ASIAA HOMOJEN AVIOLIITTOLAISTA, VENÄJÄSTÄ JA EUROOPAN UNIOONISTA.
Liberalismin nimissä on aikojen kuluessa saatu aikaan monenlaisia möläyksiä. On poliittisia, taloudellisia, uskonnollisia ja ties mitä, mutta kyseisen otsikon alle saa tarvittaessa mahtumaan määrättömän määrän aiheita, joilla kansalaisia voi liberalismin nimessä vapaasti härnätä.
Kun nappulapoikien hallitus vaihtui pololvihousupoikiin vaihtuivat tavat ja tyylikin, ovathan polvihousupojat edeltäjiänsä vielä piirun verran vapaamielisempiä ja samaan suuntaan ollaan vauhtia lisäämässä.
Koko kuluvan vuoden ajan on Eurooppaa hallinnut Ukrainan kriisi kaikkine mutkineen ja vaikka asia ei sinänsä kuulu meille olemme saaneet nauttia niin sen syistä kuin seurauksistakin. Vapaamielisyydessään vapaamieliset unohtivat ettei maailman politiikka ole vapaamielistä. Että on hallituksia, jotka tekevät seurauksista välittämättä sitä mitä aikovat. Että suomalaisten vikinä ei erotu suurvaltojen välisissä äänenpainoissa paljoakaan, mutta merkkaa niille mustan aukon, johon voi varuilta suunnata muutaman ohjuksen sikäli mikäli kurinpalautusta tarvitaan. Olisi syytä muistaa yli kuusikymmentä vuotta sitten poliittisilla suunsoitoilla aikaansaatu aggressio jonka kohtasi meitä hyvän- ja pahantahdon tuolta puolen ja vaikka naapuriLtakin revittiin housut rikki ja kynsitiin silmät verille ei ole syytä unohtaa presidenttimme J.K. Paasikiven toteamusta, että kun meillä on Venäjän kanssa pitkä raja ja olosuhteiden pakosta joudumme niillä ehdoilla elämään olisi se hyvä pitää mielessä ettei samaa asiaa tarvitsisi opetella uudelleen. Kysymyksenä toistuu, voitaisiinko asiat korjata liitymällä varmuuden vuoksi Natoon, eihän itänaapurilla meidän taholtamme olisi kuitenkaan mitään aggressioita pelättävissä. Eipä niin, mutta missä määrin me ansaitsemme luottamusta ellemme voi sitä itsekään osoittaa ja vallan hyvin me tiedämme sen, mutta kuinka saada idea ja ajatukset markkinoitua ulkoministeri Lavroville ja sikäläiseen hallintokoneistoon olisikin sitten jo toinen juttu, etenkin kun lehdet ja mielipidepalstat ovat täynnä russofobiaa, mitä meikäläisen ikään ehtinyt ja monta kriisiä kokenut voi vain ihmetellä. Ukrainan kriisin syventämisessä lienee EU:n jäsenvaltioillakin syytä katsoa peiliin ja mm. nato-joukkojen sijoittaminen Baltiaan on mielestäni jo enemmän kuin mitä Venäjän sietokyvyltä voisi odottaa. Kun naapuri ei halua vieraita rajoilleen se ei niitä halua, niin että vaikka liiittyisimmekin Natoon se tuskin voisi suojella meitä itänaapurimme ohjuksilta, mutta siihen liityttyämme olisimme varmasti sen ohjuskohde, niin että jos jotakin kahinaa syntyisi niin varmimmin olisimme siitä sivussa olemalla puolueeton ja kuulumatta mihinkään sotilasliittoon. Olen koko ikäni ollut ehdottoman valkoinen suomalainen, mutta kun tosiasiat on tunnustettava haluaisin rauhallisten olojen täällä pohjan perillä edelleenkin jatkuvan.
