PYSYYKÖ SUOMI ELOSSA

MITEN SUOMALAISET AIKOVAT PYSYÄ HENGISSÄ?

Kas siinä pulma, ainakin hyvä kysymys.  Miten yhteiskunta yleensä voi toimia ja sen puitteisiin rakentunut elämä jatkua, kun sitä tukevat elementit vähitellen katoavat.  Häviävät?  Hukataan?

Kun Rautaruukki sulautettiin ruotsalaiseen teräsyhtiöön, oli se viimeinen naula henkiseen kestävyyteeni esitetyn kysymyksen suhteen.  Miten ihmiset elävät, kun työn tekemisen mahdollisuudet häviävät. Firmoja kaatuu, ja ihmisiä jää työttömiksi, sille ei voi mitään, mutta kun ne kaadetaan ja siten lisätään massatytöttömyyttä vaikuttaa se silloin jo rikolliselta toiminnalta.  Rautaruukin tapausta puolustellaan pakon sanelemaksi ja tehtyä liittymistä välttäättömäksi, mutta onko se sitä.  Lienee kyllä, mutta kun ruotsalaiset - joilla itsellään on suurin piirtein  samat ongelmat - ovat jälleen kerran ottamassa ohjat suomalaislta, herää kysymys: miten he aikovat hoitaa ja rahoittaa Rautaruukki-vainaan tappiollisen toiminnan oman tappiollisen toimintansa ohessa - ja pysyä pystyssä?

Tähän on ruotsalaisilla vastaus - Wallenberg on sanonut, että ei ole niin hyvää firmaa, jota huono johtaja ei onnistuisi kaatamaan, eikä niin huonoa firmaa jota hyvä johtaja ei saisi jaloilleen.  Ja tulokset näyttävät, että he itse uskovat siihen, myös heidän toimintansa tuloksellisuus osoittaa sitä. Johtoporras on omaksunut kyseisen periaatteen ja ei ainostaan johtoporras, vaan koko organisaatio on saatu omaksumaan sen ja kun koko organisaatio noudattaa sitä ja kun porras portaalta syntyy tulosta, niin huonoissakin olosuhteissa on mahdollista yltätää positiiviseen lopputulokseen. 

Puolen vuosisadan kuluessa Ruotsi on työllistänyt oman työvoimansa lisäksi reilut 400.000 suomalaista, puhumattkaan sadoisatuhansista etelä-euroopasta ja kaukoidästä tulleista siirtolaisista ja mahanmuuttajista. ja hoitaa edelleen heidän eläkkeensä ja elämisensä - myös niiden jotka eivät laisinkaan ole osallistuneet työelämään.

Olemme menettäneet ruotsalaisille monta työllistävää tuotannon alaamme:  Sonerahan - Suomen Valtion "Kruunun jalokiven" kippasi Olli-Pekka Heinonen puolihuolimattomasti Svea-mamman syliin.  Sinne meni Turun Sinapit, Paasivaaran magariinit, Marlin mehut - Fazerkin oli menossa saman tien, mutta suomen-ruotsalaiset huomasivat onneksi keskeyttää kaappauksen.  Jukka Härmälä taituroi Enso-Gutzeitein ruotsalaisen Storan alaisuuteen.  Nyt meni Rautaruukki...

Kun tuotteiden kysyntä maailmalla hiljenee markkinoiden kyllästymisen vuoksi, se ilman muuta aiheuttaa tuotannon rajoittamista ja tutotantolaitosten alasajoja ja niinpä on selvää, että vaikka Suomeen työpaikkoja jääkin, ajavat ruotsalaiset vastaisuudessa   ensimmäiseksi Suomessa omistamansa tuotantolaitokset alas ja potkivat niiden työntekijät kilometritehtaalle. Me siis elämme nyt myös Rautaruukin osalta odotuksessa, että saamme sieltä ensimmäiset työttömät sosiaalitoimistoihin.

Nokian menettäminen oli suomalaiselle teollisuudelle jättimäinen suonenisku.  Makapuhelinhan on tähänastiseen perusmuotoonsa saakka suomalaisten kehitämä.  Suomalaisen insinöörityön taidonnäyte, jota meillä ei enää ole.

Tässä kohden tulee mieleeni pieni spekulaatio:  Jos Nokian puhelimet olisi kaikki valmistettu Suomsessa, olisi se merkinnyt työtä sadalletuhannelle työntekijälle, ehkä suuremmallekin jokolle.  Se olisi merkinnyt työllisyyteen ja valtion talouteen vakautta.  Töitä alihankkjoille.  Hyvinvointia kansalle   Yleensä se ollisi merkinnyt meille jollakin tavalla samaa kuin Norjalle öljy. 

Puhuttaessa valmistuksen soputtamisesta Suomeen nousee eteen kustannustekijät ja on totta, että suomalaisella mentaliteetillä mitaten kaikki olisivat vaatineet "omaa osuuttaan tutotosta", mikä olisi merkinnyt muualla maailmassa kehittyville vastaaville brändeille kilpailuetua, mutta:  Olisi pitänyt luoda erikoisen hyvät mallit ja sovittaa hinnat niiden mukaan.  Olisi siis valmistettu vaikkapa vähemmän ja todella korkealaatuisia puhelimia - mukana luxusta.  Sanon tämän siksi, että toivon Jollan ottavan tämän seikan huomioon, sillä jos nyt olosuhteiden pakosta halvan työvoiman maihin pitäisi turvautuakin, vain halvimmat mallit valmistettaisiin siellä.  Kotimaassa valmistettaisiin parhaat ja kalleimmat mallit, joiden myyntiä siivittäisi nimen omaan laatu ja myynti, ainakin kotimaassa olisi taattu.

Lapsihallitus on touhunnut melkein mitä sattuu.   Sen politiikka on ollut tempoilevaa ja masentavaa.  Kaikki muutkin tulokset ovat jääneet laihoiksi. Eräs sen pääteemoista Sote-uudistus on jäänyt tuloksiltaan laihaksi ja siitä näyttää (toivon mukaan) tulevankin pannukakku.  

Seuraavassa jatkan tästä:  Mihin meidän rahamme ovat joutuneet?  Mihin on hävinneet kuudenkymmenen vuoden nousukauden ansiot?  Miten oli ennen nykyiseen verrattuna.  Tästä tulen kertomaan kahdeksankymmenen vuoden tietämyksellä.

Jatkan tätä aihetta sivuten blogilla: "Vauhtisokeutta".