelma äydellisesti. Myös venäläiset tekivät parisenkymmentä vuotta sitten aiheesta filmatisoinnin, joka mielestäni on kohtuullisen hyvää tasoa.
Kirjailija Leo Tolstoi itse oli kreivi, joka syntyi 9 päivä syyskuuta 1828 Moskovan lähettyvillä sijatsevalla sukutilallaan Jasnaja Poljanassa. Tostoin äiti oli kreivitär Maria Volkonskaja ja suvulla oli tavattoman suuri omaisuus, joka muodostui useista maatiloista sekä Moskovassa että Pietarissa sijanneista kaupunkikiinteistöistä. Luonteeltaanhän oli lähes kaikkea alueella - aatelinen/anarkisti. Hänellä oli omat uskonnolliset mielipiteensä, joiden johdosta hänet erotettiin Venäjän ordotoksisesta kirkosta. Nuorena hän ihaili Napoleonia, minkä hän ilmaisee teoksessaan Sota ja rauha - omakuvassaan Pierre Bezuhovin samaistuen, joskin Napoleonin Moskovan valloituksen jälkeen hänen ajatusmaailmansa muuttuu ja hän kokee Napoleonin surmaamisen Pierre Bezuhovin tärkeimmäksi tehtäväksi. Henkilökohtaisesti laistan joissakin lähteissä esitetyt maininnat Tolstoin osallistumisesta armeijan varusteluun ja hänen mahdollisesta osallistumisestaan Borodinon taisteluun, Napoleonin sodahan käytiin runsaat toistakymmentä vuotta ennen kirjailijan syntymää, kirjailijan vapaus toiseen henkilön kanssa samaistumiseen sen sijan on ok.
Nuoruudessaan seikkailijan elämäää viettänyt intellektuelli vakiintuu menessään 34-vuotiaana naimisiin 18-vuotiaan perhelääkärinsä tyttären Sophia Behrens´in kanssa. Avioliitto kestää 48 vuotta ja heille syntyy kolmetoista lasta.
Avioliitto ei ole tasainen. Tolstoit köyhtyvät kirjailijan lepsun taloudellisuusajattelun ja hyväntekeväisyyden vuoksi. Hän haluaa vapauttaa maaorjansa, mutta tulee väärinymmärretyksi. Hän tukee uskonnollisia yhteisöjä, haluaapa jättää tekijänpalkkionsakin nostamatta, koska hän pitää niitä kansakunnan yhteisenä omaisuutena. Elannokseen hän alkaa lopulta valmistaa kenkiä ja ristiriidat vaimon kanssa syvenevät. Vihdoin hän päättä karata yksinäisyyteen ja lähtee salaa yöllä lääkärinsä kanssa. Hänen lempityttärensä Aleksandra löytää hänet Astapovon asemalla junasta pahasti vilustuneena ja vähän myöhemmin hän kuolee keuhkokuumeeseen 20.11.1910.
Tolstoin tuotanto on hyvin laajaa, mutta en ryhdy sitä millään tavalla enempää tarkastelemaankaan, tässä blogissanihan tarkoitukseni onkin syventyä ainostaan Sodan ja rauhan teemaan.
Sota ja Rauha - romaani L.Tolstoi
Grimber: Kansojen historia
Tietokirja Oy: Maailmanhistoria
Internet: Wikipedia
TV-Elokuva
Kuvat kopioitu internetistä
