5 vuotis-syntymäpäivä 7.4.1966
Poikani
Hannu Juhani Mehto, alias Seniori lähti pois tästä ajasta 5.9.2013
meidän Herramme kutsumana. Hän asui
yksin, ei häneltä jäänyt perhettä, ei paljoa muutakaan. Elämässään hän ei paljoa tavoitellut, ei
myöskään saavuttanut, mutta hän eli elämänsä omalla tavallaan, kuten eräs hänen
ystävistään mainitsi – Hän oli tyytyväinen elämäänsä. Jos ihminen voi itse olla elämäänsä
tyytyväinen ulkonaista puitteista, epäonnistumista ja vaikeuksistakin
huolimatta, on hänen elämänsä täyttänyt tarkoituksensa eikä kenenkään sovi
asettaa sitä kyseenalaiseksi. Minulla
oli kolme lasta – enää vain kaksi, aikuisia jo tosin molemmat, joista Hannu oli
vanhin. Luonteeltaan hän oli auttamaton
optimisti, avulias ja hyväsydäminen, joka itsekin tarvitsi usein apua ja
ymmärrystä ja sitä hän myös sai. Äänekosken Hietaman kirkossa pidetyssä
siunaustilaisuudessa olivat mukana kaikki hänen parhaat ystävänsä ja mikä on
huomattava, kaikki olivat lapsuuden ja nuoruuden ajalta hänen koulu- ja
soittajatovereitaan heidän yhteisiltä soittokeikoiltaan. Nämä ystävät ovat kulkeneet toistensa myötä
koko matkan eivätkä koskaan olleet jättäneet toisiaan pulaan Hannu mukaan lukien. Hannu oli minun poikani ja minulla on ikävä
häntä, vain suru jäljellä. Kun sairauskohtaus yllätti yksinäisen, silloin ei
ollut ystävää auttamassa, mutta uskon, että Taivaallinen Ystävämme oli myötä ja
saattoi hänet yli ajan rajan pois tästä kylmästä maailmasta. Saattojoukko oli
pieni ja koruttoman muistotilaisuuden pidimme Hietamalla Martin Kievarin
kabinetissa Kuolinilmoitusta emme laittaneet ja siksi olen pohtinut eikö isän
velvollisuus olisi kirjoittaa pieni muistokirjoitus omalle pojalleen ja kun
minulla on tämä mahdollisuus tehdä se miksi en käyttäisi sitä. Hannulle jäähyväisiksi kirjoitin tähän pienet muistosanat siitä, mitä tunnen.
Kiitän
kaikkia niitä. jotka ottivat osaa suruumme, Muuramessa 21.10.2013
Poistinkin tämän jo välillä, mutta olkoon siinä eihän se leipää pyydä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti