YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ

.

YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ 15.2.2015

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ, 

kaikille blogini vierailijoille.  

       

Silmäilin entisiä kirjoitelmiani ja siitä tuli mieleemi kiittää kaikkia blogini lukijoita.  Olenhan tätä kohta neljä vuotta kirjoitellut ja paljon ystäviä olen saanutkin.  Joillakin lienee kanssani yhtenäisiä ajatuksia, jotkut  käynevät blogillani uteliaisuudesta, jotkut katselevat muuten vaan. Monta mielipidettä löytyy ja jo aikaisemmin olen pyytänyt kommentteja, jotka olisivat omiaan tekemään kirjoittamiseni vielä mielenkiintoisemmaksi. 

Erityisesti mieleeni tulee muuuan hyvä ystäväni Pentti Rautio.  60-luvulla meillä oli ystävyys-,yhteistyö- ja avunatosopimus.  Se oli silloin, kun minulla oli tuontikauppaa.  Tarvitsin  ystävää ja  Pentin kanssa toimimmekin sitten yhdessä hyvät ja huonot ajat.  Kärsimme yhdessä vaikeudet ja oli kai niitä joskus myötäkäymisen hetkiäkin.  Olin silloin 35- vuotinen ja Pentti minua 8 vuotta nuorempi (suhdeluku on pysynyt samana).  Hän on karjalaisia ja syntynyt välirauhan aikana Soratavalassa, mistä sitten lähtemään jouduttuaan tuli vanhempineen ja sisaruksineen Jyväskylään.  Ennen yteistyömme alkamista hän työskenteli Kahvi osakeyhtiöllä edustajana OKA merkin alla,  mistä vaihtoi ennen yhteistyömme alkua Tukkuliike Mertensin  edustajaksi. Kun sitten tuontikauppani tyrhdyttyä ja ulkomaisiin edustuksiin ryhdyttyäni, lähti Pentti muihin töihin ja Ruotsiin muutto kävi sulavasti, kun hän eräälle messumatkalle lähtiessäni päätti lähteä mukaani mutta jäikin Ruotsiin - Södetäljeen.  Aluksi kontaktimme jatkuivat tiiviinä, mutta jossakin vaiheessa seurasi katko, niin että emme tieneet toisistamme mitään. 

Viime syksynä sain sitten Ruotsista kortin.  Pentti otti yhteyttä ja kertoi asuvansa edelleen Södetäljessä ja niin pääsimme jälleen yhteyteen. Nyt kaksi vanhaa ukkoa tapaa toisiaan puhelimitse ja miten kuten, sopimuksen mukaan viikoittain.  Ystävyytemme on  kestänyt näin jo yli neljäkymmentä vuotta ja monesta asiasta saan olla hänelle kiitollinen.

Pentti, niinkuin muutkin kyseiseen aikaan Ruotsiin lähteneet eivät kokeneet lähtevänsä millään tavalla pakolaisiksi, joihin heitä nykyään kuulee usein rinnastettavan.  Ruotsissa oli silloin töitä ja ahkerat ja rohkeat suomalaiset, jotka halusivat elää omalla työllään lähtivät Ruotsiin.  Mielessäni liikkuu, että 1950-1970 luvuilla siirtyi n. 400.000 suomalaista Ruotsin työmarkkinoille, ruotsalaista hyvinvointia rakentamaan.

Vaikeuksiakin oli ollut, vaan Pentti oli selvinnyt, omaksunut kielen, hankkinut ammattikoulutuksen ja menestynyt niin hyvin, että asuu nyt eläkkeellä ollessaan perheineen kauniissa itse rakennuttamassaan, Södertäljessä  sijaitsevassa omakotitalossa.  Hän lähti pakoon Suomen työttömyyttä ja selätti sen.  Näin ystävän päivänä on hyvä onnitella häntä, niin kuin noita muitakin, nejääsataatuhatta suomalaista, jotka omin neuvoin, oma pää pääomanaan loivat oman onnensa vieraan kulttuurin keskellä.

Toinen seikka mikä sai minut tarttumaan täähän aiheeseen, on Suolahden Yhteiskoulusta tutuiksi tulleet koulutoverini.  Olen aikaisemminkin   tämän blogini puitteissa kirjoittanut kokoontumisistamme, mutta kun huomasin mahdollisuudeksi laittaa videota blogini yhteyteen, yritän nyt julkaista eräästä yhteisestä hekertämme kuvaamanii videon  Olen koulutovereilleni kiitollinen näistä monista, heidän kanssaan viettämistäni  kivoista hetkistä yhteisten luokkakokoutumisiemme puitteissa.

Niin myös blogiystäväni ovat myös kiitoksensaajieni listalla.  En tiedä keitä kaikkia joukkoonne kuuluu, mutta kun mm. aivovoimistelun avulla taistelen sairautta ja tylsistymistä vastaan, niin olen kiitollinen siitä, että näen  - ainakin osan kirjoituksistani olevan tapeeksi meielenkiintoisia luettavaksikin.   

PS: Ei onnistunut videon julkaisu, mutta yritän sitä myöhemmin ja sen vuoksihan tämä kirjoituksenikin päivällä myöhästyy.