JOSKUS ON PAKKO PYSÄHTYÄ
Joskus alkaa ajan vauhti tuntua liian kiireiseltä ja silloin on pakko pysähtyä. Vaikka ajatukset elävät mielessä on toiveiden tilalle tulleet muistot, niin hetkittäin joutuu asettamaan toimensa ja tekemisensä kyseenalaiseksi. Jos itse ei osaa pysähtyä, hänet pysäytetään, koska kukaan ei voi elää omilla ehdoillaan vaan kaikki riippuu kaikesta ja kaikessa olisi ennakoitava ehtojen raja. Itse olen mielipiteltäni usein liiankin ehdoton enkä usko, että voisin koskaan muuksi muuttuakaan, se minun on tosin huomioitava, että ellei elämä opeta ihmiselle muuta, niin ainakin se opettaa hitaammin kävelemään.
On kulunut jo melkoisesti aikaa, kun olen viimeiksi ollut tällä palstallani siksi yritän nyt vähän tunnustellen herätellä josko pystyisin taas saamaan ajatukseni luistamaan. Onhan minulla edelleenkin noita aiheita joista suurin osa liittyy lähinnä oman tieni kummien kuvioiden kirjoon.
Pääsiäinen lähestyy ja uskon, että jokainen kokee sen kosketuksen olemuksessaan ainakin jollakin tavalla. Esille nousevat elämämme ja kuolemamme kysymykset, oman sukupolveni joukossahan kato on parhaillaan mennellään ja se panee ajattelemaan - aivan hiljattain on monen läheisen ja tutun ikätoverini ohitse aika juuri käynyt.
Oheen olen liittänyt kuvan kotipitäjäni Konneveden mustasta graniitista rakennetusta kirkosta, jonka on suunnitellut 1920-luvulla arkkitehti Ilmari Launis.
Tutkimattomat ovat päivämme, siitä tuleekin mieleeni laittaa pieni ajatelma tähän lopuksi:
Päiväkirja.
Vaikka siihen ei mitään
kirjoitettaisikaan
täyttyy se elettynä elämänä.
---
Tunnista tuntiin,
päivästä päivään,
viikosta viikkoon,
vuodesta toiseen
kunnes siihen
joskus piirretään risti
---
Silloin se on täysi
ja kannet suljetaan
AM. (c)
Hyvää pääsiäistä ja heräävän kevään aikaa!