En hyväksy venäläisten aluevaatimuksia Ukrainalle, mutta siihen kohdistetut pakotteet ovat maallemme rakas taakka, silti niihin osallistutaan - totta kai, vaikka joka päivä saamme omasta taloudestamme negatiivisia uutisia. Eikö pakoteita olisi EU;n sisällä voinut suhteuttaa maame erityisaseman vuoksi, elinkeinorakenteemmehan on varsin suppea ekä meillä ole erityisempiä puskurirahastoja ja esimerkikisi kun Baltian maat saivat minimaallisen vähän maidon tuotantotukea Välimeren maille annetavaan hedelmänviljely tukeen verraten, Suomi EU:n pohjoisimpana maana jäi kokonaan sitä ilman. Maatalousministerimme luopasi asiaan korjausta, mutta tähän mennessä ei mitään ole kuulut. Tiettäväti Junker on luvannut ottaa asian käsiteltäväksi kuitenkaan hän ei sano milloin se tulee ajankohtaiseksi.
Erilaisista valtiollisista yhteenliittymistä puheenollen: Natossakaan voisimme tuskin olla ilmaiseksi, jäsenmaksuthan siitäkin olisi maksettava kaikkien muiden jäsenmaksujen lisäksi ja kun Euroopan Unionikin on alkanut muistuttaa tavallisen ihmisen kannalta turhaketta, jonka byrokratia yhä vain paisuu. Suomalaisten rahat ja identiteetti ovat menneet ja politiikkomme varmistelevat jokainen kohdalleen Brysselistä varmaa, jatkuvaa leipäpuuta, joten heille ei ole väliä sillä miten maassa taviksilla menee. Ja maksut vaan jatkavat nousuaan taloudellisten olosuhteiden taantuuessa ja kun Ukrainan pakotteet lisävät taakkaa, alamme jo nyt heti aluksi olla täydellisessä talouskriisissä. Tehtaita ajetaan alas ja työttömyys lisääntyy. Ulkomaalaiset ostavat ne firmat, joissa on vähänkin pilkettä jatkoon (Supercell ja Rovio). Suomalainen terveydenhoito alkaa olla vieraiden käsissä ja rahat ohjattu Luxenburgiin...
EU:n jäsenvaltioissa mielletään veroparatiisit moraalittomiksi ja lakien vastaisiksikin, siksipä kysynkin: Miksi ne saavat toimia EU yhteisön sisällä. Miksi ei rahan siirtoja kyseisiin valtioihin voida kriminaalisoida, etenkin kun nämä enimmäkseen ovat jonkin isomman valtion vasalleja. Monaco Ranskan, Andorra Espanjan, Jersey, Guernsey ja Man saaret Englannin, Ahvenanmaa Suomen. Luxenburg lienee niinikään ainakin jossakin määrin Ranskasta ja Belgiasta riippuvainen. Mandaatit on myönnetty niille EU-maiden yhteisillä päätäksillä ja selvä tarkoitus on myös käyttää niitä hyväkseen ja siksi niitä ei kerta kaikkiaan torpata, mikä merkitsee sitä, että kyseinen käytäntö on tieten tahtoen tehty porsaanreiäksi ja nimen omaan on tarkoitettu hyväksikäyttämistä varten. EU;n Luxenburgilainen puheejohtaja tarjoaa firmoille apuaan verotus ja veronkiertoasioissa. Eletään käsitteessä "Säännöt on rikkomista varten". Henkilökohtaiseksi käsityksekseni EU:sta onkin vakiintunut ajatus, että olisi kiireesti alettava tekemään siihen pesäeroa ja vaikka se tuleekin meille kipeäksi häviämme vähemmän mitä pikemmin saisimme sen aikaan.
Sitten toinen ajankohtainen asia..?
Onnittelut päämisteri A.Stubb, arkkipiispa K.Mäkinen ym. Ja kaikki te, jotka Kodin, uskonnon ja isänmaan nimissä uudistatte Raamattua ja kansalaisten moraalikäitteitä. Tulos tulee varmasti olemaan joskus edessänne ja onko se hyvä vai huono sen arvostelee tulevaisuus, alku ainakin näyttää kovin samealta. Vaikka päministeri ottaakin puheistaan pakkia voi jokainen todeta hänen alkuperäisen mielipitensä: koti, uskonto ja isänmaa olevan hänen lausumanaan fraasi, jossa ainoastaan ja-sana esiintyy oikeassa merkityksessään. Länsimaiset moraalikäsitykset ja käyttäytymissäännöt ovat muodostuneet vuosisatojen kuluessa nimen omaan Raamatun ja kristillisen uskontomme perustalta. Tämän toteaa myös mm. Friedrich Nietzsche aikalaistensa paljon käsittelemästä kysymyksestä "onko Jumala kuollut" ja hän asettaa vastakysymyksen olisiko ihmiskunta kykenevä luomaan yhteiskunnalleen yhteiset ja kestävät moraalisäännöt ilman Raamatua ja myöntää ettei se kyseisessä tapauksessa olisi mahdollista vaikka yleisesti ottaen hänen ajatuksensa ilmentävätkin paikoin voimakastakin uskontokielteisyttä ja kirkon vastaisuutta.
Tammikuussa 2012 olen tässä blogissani kirjoittanut sedästäni, joka ollessani 7-8 vuotias käytti minua hyväkseen ja sen perusteella tioedän mikä homo on. Koska aikuisen kumppanin löytyminen kyseiseen maailman aikaan - etenkin maaseudulla oli vaikeaa - hän kohdisti viettinsä lapseen - minun ja se teki hänestä pedofilin, niin kuin homoista yleensä vastaavassa tilanteessa ja niinpä onkin selvää, että jos sekaiset isä- ja äitiroolit vakaissa homosuhteissa ehkä jotenkin luontuisivatkin, niin siinä tapauksessa, että adoptio-oikeus hyväksytäisiin mielisivät naisparit tyttöjä ja miesparit poikia sekä mieltymyksensä vuoksi että turvatakseen mahdollisen puutostilanteen luoman tyhjiön.
Suomen hallitus luo uutta. A. Stubb' in komennossa väännetään koko yhteiskunnan kenttää nurin uuden nuorison uljaan tasavallan rakentamiseksi niin rajulla tahdilla, että vauhtin aiheuttaa sydämentykytystä kokoomuskonkareillekin. Itseasiassa asiallisia uudistuksia ei liene kovinkaan paljon, vaan myllättävänä ovat nyt konservatiiviset henkiset ja moraaliset arvomme ja kun edellä mainittuun viitaten tiedämme yhteiskuntamme perusrakenteiden nojaavan länsimaisin uskonnollis-moraalisiin perusteisiin sopinee kysyä mihin näiden uudistusten myötä olemme joutumassa?
Yleisenä pointtina näissä asioissa ja etenkin vähemmistön suojalakeja säädettäessä on hyvä pitää mielessä, että ne merkitsevä aina rajoituksia enemmistön oikeuksiin.
Homojen avioliittokysymyksessä Stubb suositteli tehtyä päätöstä jonka synnyttyä hän iloitsi siitä lämpimästi unohtaen, että kyseinen asenne lienee pohjimmiltaan puolueen linjan vastainen. Koti, uskonto ja isänmaa ei näytä enää liityvän kokoomuksen puoluekentällä yhteen. Samaan kuoppaan kompastui arkkipiispa Kari Mäkinenkin kirkon suhteen sahatessaan lausunnoillaan omaa oksaansa, mikä Keskisuomalaisen lyhyissä olikin ytimekkäästi tiivistetty lauseeseen, että "joka kerta kun arkkipiipa avaa suunsa alkaa kirkon ovilla veto käydä" ja tällä kertaa tuo toteamus osui naulankantaan. (Saksassa, Reinin varrella Bingenissä sijaitsee Rottatorni, jossa rotat tarinan mukaan söivät harhaoppisen Mainzin arkkipiispa Haton) Erityisen suurta mielipahaa aiheutti pääministeri Kokoomuspuolueessa, sen jäsenistöllä kun on periaatteita eivätkä suinkaan kaikki ole valmiita hyväksymään turhanpäiväisiä ylilyöntejä. Jos siis jotakin uudistetaan on muistettava, että tulevaisuus rakentuu entisen pohjalle ja siitä johtuen ei sovi repiä kaikea vanhaa vaan siitä on syytä säilyttää aina paras osa uudelle perustaksi.
Mielipiteeni vuoksi julkaisen tämän blogin, mutta kun en ole vielä saanut tarkistettua Nietzsche-osuuttani, varaudun tekemään siihen tarvittaessa mahdolliset korjaukset.
